Työkaverit eivät voi sietää minua

Perusteeton ala-peukkuhan on edelleenkin yhtä turha, kun paavin pallit tai nunnan nännit.

Yhdellä työpaikalla sain todella kylmää kyytiä, ja irtisanouduinkin sieltä esimiehen kanssa yhdessä sopien jo kuukauden sisällä. Ehkä irtisanoutuminen oli niin helppoa, koska muut olivat valittaneet minusta? Muut työntekijät tiuskivat minulle, eivät auttaneet, huusivat kun tein virheen asiassa johon olin pyytänyt apua sitä saamatta. Muutama oli toki mukavakin minulle, mutta pääosa joko kylmän välinpitämättömiä tai suoranaisen ilkeitä.

Jälkikäteen olen selitellyt heidän käytöstään alimiehityksellä ja jatkuvalla kiireellä. Ehkä he olivat jo kyllästyneet alati vaihtuviin sijaisiin, joita pitäisi aina olla neuvomassa. En tiedä, mutta inhimillistä se kohtelu kyllä ei ollut.

Mutta todennäköisesti ap:n työpaikalla on pari ikävää ja ennakkoluuloista kuningatarherhiläistä, jotka laittavat muut tanssimaan pillinsä mukaan ja muut eivät sitten uskalla olla sinulle mukavia, vaikka haluaisivatkin! Hyvä, että olet nyt saanut yhden kaverin. Todennäköisesti joku muukin pikkuhiljaa huomaa, että sinä olet hyvä tyyppi. :)

Ap, ne on kateellisia sulle jostain. Paljonko on bmi:si? Millä autolla ajat? Oletko muita koulutetumpi? Oletko muita hyväntuulisempi? Mites sun vaatteet/asusteet?

Naiset ei tykkää niistä naisista, jotka on heitä "parempia", jos nyt näin edes voi sanoa.

Mä teen keikkatöitä asiakaspalvelussa (puhelin) silloin, kun töitä on eli paikkaan jonkun saikkua tms.

Olen hyväntahtoinen, hymyilevä, auttavainen ja teen työni siis haluan tehdä työni kunnolla eikä vain siten, että tunnit saadaan täyteen. Työhistoriaa on sihterinä parikyt vuotta ja laskuttajana 5.

Käytössä on tietysti päätteet, jotka ovat yhteydessä ulkomaille, jossa on pääpaikka. Se pääte, johon minä sijoitun on siitä kiva, että englanninkielisen ohjelman lisäksi se antaa komentoja ja kommentteja firman pääkielellä, jota en hallitse. Puhun suomen lisäksi englantia, ruotsia, ranskaa ja saksaa.

En sisäpiiriin pyrikään, koska olen vain tällainen pystymetsästä nostettava tuuraaja, mutta ihmettelen montaa asiaa. Olen ollut nyt 8 päivää yhteensä paikalla, joista 5 ekaa keväällä. Kysymyksessä avokonttori. Asiat unohtuvat. Joudun kysymään jos tulee tenkkapoo. Kun kysyn, eräskin kailottaa kuuluvalla äänellä että painat sieltä ja täältä vaan. Kun mun koneet käskyt tulee toisella kielellä, on vaikea selvittää mistä on kysymys. Pyydän, että tuletko katsomaan. Hän äkkiä sutaisee homman ja kysyn jälkikäteen että mistä kiikasti. No ei hän tiedä mutta jatka sä vaan.

Tulee uusi ongelma ja hän tulee pyynnöstäni paikalle. Päätettä kun on vaikea raahata mukanaan. Aloitan kysymykseni niin hän jo hihkaisee että joo tästä ja näin. Sanon että voitko kertoa mitä teit etten ole pissassa ensi kerralla. Hän vaan lähtee. Taas sama toistuu. Sitten sanoin, että voisitko kuunnella kysymykseni loppuun asti, älä keskeytä. Kaksikin kertaa. Haluaisin siis oppia miten seuraava ongelma voidaan ratkaista. Tuijotti vähän. Onneksi puhelin soi taas ... ei ehkä tarvitse odotella duunikutsuja nyt.

Tuli sitten jonkin ajan päästä kyselemään jotain tekemistäni töistä. Vastasin, kun kysytään. Sitten EHDOTTOMASTI kuulemma en saa painaa yhtä funktionäppäintä sen vuoksi, että sen vieressä on funktionäppäin, joka tyhjentää kaiken. Ilmeisesti koko pohjoiselta pallonpuoliskolta. Minun käteni eivät vapise ja näppistä olen käyttänyt nyt 30 vuotta. Olen nopea ja tarkka.

