Haittaako sinua jos tiedät että miehesi

Aluksi ei haitannut, en edes pohtinut sellaisia. Alkoi haitata siinä vaiheessa, kun mies alkoi häiden jälkeen yrittää muuttaa minua ulkoisen ihanteensa mukaiseksi. Eli sellaiseksi Kim Kardashianiksi painoindeksillä 18, kun olen tavallinen kapealanteinen lauta, jolla on olematon vyötärö ja pömppö raskauden jäljiltä, enkä tykkää meikata, pukeutua naisellisesti tai tyrkysti, en tykkää korkokengistä, en halua käyttää tiukkoja muodot paljastavia vaatteita, enkä ole onnistunut laihduttamaan alipainoiseksi, enkä ole saanut kuntosalilsta huolimatta jättipersettä ja isoja tissejä. Että tässä vaiheessa se alkoi haitata. Ennen naimisiinmenoa luulin olevani hänen silmissään kaunis.

No ei haittaa. Itse asiassa enpä edes tiedä millainen olisi mieheni ihannenainen ulkoisesti. Tuskin minä kuitenkaan. En muista että olisimme koskaan aiheesta jutelleet.

No voi pyhä sylvi. Vieläkö tällaistakin asiaa pitäisi miettiä ja märehtiä? Mieheni saa ihan vapaasti ihailla ihannenaisiaan, keitä ne sitten ovatkaan. Yhteiselämämme sujuu kuitenkin hyvin - se riittää

Vierailija kirjoitti:

No voi pyhä sylvi. Vieläkö tällaistakin asiaa pitäisi miettiä ja märehtiä? Mieheni saa ihan vapaasti ihailla ihannenaisiaan, keitä ne sitten ovatkaan. Yhteiselämämme sujuu kuitenkin hyvin - se riittää

Osaisipa itsekin olla noin huoleton. Oma mies flirttailee avoimesti muille, se tuo kyllä epävarmuuttaa omiin tuntemuksiin.

N26

Vierailija kirjoitti:

rakastaa sinua täydestä sydämestä, mutta et vastaa ns. miehen naisihannetta ulkonäöllisesti?

Minä tiedän että mies on enempi peppumiehiä ja se ei todellakaan ole mun paras puoleni. 

Pidän itsestäni huolta, mutta en keskity siihen että tekisin mitään ylimääräistä pakarajumppaa. Mies rakastaa minua tällaisena kuin olen, ja minä miestä sellaisena kuin hän on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin ruma etten voi koskaan olla kenenkään ihanne. Onko niin, ettei minua voi siis kukaan mies ikinä rakastaa?

Mun mies on ruma, mutta mun ihanne. Komistukset menkööt muualle. Sulla on siis toivoa :)

Naisille se ulkonäkö ei ole niin tärkeä asia, mies voi pärjätä myös muilla ominaisuuksillaan. Miehille ulkonäkö taas on kaikki kaikessa.

Meinaat, että esim. 50 vuotta yhdessä ollut vanha aviopari on yhdessä vain siksi, että se mummo siinä on sen papan mielestä niin hottis? :D Eiköhän kuule rakkaudessa paina vähän muutkin asiat kuin pelkkä (ajan myötä meillä kaikilla rapistuva) ulkokuori.

Voi näitä teidän jonnejen aivoituksia....

Milloin naiset oikein oppivat tajuamaan, että miehillä on tasan 2 (KAKSI) lokeroa naisille (no ok. on kolmas rumat/läskit/epänaiset/hyihyiyäk)

Toiseen lokeroon kuuluu munan uittamis naiset, silikonibimbot, anaaliaan auliisti huutaen jakavat iloluontoiset torpan tyttöset.

Toiseen lokeroon kuuluu kuuliaiset äitimäiset pyhäkoulunsa käyneet neitsytmaaria Vaimot, jotka kiltisti nielevät kaiken.

Valitse jompi kumpi lokeroista ja ole iloinen että kuulut edes toiseen, etkä siihen "kolmanteen"

No ei haittaa.

En edes tiedä, millainen miehen ihannenainen ulkoisesti olisi. Kai se on pieni ja siro, jollainen itsekin olin joskus parikymppisenä kun tapasimme, mutta mikään kuaunotar en ollut nuorenakaan. Nykyään en kyllä varmasti ulkonäön puolesta ole kenenkään ihannenainen, mutta tiedän, että mieheni silmissä olen viehättävä ja hän rakastaa minua. Mutta ei kyllä hajuakaan, tykkääkö hän yleisesti tisseistä vai takapuolista, tummista vai vaaleista. 

Ei me koskaan verrata toisiamme mihinkään huippukaunottariin tai -komistuksiin, vaikka sellaisia joskus kuvissa tai telkkarissa saatetaan ihailla (kuten kaunista arkkitehtuuria tai maalausta, ei mitenkään seksuaalisesti). Toistemme silmiä viehätämme vaikka kadulla ei ulkopuolisten päät varmasti käänny.

Sittenpähän tiedän, että mies ei ole kanssani pelkän ulkonäön takia eikä joudu vaihtamaan nuorempaan, kun ulkoiset avut vanhetessa vähenevät...

Ei mun miehenikään mikään komistus ole. Mutta en minä kuitenkaan ketään muuta haikaile, hän riittää minulle ihan 100%:sti. Sama toisin päin.

Periaatteessa ei haittaisi, mutta olisin kiukkuinen siitä että tyhmä mies ei olisi pitänyt näkemystään ulkonäöstäni omana tietonaan.

Ja kyllä hänen silti täytyisi pitää minua viehättävänä, vaikka kehoni ei fyysisesti kaikkein suurinta kauneutta edustaisikaan.

Meillä taitaa olla mieheni kanssa samanlainen maku naisten suhteen :) Nainen, joka miellyttää silmääni, on usein miehenikin mielestä viehättävä. Yhtä ja ainoaa naismakua ei miehelläni ole. Voi viehättyä tummista ja vaaleista, pitkistä ja lyhyistä, pyöreistä ja hoikista. Minullakaan ei ole yhtä ja ainoaa ihannemiestä ulkoisten ominaisuuksien suhteen. Joku vain miellyttää silmää kokonaisuutena.

Mutta uskoakseni kelpaamme ja riitämme toinen toisillemme sellaisina kuin olemme. Mies saa ihailla ihennenaisiaan halutessaan, minulta se ei ole pois. Minä kelpaan itselleni tällaisena, miksen riittäisi miehellenikin.

No ei :D Mä nyt en vaan taatusti vastaa kenenkään IHANNETTA vaikka minussa kaunistakin on. Mutta tuskin nää arvet, kilot ja iho-ongelmat kenenkään haavekuva on.