Lue keskustelun säännöt.
Lasten tosi pieni ikäero (1-2v.) vaikka riskit tiedossa
Utelias
31.08.2017 |
Haluaisin tietää, miksi niin monet perheet tekevät lapset tosi pienellä ikäerolla, vaikka riskit tiedetään? Riskillä tarkoitan mm. kasvavaa keskenmeno riskiä raskauden alkaessa alle 2v. edellisestä ymv. Sekä tilastollista tietoa, minkä mukaan pienemmän ikäeron lapset tappelevat enemmän , kuin vähän "isomman" ikäeron. En tarkoita kuitenkaan suurta ikäeroa, ihanteellisena kun keskimäärin pidetään n. 3v ikäeroa (siis jos tutkitaan ensimmäisen lapsen kehitystasoa, vanhempien keskinäistä suhdetta sun muuta tilastojen varjossa). Onko kyse siitä, että tehdään kun muutkin tekee vai mistä? Älkää vetäkö hernettä nenään, kysyn puhtaasta mielenkiinnosta. :)
Kommentit (21)
Koska halusin ennemmin pitää lapseni kuin tehdä abortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ne lapset tule nappia painamalla.
Meillä lapset syntyneet vuoden ja 4 kk ikäerolla. Tää oli toiveissa jo kun alettiin puhua lasten hankkimisesta. Meillä molemmilla vanhemmilla on sisarukset myös pienellä ikäerolla joten tää tuntu luonnolliselta. Tietysti ekat pari vuotta oli aikamoista hulabaloota mutta nyt on jo aikas helppoo kun lapset 3 ja 5 vuotiaita, leikkivät yhdessä ja ovat parhaat kaverit. Toki myös tappelevat mutta niinhän kaikki sisarukset ja niin pitääkin. Ei kyllä muutettas mitään vaikka pystyiskin! Meillä kaveriporukassa tai lähipiirissä ei oo muita lapsia näin pienellä ikäerolla joten ei oo tehty tätä ratkasua "koska kaikki muutkin", vaan alusta asti toivottiin että näin onnistuis ja onneks onnistu :)
Mulla on pari viikkoa päälle tuon 2v ikäeroa lapsilla. Pienempikin olisi voinut olla mutta tilausta ei otettu heti käsittelyyn. :D
Ajattelin että menee ikään kuin "samaan katastrofiin". Jos olisin odottanut pidempään, olisin ehkä taas tottunut helpompaan elämään ja lapsi olisi jäänyt ainokaiseksi. Olen itse ainoa lapsi ja kaipasin lapsena sisarusta, siksi halusin omalle lapselleni sellaisen.
Olen tyytyväinen ratkaisuun. Alku oli toki rankkaa mutta oikealla asenteella siitä selvisi. Nyt nuo on jo teinejä ja on ollut ihana katsoa miten niistä on kasvanut sisaruspari. Toki ne tappeleekin mutta ovat kuitenkin todella tärkeitä toisilleen ja pitävät toistensa puolia. Uskon että ovat aikuisuuteen asti tärkeät toisilleen.
Ne riskit raskauteen liittyvät kyllä alle 1v synnytyksestä raskautumiseen, ei 2v. Tai korjatkaa, jos olen väärässä, mutta näin minä olen kyllä lukenut. Riskit ovat myös nimenomaan sitä, että kohdunkannattimet eivät jaksa vielä kannatella uutta raskautta yms., eikä siis varsinista keskenmenoriskiä, vaan enemmänkin nostavat etuajassa syntymisen riskiä.
Meillä lasten ikäero on kaksi vuotta, enkä ole sitä kokenut erityisen pieneksi. Toki ensimmäiset puoli vuotta oli raskaampaa aikaa, mutta niin se olisi saattanut olla vaikka esikoinen olisi ollut kolme tai neljä vuotta. Lapset ovat niin erilaisia, toiset ottavat pikkusisaruksen omakseen samantien, kun taas toiset oreilevat pitkään. Pahin mustasukkaisuustapaus on ollut itseasiassa lähipiirissä viiden vuoden ikäerolla.
