Työkaverit eivät voi sietää minua
Yleensä olen saanut suht helposti ystäviä. Olen naurava ja yleensä olen positiviinen sekä kova tekemään töitä.
Tässä uudessa työssä, työkaverit alusta saakka jättivät minut ulkopuolelle. Menevät yhdessä syömään, eivät puhu, eivät vastaa, eivät ole mitenkään kiinnostuneita, ja keskustelevat yhdessä chatissä.. Jättivät minut ulkopuolelle raskausuutisista, läksiäislahjoista, naistenpäivä aamupalasta...
Olen turtunut, surullinen ja hämmentynyt. En ole puoleen vuoteen töissä nauranut, ollut rennosti tai kokenut, että joku edes ilahtuisi kun tulen töihin! Koko vuoden aikana, kukaan ei ole kysynyt "mitä kuuluu".
Onko muita joilla samanlaisia kokemuksia? Olen kuin varjo entisestä itsestäni ja kuvittelin pitkään että minussa on jotain tosi pahasti vialla, mutta eilen tutustuin erääseen naiseen ja pitkästä aikaa juttelin normaalisti, nauroin ja joku oikeasti tykkäsi jutella kanssani... Muistin taas millainen oikeasti olen ja mitä kaipaan.
Outo miten kokonaisvaltaisesti tämä yksinäisyys vaikuttaa elämään.. En enää uskalla ottaa kehenkään kontaktia, pelkään ihmisiä ja minusta on tullut todella arka. Ennen olin rohkea, ulospäinsuuntautunut ja elämänmyönteinen. :(
APUA!
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Oletpa hankalassa tilanteessa - mutta tuollainen käytös varsinkin naisvaltaisessa työyhteisössä on jostain syystä valitettavasti enemmän kuin yleistä varsinkin Suomessa.
Ikävä kyllä monesti käy niin, että jos otat asian puheeksi esimiehellesi, sinulla on todistustaakka ja kun esimiehesi tuo asia esille koko työyhteisölle, asia voi ehkä vain pahentua.
Toisaalta tuollainen tilanne on kyllä kestämätön, joten sinun on joko tuotava asia esimiehesi tietoon tai sitten etsittävä uusi työpaikka.
Olen puhunut esimiehelle, mutta tilanteeseen ei tule muutosta.. Ei oikein käsitä tätä.
Haluaisin kyllä vaihtaa, mutta alaltani on vaikea löytää hyviä töitä ja koska itsetuntoni on niin alhaalla, en koe olevani tarpeeksi vahva hakuprosessiin, haastatteluihin ja uudessa paikassa aloittamiseen :( AP
Tiedän tunteen. Tuollainen tekee työhön menon ja työnteon ikäväksi puurtamiseksi. Jos ei hyväksytä työyhteisöön, joutuu päivittäin kaikenlaisen hienovaraisen, epäsuoran ja suoran vittuilun kohteeksi, joka ilmenee niin monella eri tasolla. Ensinnäkin sitä joutuu itse syntipukiksi siihen, että "aiheuttaa huonoa työilmapiiriä", vaikka koko kööri on jatkuvasti nokkimassa, kyseenalaistamassa työtapojasi, arvostelemassa suoraan tai selän takana. Työssä, jossa on pakko tehdä yhteistyötä, huomaat että muut jeesailevat toisiaan, mutta itse joudut pyytämään apua, jota ei tule tai sitten autetaan pitkin hampain, murjottaen tai marttyyriasenteella. Esimies tällaisessa työpaikassa on "hengailuesimies", joka leikkii työntekijöiden parasta kaveria itsekin, joten sieltä suunnasta on turha odottaa mitään tukea tai apua.
Kyllä on. Mustasukkaisen miehen takia. Ajatella jos olisin päätynyt aikanaan suhteeseen kanssaan. Olis varmaan 2 metriä multaa päällä mulla.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Tuollainen tekee työhön menon ja työnteon ikäväksi puurtamiseksi. Jos ei hyväksytä työyhteisöön, joutuu päivittäin kaikenlaisen hienovaraisen, epäsuoran ja suoran vittuilun kohteeksi, joka ilmenee niin monella eri tasolla. Ensinnäkin sitä joutuu itse syntipukiksi siihen, että "aiheuttaa huonoa työilmapiiriä", vaikka koko kööri on jatkuvasti nokkimassa, kyseenalaistamassa työtapojasi, arvostelemassa suoraan tai selän takana. Työssä, jossa on pakko tehdä yhteistyötä, huomaat että muut jeesailevat toisiaan, mutta itse joudut pyytämään apua, jota ei tule tai sitten autetaan pitkin hampain, murjottaen tai marttyyriasenteella. Esimies tällaisessa työpaikassa on "hengailuesimies", joka leikkii työntekijöiden parasta kaveria itsekin, joten sieltä suunnasta on turha odottaa mitään tukea tai apua.
Naulan kantaan!