Toinen muotoilee puheensa erittäin selväksi etenkin jos puhuu ruotsinkielellä ja lisää volyymiä, harventaa puhettaan ja luurit päässä alkaa kävellä edestakaisin, mm. minun paikkani ohi. Se häiritsee. Oppinut ja brassaa sellaisella puhelinmyyjänuotilla ...

Olin lähdössä ja hän tuli kysymään jäikö jotain kesken. Sanoin ei. Olin juuri selvittänyt erään laskusotkun asiakkaalle kun jo homman puolivälissä tuli seisomaan taakseni ja alkoi tutkia päätteltä mitä teen ja yritti sanoa jotain. Nostin käteni pystyyn. Stop. Kaikki oli kunnossa. Sitten alkaa tutkimus. MIKSI IHMEESSÄ TÄÄLLÄ ON NÄITÄ TYHJIÄ SIVUJA huutaa hän. Vastaan, että koska tyhjennän alustan uutta asiakasta varten. EI NIIN SAA TEHDÄ. Vai niin, eräs toinen henkilö keväällä sanoi että saa. Sanoin kolmeenkin kertaan, että jokaisen tilauksen kohdalla olen katsonut ja tarkistanut, että se on kunnossa. Sitten vasta tyhjennän. 

Hänellä oli tarve nolata, samoin tuolla ensimmäisellä henkilöllä.

En haluakaan mihinkään piiriin, mutta odotan aikuisilta, yli 40-vuotiailta ihmisilta normaalia ja toista kunnioittavaa käytöstä. Itse olen 50 ohittanut.

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä työpaikalla sain todella kylmää kyytiä, ja irtisanouduinkin sieltä esimiehen kanssa yhdessä sopien jo kuukauden sisällä. Ehkä irtisanoutuminen oli niin helppoa, koska muut olivat valittaneet minusta? Muut työntekijät tiuskivat minulle, eivät auttaneet, huusivat kun tein virheen asiassa johon olin pyytänyt apua sitä saamatta. Muutama oli toki mukavakin minulle, mutta pääosa joko kylmän välinpitämättömiä tai suoranaisen ilkeitä.

Jälkikäteen olen selitellyt heidän käytöstään alimiehityksellä ja jatkuvalla kiireellä. Ehkä he olivat jo kyllästyneet alati vaihtuviin sijaisiin, joita pitäisi aina olla neuvomassa. En tiedä, mutta inhimillistä se kohtelu kyllä ei ollut.

Mutta todennäköisesti ap:n työpaikalla on pari ikävää ja ennakkoluuloista kuningatarherhiläistä, jotka laittavat muut tanssimaan pillinsä mukaan ja muut eivät sitten uskalla olla sinulle mukavia, vaikka haluaisivatkin! Hyvä, että olet nyt saanut yhden kaverin. Todennäköisesti joku muukin pikkuhiljaa huomaa, että sinä olet hyvä tyyppi. :)

Joo siis minut palkattiin tekemään erilaisia tehtäviä, kuin muut. Kävin monta päivää koulutusta, ennen kuin edes aloitin positiossa ja joka päivä minulla on jotain ad hoc koulutuksia / palavereita. Esimieheni halusi, että osaan tehdä "kaiken", ja halusi että opin mahd. nopeasti, itsenäisesti ja osaan tehdä paljon.. Veikkaan että moni on siitä suuttunut, tai kuvittelevat että "luulen osaavani". Kerran yksi huusi minulle, kun yritin neuvoa/auttaa tilanteessa, jossa he eivät osanneet toimia: "Joo, kato kun se muka osaa, vaikka talossa vasta pari kuukautta!". Eli ovat varmaan saaneet käsityksen minusta, että olen ylimielinen tai että luulen vain osaavani tai yritän hyppiä varpaille. En tiedä. Enää en auta tai puutu, vaikka osaisinkin. AP

Nro 24 jatkaa. Jos Ap oot jo pidemmän aikaa (esim vuoden) koittanut olla porukalle ystävällinen, ja saat silti tylyä kohtelua, niin nosta kissa pöydälle: kun pahin tylyttäjäsi oikein tylyttää sua, niin kysy onko jokin ongelmana. Vastaus on tietenkin Ei. Sitten lataat, että hän ei puhu sulle, ei moikkaa sua, ei lähde sun mukaan lounaalle, jne... ilmotat, että V.ttu, tästä lähtien joko ollaan kamuja tai sitten saa osakseen avointa v...tuilua oikein olan takaa.