Mutta onhan riski siihen että arki on (aluksi raskaampaa) suurempi mitä pienempi ikäero on. Jos haluat vastauksen kysymykseesi, niin kai useimmilla mielessään plussat voittavat miinukset kun puntaroivat lyhyttä ja pitkää ikäeroa keskenään. Se on siis subjektiivinen kokemus kuitenkin, mikä painaa lasissa kun perheenlisäystä suunnitellaan. Joillakin ei ole välttämättä esikoinen tullut helpolla, toisilla voi ikä tulla vastaan, kolmannet haluavat että lapsille tulee läheinen suhde keskenään ja olettavat sen olevan todennäköisempää lyhyellä ikäerolla, neljäs haluaisi jo muutaman vuoden kuluttua keskittyä enemmän uraansa eikä halua siihen enää silloin isoja katkoja. Syitä on niin monia kuin on perheitäkin.
Ja pitänee muistaa, että yhdenkin lapsen hankinta on riski. Se on riski terveydelle, taloudelle, omalle hyvinvoinnille. Koskaan et voi tiedä saatko terveen lapsen ylipäätään. Joten kai ihmiset joutuvat lapsia tehdessään väkisinkin ottaamaan riskejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomuushoitojen jälkeen esikoisen synnyttyä en todellakaan ollut halukas ottamaan ehkäisyä käyttöön, kun toiveissa oli useampi lapsi ja takana monen vuoden jännitys siitä, voinko ylipäätään tulla raskaaksi. Olisi tuntunut absurdilta käyttää ehkäisyä siinä kohtaa. Keskeytetyllä mentiin "riski" tiedostaen, ja ihana yllätys oli että raskauduin luomusti! 1v5kk tuli ikäeroksi, enemmän ei olisi haitannut mutta päätin että luonto saa ratkaista kuinka meidän käy.
Katsoisin tosi mielelläni tutkimusta, joka osoittaa, että pienten ikäerojen lapset tappelevat enemmän kuin isojen. Ei muuta kuin linkkiä kehiin, ap.
Myös linkki tutkimuksiin, jotka kertovat lähekkäisten raskauksien riskeistä ja todennäköisyyksistä riskien toteutumiselle, olisi tervetullut. Haluaisin nähdä erityisesti ne todennäköisyysluvut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lasten ikäero oli suunnitellusti vähän alle 1,6 vuotta. Päädyimme tähän, koska minulla oli hyviä kokemuksia lyhyestä ikäerosta omasta lapsuudestani.
Mitkään terveydelliset riskit eivät meillä toteutuneet. Olihan se ensimmäinen vuosi toisen lapsen syntymän jälkeen tosi raskas. Mutta sen jälkeen helpotti. Lapset ovat olleet aina hyvät kaverit keskenään. Kun jäin uudelleen äitiyslomalle kolmannen lapsen synnyttyä, 3- ja 4-vuotiaat vanhemmat sisarukset leikkivät kirjaimellisesti iloisesti tuntikausia keskenään joka päivä niin, että vanhemman ei tarvinnut siihen paljon puuttua. Eikä tässä ollut kysymys siitä, että minulla ei olisi ollut aikaa näille vanhemmille sisaruksille (teimme kyllä paljon yhdessäkin joka päivä) vaan vain siitä, että heillä oli vain niin hauskaa keskinäisissä leikeissä.
Jos olisin nyt samassa tilanteessa, hankkisin lapset samalla ikäerolla (jos se vain onnistuisi). Tasan kaksi vuotta on minusta jo vähän liian iso ikäero, mutta eihän näitä voi aina itse valita.
Kolmen vuoden ikäero ihanteellinen? Sehän on iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosi ja kolme kuukautta on meillä kahden vanhemman lapsen ikäero. Ovat aina olleet läheisiä ja leikkineet paljon yhdessä, vaikka ovat eri sukupuolta. Ovat minusta vieläkin tosi söpöjä kun istuvat esim. sohvalla vierekkäin syventyneenä johonkin yliopiston matematiikan tai fysiikan tehtävään. Auttavat toisiaan aina tarvittaessa. Vaikea sanoa olisivatko riidelleet vähemmän jos ikäero olisi ollut suurempi, mutta luulen, että eivät ainakaan olisi noin läheisiä, joten olen tyytyväinen valintaamme.
Oma ikäni oli 34, kun esikoinen syntyi. Toiveissa oli kaikkiaan kolme lasta, joten ei ollut varaa juuri odotella.