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Tuollainen tekee työhön menon ja työnteon ikäväksi puurtamiseksi. Jos ei hyväksytä työyhteisöön, joutuu päivittäin kaikenlaisen hienovaraisen, epäsuoran ja suoran vittuilun kohteeksi, joka ilmenee niin monella eri tasolla. Ensinnäkin sitä joutuu itse syntipukiksi siihen, että "aiheuttaa huonoa työilmapiiriä", vaikka koko kööri on jatkuvasti nokkimassa, kyseenalaistamassa työtapojasi, arvostelemassa suoraan tai selän takana. Työssä, jossa on pakko tehdä yhteistyötä, huomaat että muut jeesailevat toisiaan, mutta itse joudut pyytämään apua, jota ei tule tai sitten autetaan pitkin hampain, murjottaen tai marttyyriasenteella. Esimies tällaisessa työpaikassa on "hengailuesimies", joka leikkii työntekijöiden parasta kaveria itsekin, joten sieltä suunnasta on turha odottaa mitään tukea tai apua.
Juuri tämä! Kiitos. Olet niin asian ytimessä! Jos valitan - minussa on jotain vikaa, eikä kenessäkään muussa, ja esimies peesailee ihan kaikkia. Minulle sanoo toista, ja toiselle toista. Ei puutu mihinkään ongelmiin ja toivoo vain että ne menisivät itsestään pois. Pelkään, että saan potkut tämän takia. En vain ymmärrä miksi joku halutaan jättää ulkopuolelle.. Onko se niin hirveää tutustua yhteen uuteen ihmiseen?? Ap
Ehkä sinussa on jotain sellaista, mikä saa kollegat karttamaan seuraasi. Itse on usein sokea omille vioilleen.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinussa on jotain sellaista, mikä saa kollegat karttamaan seuraasi. Itse on usein sokea omille vioilleen.
Tätä olen epäillyt ja siksi voinkin niin huonosti, etten pysty tutustumaan kehenkään, en halua poistua kotoa ja olen erittäin alakuloinen.
Mutta kun.. Olen aina ollut suht "suosittu". En ole ikinä ollut koulukiusattu, minua ei ole koskaan jätetty (pitkät parisuhteet), minulla on ystäviä, olen päässyt elämässä "helposti" eteenpäin, olen normaali, ja olen työssä jossa kaikki on korkeasti koulutettuja. Ja nyt yhtäkkiä - 15 vuoden työelämän jälkeen minut jätetään täysin ulkopuolelle. En jaksa uskoa että vika on niin pahasti minun käytöksessäni, vaikka joka aamu tätä mietinkin. En ole päässyt ikinä oikeastaan puhumaan kellekään. He eivät tiedä minusta oikein mitään, koska eivät halua ottaa mitään kontaktia.. AP
Eikä muakaan olis edes koulukiusattu, ellen mä itse olis suhtautunut muihin miten suhtauduin, syistä joita en tässä ala ruotia. Eli mussa ei ole mitään perustavalla tavalla vikaa. Aina mulla on ystäviäkin ollu, jos olen itse niin halunnu. Aina en ole jaksanu pitää ihmissuhteita yllä. Nro 9
Henkinen pahoinvointi työpaikalla on aika pitkälti seurausta huonosta työnjohtamisesta. Esimies tosiaan leikkii työntekijöiden parasta frendiä, silloin kuin sattuu olemaan läsnä. Pääasiassa esimies on piilossa eikä juurikaan puutu siihen mitä työpaikalla tapahtuu. Seurauksena on melkoinen kaaos ja tahtojen taistelu. Esimerkiksi hoitotyössä hoitajat eivät noudata mitään yhteistä linjaa, koska sellaisesta ei olla yhteisesti esimiehen/osastonhoitajan kanssa keskusteltu. Niinpä jäljelle jää vain loputon moniääninen taistelutanner, jossa kovimmat pätijät ja päällepäsmärit päättävät kulloinkin, miten tehdään. Vastuullisuus on vierassana ja ravintoketjun pohjalla olevat (sijaiset, opiskelijat, viimeisenä taloon tulleet) ovat syypäitä hoitovirheisiin ym. kämmeihin.
Tällaisilla työpaikoilla on tyypillistä, että ihmiset jättävät tulematta töihin tai ilmoittavat "sairastumistaan" aivan viime tingassa, jolloin koko osasto on kusessa alimiehityksellä.
Eikun joo olihan siellä se yks poika joka kiusas. Pyöritti koko porukkaa ja kaikki totteli sitä. Rikkaasta perheestä. Oikeasti itkupilli. Vähän kyllä naurahdin, kun kuulin miten sillä aikuisena meni. En tiedä miten nykyään menee, toivottavasti hyvin kuitenkin. Tämä kielsi kavereitaan kaveeraamasta mun kanssa, vaikka osa yritti lähestyäkin. Kannustivatkin, kun yämä ei kuullu. Nro 10
Sama kuvio toistui siis tässä, mut vähän eri syistä. Tavallaan olen kiitollinenkin tuosta koulukiusaamis kokemuksesta. Nro 12
Loppukaneettina: Turha kuvitella, että kiusattu ei itse tietäis, mistä on kyse. Et kun kiusaaja mussuttaa kuinka sussa on kaikki syy, niin ei se kiusattu välttämättä olekaan niin tyhmä ettei tajuais, mistä päästä kana pissii. Ottaen vielä huomioon kaiken muun mitä tiedät ko ihmisestä.
