Työpaikan kahvitauot-yhtä painajaista. Onko muilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti ihmetellyt, miksi etenkin hoitoalalla sinne kahvitauolle ja ruokatauolle pitää kaikkien mennä yhtä aikaa? Eikö sinne voi mennä silloin kun itsellä on työssä sopiva hetki? Pari kertaa on käynyt niin, että kun olen mennyt vierailulle kaikki toimiston ovet sairaalan osastolla on auki, tietsikan ruudut auki, kansiokärryt esillä eikä ketään näy missään. Olen joskus odotellut piiiitkäään, kaikki näkyy istuvan syömässä, n. 10 henkilöä yhtä aikaa. Ei mene minulla jakeluun. Mietin, että jos menisi sinne toimistoon ja nappaisi muutamat kansiot siitä, ei olisi kukaan huomannut ennen kuin papereita kaivattaisiin.

Itse olen kunnan toimistopuolella, emmekä juuri koskaan ole yhtä aikaa syömässä lähimpien työkavereiden kanssa (ruokis on kellokortilla, joten kukaan ei viivy puolta tuntia kauempaa) kun emme vaan pääse lähtemään. Puhelin soi, joku tulee juuri toimittamaan jotain asiaa tai joku keskittymistä vaativa työ on kesken - ei malta lähteä. Toiset jo tulee takaisin kun itse lähdet.

Kahvia yleensä haemme työpisteen viereen pitkin päivää. Se juodaan siinä sivussa.

Hain pari vuotta sitten sairaalaan töihin (hallintoon) ja olisin päässyt mutta tutut sanoi, että älä mene, et tule viihtymään siellä. Se on niin hierarkinen, byrokraattinen ja vanhanaikainen työpaikka, ettei mitään määrää. No en mennyt.

Meillä hoitolalla on ohjeistus, että tauot ovat vuorotellen. Sitä ei osa noudata. On tullut vaaratilanteita hoitajien ollessa pois osastoilta yhtaikaa. Eli esimiehen ohjetta ei noudateta.

Osa hoitajista istuu lähes tunninkin tauolla, aina samat. On jotenkin kurjaa, kun samat säännöt eivät koske kaikkia ja omaisetkin ovat tähän puuttuneet.

Mä oon duunari ja jos kaikki on samaan aikaan tauolla, tulee pomo heti kysymään että miksi. Joskus siihen on oikea syy, mutta silti. Jos kahvi- tai ruokatauot alkaa venymään jatkuvasti 5-10min pidemmäksi tulee huomautus, sit varoitus ja lopulta irtisanominen. Ja meidän työssä ei siis ole tuota vaaraa että joku ulkopuolinen pääsisi käsiksi jonkun tietoihin tai ei ole ihmishengestä tai jonkun hyvinvoinnista/terveydestä kyse, eikä että joku asiakas/omainen joutuisi odottamaan.

On vaan ohjeistus ettei tauolle mennä samaan aikaan ja sitä on noudatettava jos haluaa pitää työpaikkansa. Ilmeisesti tauot venyisivät helpommin jos siellä olisi kaikki samaan aikaan, veikkaan näin mutta en tiedä oikeasti miksi näin.

Ei meillä ole pakollista yhteistä kahvitaukoa. Onneksi.

Saman kokenut kirjoitti:

Sama meillä, lisäksi istutaan 2 kertaa päivässä kahvitauolla yhteensä n. tunnin päivän aikana, työehtosopimuksessa on määritetty 10 min kahvitauko päivässä. Aluksi ihmeteltiin kun lopetin siellä käymisen, työkaveri painosti et "tuu meiän kaa, jäät kaikista hauskoista jutuista paitsi", yks toinen sanoi et eristäydyn porukasta🙄 Toki siellä on välillä hauskojakin aiheita, mutten kaipaa päivääni niin paljon sosiaalisuutta, työni on itsenäistä toimistotyötä. Käyn kuitenkin joka päivä n. puoli tuntia osan porukasta kanssa syömässä ja työpäivä on 7h 15 min niin eipä siinä jää paljon aikaa työnteolle. Ärsytti lisäksi että siellä udeltiin yksityisasioita (perhe, parisuhde), kaikki avautuu omista henkilökohtaisista asioista ( yksikin kertoo avoimesti aikuisen lapsensa mielenterveysongelmista ja syömishäiriöistä, hävytöntä) itse en halua isolle porukalle kertoa omia asioita kun siellä mukana vieraampaa porukkaa muilta osastoilta. En ole kaikille tilivelvollinen omasta yksityiselämästä vaikka osasta porukasta on tullutkin ystäviäni. Ja sitä kaksinaamaisuutta kyllä riittää. Nykyään olen tarkka kenelle puhun mitäkin, asiat leviää uskomattoman nopeasti kaikille. Ahdistavaa, aikuiset ihmiset, n. 45-60v naiset, kai niillä ei sit oo mitään elämää työn ulkopuolella ja on katkeroituneita kun on koko ajan tarve juoruilla ja jauhoa muiden asioita😡