Kun katson sisaruksien nykyistä suhdetta, en osaa olla pahoillani. Vaikka toki hurjalta tuntuu miettiä, miten pieni esikoinen oli tullessaan isosisarukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsilla ikäeroa päivälleen 1.5 vuotta, nyt ovat jo 10 ja 11 vuotiaita. Ovat kasvaneet käytännössä kuin kaksoset. Vaikka ovat eri sukupuolta, pienen ikäeron ansiosta leikkivät samoja leikkejä melko isoiksi asti. Aina on ollut kaveri kotona, matkoilla. retkillä. Ei ole tarvinnut erikseen miettiä, mistä löytyisi lapselle oman ikäistä seuraa. Ovat luonteeltaan aika erilaisia ja tappelevat välillä. Mutta jos joku ulkopuolinen tekee kiusaa toiselle, toinen on kärppänä paikalla puolustamassa. Kukaan muu kuin minä ei saa kiusata mun siskoa/veljeä :)
Mulla on vain yksi eikä toista tule, mutta tyhmähän sekin on joka ainoastaan tilastollisiin todennäköisyyksiin katsoen elämänsä valinnat tekee. Jos korrelaatio on olemassa, se voi silti olla heikko. Millaisista luvuista puhutaan? Tilastojakin pitäää osata lukea. Tosin taisit osan keksiä omasta päästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin perustuu käsitys keskenmenoriskistä, jos se uusi raskaus on vasta toinen? Ilman ehkäisyä lapsia syntyi hyvinkin joka tai ainakin joka toinen vuosi. Tämä on luettavissa sukukirjoista, mutta keskenmenoista emme tietenkään tiedä.
Alle kolmen vuoden ikäero on ihanteellinen. Sen huomaa, kun on kolme lasta, joista yksi on "eri sarjaa", kun on yli 3 vuoden ikäero kahteen muuhun sisarukseen. Ei ollut yhteisiä leikkejä, eikä yhteisiä kavereita sitten isompana.
Useamman vuoden ikäeron suositus perustunee siihen, että isosisko tai -veli huolehtisi silloin pienemmästään ... ehkä.
Höpöhöpö. Näille väittämille ei ole mitään pohjaa. Pieni ikäero voi olla oikein toimiva tai täysi katastrofi riippuen raskauksista, vaivojen tempperamenteista ja vanhemmista. Mutta niinpä voi se isokin ikäero! Joskus mustasukkaisuus voi olla hirvittävää eikä yhteisiä leikkejä löydy myöhemminkään tai sitten eri ikäiset ovatkin parhaat kaverit ikäerosta huolimatta. Rasittavaa yleistystä.
Meillä tytön ja pojan ikäero himpan päälle 2 vuotta, tyttö vanhempi. Oli tosi sopiva ikäero, meni samaan syssyyn. Työpaikalla tehtiin lapsia vähän vuorotellen periaatteella, joten ehdin olla töissäkin tuossa äitiyslomien välissä kolmen kuukauden hoitovapaan jälkeen ja palaan kunhan tämä äitiysloma päättyy. Hoitovapaata pidän todennäköisesti puolisen vuotta ettei tarvitse kylmimpään aikaan viedä hoitoon. Tyttö tykkäsi kovasti pikkuveljestään ja nyt isompana heistä on paljon seuraa toisilleen. Pääsee isä ja äiti helpommalla kun on leikkikaveri kotona.
Meillä 1,5v ikäerolla syntyneet lapset ei käytännössä ikinä oo tapelleet, mahtavat leikit aina. Sen sijaan 3v ikäerolla syntynyt kuopus ei koskaan oikein päässyt noiden isompien juttuun mukaan ja kaks nuorinta on jatkuvasti tukkanuottasilla.
WHO:n suositus, ettei saisi raskautua ennen kuin 2 vuotta edellisestä raskaudesta. Eli tällöin ikäeroksi tulisi se noin 3 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 1,5v ikäerolla syntyneet lapset ei käytännössä ikinä oo tapelleet, mahtavat leikit aina. Sen sijaan 3v ikäerolla syntynyt kuopus ei koskaan oikein päässyt noiden isompien juttuun mukaan ja kaks nuorinta on jatkuvasti tukkanuottasilla.
Mulla täsmäälleen sama kokemus! Hännänhuipulla eri kiinnostuksenkohteet eikä vieläkään natsaa isompien kanssa kun on niin paljon pienempi (10v)
Niinpä. Naapuri teki juuri noin ja yhtä helvettiä oli koko ajan. Esikoinen melkein vauva, kun syntyy jo toinen ja siitä se sitten alkoi. Never ever meille tuota!