Ole vaan oma itsesi ja yritä aina olla mahdollisimman hyväntuulinen ja asiallinen kaikille, mutta älä edes yritä väkisin tunkea porukkaan. Hoida työsi niin ettei kellään tule siitä sanomista ja näytä että pärjäät kyllä.
..ja heti jos on mahdollista niin hakeudu muualle.
Minulla on vastaava kokemus opiskelupiireistä. Jostain syystä se porukka, jonka kanssa luontevasti tutustuisin ei pitänyt minusta lainkaan. Tulin paikalle, niin kukaan ei moikannut ja keskustelu saattoi jopa loppua. Ymmärrän, että en ole mikään kovin mielenkiintoinen ihminen, mutta toisaalta on hankala ymmärää miten olisin myöskään ketään erityisemmin ärsyttävä, koska en todellakaan koe olevani mitenkään hankala ihminen ja yleensä jättäydynkin taka-alalle. Ei minulla aiemmin ole ollut vastaavaa ongelmaa, mutta jostain syystä tämän porukan kanssa se oli.
Onneksi opintojen edetessä löysin muuta porukkaa ja heidän kanssaan olen tullut juttuun jo pari vuotta ja osa heistä on jo hyviäkin kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Henkinen pahoinvointi työpaikalla on aika pitkälti seurausta huonosta työnjohtamisesta. Esimies tosiaan leikkii työntekijöiden parasta frendiä, silloin kuin sattuu olemaan läsnä. Pääasiassa esimies on piilossa eikä juurikaan puutu siihen mitä työpaikalla tapahtuu. Seurauksena on melkoinen kaaos ja tahtojen taistelu. Esimerkiksi hoitotyössä hoitajat eivät noudata mitään yhteistä linjaa, koska sellaisesta ei olla yhteisesti esimiehen/osastonhoitajan kanssa keskusteltu. Niinpä jäljelle jää vain loputon moniääninen taistelutanner, jossa kovimmat pätijät ja päällepäsmärit päättävät kulloinkin, miten tehdään. Vastuullisuus on vierassana ja ravintoketjun pohjalla olevat (sijaiset, opiskelijat, viimeisenä taloon tulleet) ovat syypäitä hoitovirheisiin ym. kämmeihin.
Tällaisilla työpaikoilla on tyypillistä, että ihmiset jättävät tulematta töihin tai ilmoittavat "sairastumistaan" aivan viime tingassa, jolloin koko osasto on kusessa alimiehityksellä.
Eimen seimen!
Ei kukaan tavallinen ihminen ole mitenkään erityisen mielenkiintoinen, eikä tarvitse ollakaan. Pahiten mennään vikaan siinä, jos yritetään olla jotain muuta kun on.
Vierailija kirjoitti:
Ole vaan oma itsesi ja yritä aina olla mahdollisimman hyväntuulinen ja asiallinen kaikille, mutta älä edes yritä väkisin tunkea porukkaan. Hoida työsi niin ettei kellään tule siitä sanomista ja näytä että pärjäät kyllä.
..ja heti jos on mahdollista niin hakeudu muualle.
Kuka tuollaseen porukkaan edes haluais tunkea!!!?? :D
heti jos on mahdollista niin hakeudu muualle.
TÄMÄ:
"Henkinen pahoinvointi työpaikalla on aika pitkälti seurausta huonosta työnjohtamisesta. Esimies tosiaan leikkii työntekijöiden parasta frendiä, silloin kuin sattuu olemaan läsnä. Pääasiassa esimies on piilossa eikä juurikaan puutu siihen mitä työpaikalla tapahtuu. Seurauksena on melkoinen kaaos ja tahtojen taistelu."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole vaan oma itsesi ja yritä aina olla mahdollisimman hyväntuulinen ja asiallinen kaikille, mutta älä edes yritä väkisin tunkea porukkaan. Hoida työsi niin ettei kellään tule siitä sanomista ja näytä että pärjäät kyllä.
..ja heti jos on mahdollista niin hakeudu muualle.Kuka tuollaseen porukkaan edes haluais tunkea!!!?? :D
heti jos on mahdollista niin hakeudu muualle.
Joo. Yritän tässä etsiä töitä, mutta kuten tiedätte - helppoa se ei ole. Pelottaa myös, että jos en viihdy uudessakaan.. :( AP
Oletpa hankalassa tilanteessa - mutta tuollainen käytös varsinkin naisvaltaisessa työyhteisössä on jostain syystä valitettavasti enemmän kuin yleistä varsinkin Suomessa.
Ikävä kyllä monesti käy niin, että jos otat asian puheeksi esimiehellesi, sinulla on todistustaakka ja kun esimiehesi tuo asia esille koko työyhteisölle, asia voi ehkä vain pahentua.
Toisaalta tuollainen tilanne on kyllä kestämätön, joten sinun on joko tuotava asia esimiehesi tietoon tai sitten etsittävä uusi työpaikka.