Tää on kyl niin hyvä ketju et lisään tähän eiliseen viestiini vielä sen että toki meillä on myös osa ihan mukavaa ja fiksua porukkaa mutta yllätyin miten ne fiksutkin lähtee mukaan juoruilee ja naureskelee kun joku aloittaa, jopa meiän esimies, nainen 60v. Kai sitten joukossa tyhmyys tiivistyy? Oon vaan tyyliin monttu auki ja en tiedä lähdenkö pois pöydästä kesken ruokailun vai mitä. Käyn siis muutamien kanssa syömässä (melkein aina sama porukka) kahvitauoilla en käy. Kytätään ruokalassa muita tyyliin "kato millainen napapaita tolla on ja maha roikkuu sen alta", tai "onkohan tuo raskaana, voiko toi ikäinen enää olla, eikö se just saanut lapsen joku vuosi sitten", "onpa tuolla Jennillä nyt valkoiset jalat, eikö ollu just reissussa lomalla, eikö siellä paistanut yhtään aurinko". Tämä siis n. 50v ylipainoisten naisten suusta joilla on nää perus ylipainon tuomat taudit, ei paljon muutenkaan pidetä itsestä huolta ja aina vähän homssuisen näköisiä. Kyllä nää tyypit on yleensä ollu mulle mukavia mut väkisin tulee mieleen puhuuko mustakin tuohon sävyyn ku en oo paikalla.

Kerran arvosteli aika ilkeästi yhtä mun ikäistä nuorta naista että se ei paljon juttele niille (oon nähny monesti kun ne juttelee🙄 en ymmärrä miten se on velvollinen niiden kaa kaveeraamaan) Sitten toteaa että ollaanpa ilkeitä vaihdevuosiakkoja ja huutonaurua päälle, eli itsekin ymmärtää käyttäytyvänsä huonosti mutta ilmeisesti hormonit oikeuttaa siihen? Käytöstavat ei siis niitä koske. Joskus kun jotain tyyppiä haukuttiin sanoin kyllä siitä jotain positiivista jos itselläni on ollu sellainen kokemus, kyl ne vähän aikaa kattoi et "Aijaa" ja sit jatkoi taas, eli ei paljon auttanu.

Meiän käytävällä on myös yks hormonihirviö jolla vaihdevuodet päällä ja syö jtn hormoneja siihen ja huutaa aina kovaan ääneen käytävällä ja arvostelee miten joku on hoitanut taas hommansa huonosti, tämä toistuu siis lähes joka työpäivä eikä kukaan puutu siihen, häiritsee siis muiden työntekoa, eikä muutenkaan kiinnosta kuunnella sen juttuja kun tulee välillä viereiseen huoneeseen jauhamaan sen terveysvaivoista tai koiriensa vaivoista tai mökkireissusta.

Entisessä työpaikassa yks keski-ikäinen ylipainoinen nainen kysyi multa kahvihuoneessa että pysynkö pystyssä ulkona kun tuulee🙈 Oon aina ollut ihan terveellä tavalla hoikka ja tämä on ihan perinnöllistä, käyn salilla ja syön terveellisesti. Lisäksi vältän sokeria ja nopeita hiilareita terveyssyistä (ihotauti) Niin voi luoja paljon oon saanut kuulla siitäkin kuittailua, tämä yhdistelmähän on kun punainen vaate niille😄 yhdessä työpaikassa eläkeikäinen katkeroitunut mummo huusi mulle vihaisesti kun kieltäydyin pullasta "et sä olis niin laiha jos söisit pullaa"😂🙈 Tässä nykyisessä paikassa jo eläkkeelle onneks jäänyt kyttääjä huuteli et "älä riko luitas".

Kaikenlaista on joutunut sietämään työelämässä, edellisessä paikassa ei ollut niin paljon juoruakkoja kun oli myös osa miehiä mutta työtahti oli siellä semmonen että ei siel kukaan viihtynyt kun meinas palaa loppuun, tässä nykyisessä osalla näyttää olevan liian vähän töitä ja liikaa aikaa juoruilla ja jopa tullaan liian aikasin töihin et pääsee lähtee klo 15 töistä ettei vaan tuu miinusta, tauoilla muistetaan kuitenkin istua vähintään sen tunnin päivässä😄 Itse otan miinusta kun on hiljaista ja teen sitten ne pois kun on enemmän hommia. Koitan muistaa että tää on muuten hyvä työpaikka jossa työntekijöistä välitetään ja oon täällä rahan takia ja onneks on mukaviakin ihmisiä joihin ei kuitenkaan siltikään kannata luottaa liikaa ja jakaa intiimeimmät asiat. Tästä aiheesta voisi melkein kirjoittaa romaanin mutta jätän nyt tähän 😄

Nähtävästi siis jotakin iloakin siitä, ettei meidän työpaikalla kenelläkään ole aikaa pitää kahvitaukoja. Hyvä kun syödä ehtii. Siis KUKAAN ei pidä kuin yhden tauon 7,5 tunnin työpäivän aikana. Periaatteessa kyllä jo työsuojeluasia, sillä näin pitkä tauoton istuminen on kuolemaksi.

No, juoruaikaa on kahvittelun ulkopuolellakin. Osa hoitajia menee toiselle osastolle kesken päivää vaihtamaan kuulumisia tai arvostelemaan työparia. Yksi nuori lähihoitaja menee töihin aamuvuoroonkin puolta tuntia ennen työvuoron alkua kuullakseen juorut tietyiltä yöhoitajilta. Esittää sitten hyvin ylimielisenä työasioita muille, kun on kuullut niitäkin tuoreeltaan. Sopiiko tuollainen edes hoitoalalle, kun kiinnostaa toisten asiat niin paljon?

Ei ole epäkohteliasta. Jos jotakuta ei kiinnosta juoruta muitten asioista tai kuunnella muuta paskanjauhantaa, niin se on mielestäni vain osoitus empaattisesta ja oikeamielisestä mielenlaadusta. En itsekään mene juuri koskaan kahvitauolla kahvihuoneeseen, vaan menen mieluummin kahvilaan. Ei tarvitse kuunnella sitä iänikuista länkytystä.

Jos voi huonosti seurueessa, jossa mollataan toisia ja puidaan kylän asioita-yleensä pahassa sävyssä- on huomattavasti fiksumpaa käydä tauolla eri aikaan tai ottaa kahvit mukaan ja mennä muuhun tilaan.

Saahan siinä oudon ihmisen maineen, mutta so what?

Noista juoruämmistä kun yksikään ei kykene käymään tauolla ilman työkavereita eli ei kestä omaa seuraansa.

Vierailija kirjoitti:

Joo ihan sama kokemus kuin ap:llä ja sama ala. En tajua miten huonokäytöksisiä ihmiset on. Tykkäisin itse rauhallisista keskusteluista juoruamatta toisista tai puhumatta pahaa. Syönkin sen takia yksin ja olen työpaikan yksinäinen susi.

Sama kokemus ja sama ala. Onneksi olen jo eläkkeellä. En halua ollaan missään tekemisissä entisten työkavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et itse mene sinne, ja kun joku puhuu pahaa jostain henkilöstä, niin keksi sinä hänestä jotain positiivista esim. että sinusta hän on oikein herttainen ihminen ja aina auttanut sinua kivasti kun olet pyytänyt apua. Tuollainne sulkee pa sk anj auhajien suut, koska tajuavat miten myrkyllisiä itse ovat.

Monta turpaa olen hiljentänyt sanomalla, että ei tarvi häävi olla, että pääsee sanomaan:DDDD

Etenkin lähihoitajissa on paljon pahansuopia ja ikäviä ihmisiä. Moni puhuu asioista, jotka kuuluvat salassapitovelvollisuuteen eli aiemmista potilaista , joita hoitaneet muualla. Yksi kiertävä yöhoitaja oli varsinainen tietopankki: selosti tarkkaan kaikkea ja kaikista. Kerran erehtyi puhumaan tuttavastani ja oikaisin asian hänelle välittömästi. Sen jälkeen ei ole minua tervehtinyt.

Aikoinaan oli puoliväkisin mentävä ja kuunneltava kieroiluja, juoruiluja paskaa suoraan sanoen, onneksi ei enää tarvitse kuunnella toimiston ämmiä.

Ainakin yhdessä vanhainkodissa oppi sen, ettei koskaan sinne töihin. Jatkuvaa haukkumista , parjausta ja valitusta työkavereista, työstä, omaisista, palkasta, esimiehestä.

Miten osa edes päässyt soveltuvuuskokeet läpi.  

Vierailija kirjoitti:

Ainakin yhdessä vanhainkodissa oppi sen, ettei koskaan sinne töihin. Jatkuvaa haukkumista , parjausta ja valitusta työkavereista, työstä, omaisista, palkasta, esimiehestä.

Miten osa edes päässyt soveltuvuuskokeet läpi.  

Muillakin aloilla ihan yleistä päivittäin haukkua työkaverit, pomo, työpaikka, työajat, työtehtävät, palkka jne. V*tuttaa kuunnella, vaihtaisivat työpaikkaa, alaa tai jäisivät työttömäksi jos on joka päivä haukuttava ja valitettava. Mut tiedän, että tuo on vaan "huvikseen" valittamista, kukaan ei halua kysyttäessä vaihtaa edes työpistettä (se olisi mahdollista), eikä haluaisi jäädä työttömäksi eikä oikeasti haluaisi edes toiseen työpaikkaan. Sitähän se haukkuminen pohjimmiltaan on, että "mä oon niin hyvä ja pätevä ja osaava että koko firma kaatuisi ilman minua".

Vierailija kirjoitti:

Oi mä tykkään just ton takia kahvitauoista. Pääsee vähän juoruumaan työkavereitten kanssa. Itse henkilökohtaisesti katson vähän kieroon noita kännykän taakse piiloutujia.

Tottakai, koska et voi "kännykän taakse piiloutujalta" kysellä henkilökohtaisia asioita joita sitten pääsisit kertomaan ja arvostelemaan muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miten jos yrittäisikin kääntää tämän toisin päin. Puhuisi hyvää työkavereista, kehuisi heitä aloittaen vaikka kivoista vaatteista, uudesta kampauksesta, jostain hyvin tehdystä asiasta. Positiivisuus tarttuu ja tuottaa hyvää mieltä.

Joopa joo. Itse alussa "erehdyin" uudessa työpaikassa sanomaan oman mielipiteeni noille juoruporukan ihmisille, ennenkun tajusin että tässä on tarkoitus vaan juoruilla pahaa toisista, tyyliin "ai, mä kyllä tykkään siitä työtehtävästä/ihan ok tyyppihän se on/en mä kyllä mitään sellaista oo huomannut", siis ilman että olisin tietoisesti yrittänyt kääntää puheen positiiviseen suuntaan. Noh, muahan katsottiin kun kummajaista suu auki, puhe loppui siihen ja jotkut jopa otti sen niin kuin yrittäisin haastaa riitaa tai jotenkin kettuilla olemalla eri mieltä. Niin mitäpä luulet jos ihan tarkoituksella yrittää kääntää puheen aina positiiviseen suuntaan, saat vaan hankalan tyypin maineen. Senpä takia en paljon taukoja pidä samaan aikaan toisten kanssa tai sitten vaikka luen lehteä/kännykkää, ettei tarvitse osallistua näihin keskusteluihin eli toisten haukkumiseen.

Aiemmassa työpaikassa ei tuollaista juoruilua ollut niin en heti tajunnut että täällä onkin tapana haukkua kaikki ihmiset jotka ei ole paikalla juuri silloin ja sit esittää kaveria kun henkilö(t) on paikalla, ja haukutaan sit muita samalla tavalla ilkeästi.

Eli kaikki esittää kaikille hyvääkin kaveria mut haukkuminen alkaa kun selkänsä kääntää. En edes halua tietää mitä kaikkea minusta puhutaan kun en osallistu noihin "keskusteluihin" koskaan.

Hoitaja minäkin ja olen huomannut osan työkavereita tekevän työt nopeasti ehtiäkseen tauolle mahdollisimman pian. Kiirettä pois ei ole. Puheenaiheet ovat joko omien matkojen tai hankitojen tiimoilta, mutta herkuimpaa on arvostella työkavereita ja ei suinkaan hyvää puhuta. Kerran alettiin puhua ihmisen vakavasta sairaudesta ja sillä kertaa avasin suuni sanokseni lapseni sairastavan samaa. Tuli hiljaisuus, silloin.

Kuten aiemmin joku ehdotti, että tee jotain tilanteelle. Teinkin. Aloin mennä tauoille eri aikaan tai söin evääni osastolla tai kahvikuppi kirjatessa vierellä.

Nämä töistä valittajat ja sairauslomista uhkajat, kun ottaa selkään ja jalat väsyy jne, eivät uskalla hakeutua muualle töihin edes samassa kaupungissa/kunnassa. Silloin oma asema juoruseurassa häviäisi ja joutuisi uuteen yhteisöön, jossa ei valtaa niin olekaan. Juuri tuo sakki aiheuttaa huonoa työilmapiiriä. Olen useaan kertaan sanonut, että hae sairauslomaa, jos olet kipeä. Tai mene kokeeksi muuhun yksikköön töihin. Nuo sanat aiheuttavat syvän hiljaisuuden tai suuttumuksen. Työpaikka on alettu ottaa niin itsestäänselvyytenä, että siellä voidaan valittaa ja juoruta vieden työilo muiltakin. Sitten taivastellaan työpaikkailmapiirien tuloksia. Nimenomaan vastuun ottamista olisi se, että pitää suunsa kiinni tai vaihtaa työtä. Hoitoalalla se kyllä onnistuu.

Tauot ovat välttämätön paha. Ei aina ole pahansuopaa juoruilua, mutta turha nauraminenkin toistuvasti ärsyttää. Yleensäkin se, että koko ajan pitäisi olla keskustelu käynnissä. Tietyt ihmiset yrittävät tehdä aloitusta väkisin. Ja koko tauon ajan.

Kun työ on vaativaa hoitotyötä, jossa on saatavilla koko ajan hoidettaville, omaisille, puhelimelle, yhteistyötahoille, työkavereille siinä työn äärellä, tarvitsen ainakin minä hetken hiljaisuutta tauolla. 

Siksi juon pikaisesti kahvini ja hakeudun vaikkapa kansliaan selaamaan sähköposteja. Tai keskityn sitten siinä tauokotilassa kännykkääni.

Uskon, että tilanne olisi toinen työyhteisössä, jossa vallitsee luottamus ja puuttuu kyräily ja kiipijyys.

Ja kyllä, olen vaihtamassa työpaikkaa.

Arvatkaa miltä tuntui lukea ketjua, itse olen työtön ja viettänyt koko tämän(kin) päivän vääntäen hakemusta ja viilaten cv:tä ja vilpittömänä toivoen edes mahdollisuutta päästä mukaan työelämään vielä joskus. Niin mikä pudotus maanpinnalle olikaan tulla sitten aaveelle ja lukea, kuinka vakipaikan haltijat haukkuvat kaikkea työpaikassaan ja levittävät pahaa mieltä joka päivä. Ajatelkaa edes hetki meitä, joilla ei ole sitä mikä joillekin näköjään on itsestäänelvyys - työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Arvatkaa miltä tuntui lukea ketjua, itse olen työtön ja viettänyt koko tämän(kin) päivän vääntäen hakemusta ja viilaten cv:tä ja vilpittömänä toivoen edes mahdollisuutta päästä mukaan työelämään vielä joskus. Niin mikä pudotus maanpinnalle olikaan tulla sitten aaveelle ja lukea, kuinka vakipaikan haltijat haukkuvat kaikkea työpaikassaan ja levittävät pahaa mieltä joka päivä. Ajatelkaa edes hetki meitä, joilla ei ole sitä mikä joillekin näköjään on itsestäänelvyys - työpaikka.

Tiedätkö, kun työssäkäyvistäkin (ainakin minusta ja veikkaan että monesta muusta) tuntuu tosi typerälle, lapselliselle ja älyttömälle kuunnella joittenkin vakkarityöntekijöitten työpaikan jokapäiväistä haukkumista. Usein myös kuulee vakkareitten suusta että "voi kun työnantaja antais joululahjaksi lopputilin, eikä mitään typerää suklaata tms". Tekis kuule monta kertaa sanoa viimeistään silloin että mikään ei estä sua vaik heti marssimaan pomon puheille ja ilmoittamaan että irtisanoudut. Ja moni aamu menee pilalle kun kuuntelee pukuhuineessa sitä "hitto kun tänne paskapaikkaan on joka aamu raahauduttava, kun ei vois vähempää kiinnostaa". No irtisanoutuisivat sit tai pitäisivät suunsa kiinni. Menee toistenkin päivä pilalle kun tuota kuuntelee aamuisin, kahvitauoilla, ruokatunnilla ja kotiin lähtiessä. Ja typerintä tuossa on kun nää ihmiset ei oikeasti halua vaihtaa työpaikkaa saati oikeasti jäädä työttömäksi, koska jokainen kesätyöntekijäkin koetaan kilpailijana ja uhkana, joten heidät siis myös haukutaan ja lytätään.

Edes pieni lomautus tai työttömyysjakso ei tätä valitusta lopeta. Heti kun on saatu vakkaripaikka alkaa se lopputilin "toivominen".