Toinen on, että ilmotat, että jos käytös ei muutu, alkaa keskustelu perheesi lakimiehen ja tylyttäjän välillä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ne on kateellisia sulle jostain. Paljonko on bmi:si? Millä autolla ajat? Oletko muita koulutetumpi? Oletko muita hyväntuulisempi? Mites sun vaatteet/asusteet?

Naiset ei tykkää niistä naisista, jotka on heitä "parempia", jos nyt näin edes voi sanoa.

Ehkä just tuo koulutetumpi on ainut asia, mitä joku vois kadehtia. Noilla muilla ei aikuisten maailmassa ole mitään tekoa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ne on kateellisia sulle jostain. Paljonko on bmi:si? Millä autolla ajat? Oletko muita koulutetumpi? Oletko muita hyväntuulisempi? Mites sun vaatteet/asusteet?

Naiset ei tykkää niistä naisista, jotka on heitä "parempia", jos nyt näin edes voi sanoa.

En tiedä, voi olla. Veikkaan että muutama niistä on todella onneton (näin olen sivukorvalla kuunnellut) ja muutama vihaa työtänsä.. Itse olen käynyt yliopiston, muut amk, pukeudun siististi ja meikkaan joka päivä. Autoa hei eivät ole koskaan nähneet. Olen hoikka. Ap

Vierailija kirjoitti:

Nro 24 jatkaa. Jos Ap oot jo pidemmän aikaa (esim vuoden) koittanut olla porukalle ystävällinen, ja saat silti tylyä kohtelua, niin nosta kissa pöydälle: kun pahin tylyttäjäsi oikein tylyttää sua, niin kysy onko jokin ongelmana. Vastaus on tietenkin Ei. Sitten lataat, että hän ei puhu sulle, ei moikkaa sua, ei lähde sun mukaan lounaalle, jne... ilmotat, että V.ttu, tästä lähtien joko ollaan kamuja tai sitten saa osakseen avointa v...tuilua oikein olan takaa.

Toinen on, että ilmotat, että jos käytös ei muutu, alkaa keskustelu perheesi lakimiehen ja tylyttäjän välillä.

Eipä se perheeseen kuulu mitenkään, mitä joku puuhaa työpaikallaan. Muistetaas ne ihmisten rajat kuitenkin.

Työyhteisössä oon pitänyt sääntönä ettei kaikista tarvii tykätä mutta yhteistyöhön pitää kyetä. Olen huomannut että valitsemani ajattelutavan johtaneen siihen pisteeseen että mulle on ihan se ja sama mitä työkaverit musta ajattelee kunhan hommat tulee tehtyä. Töiden jälkeen pääsen itselleni oikeasti tärkeiden ihmisten luo.

Vierailija kirjoitti:

Nro 24 jatkaa. Jos Ap oot jo pidemmän aikaa (esim vuoden) koittanut olla porukalle ystävällinen, ja saat silti tylyä kohtelua, niin nosta kissa pöydälle: kun pahin tylyttäjäsi oikein tylyttää sua, niin kysy onko jokin ongelmana. Vastaus on tietenkin Ei. Sitten lataat, että hän ei puhu sulle, ei moikkaa sua, ei lähde sun mukaan lounaalle, jne... ilmotat, että V.ttu, tästä lähtien joko ollaan kamuja tai sitten saa osakseen avointa v...tuilua oikein olan takaa.

Toinen on, että ilmotat, että jos käytös ei muutu, alkaa keskustelu perheesi lakimiehen ja tylyttäjän välillä.

Kultapieni. Näin minäkin toimin, paitsi tuo viimeinen lause. Mutta sinä väitit minun olevan se kiusaaja, kun tietystihän minä olen kateellinen kaikille, kun olen niin ruma, eikö niin? Noh, mulla on tänäpäivänäkin ystäviä, jotka kauniimpia kun sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä työpaikalla sain todella kylmää kyytiä, ja irtisanouduinkin sieltä esimiehen kanssa yhdessä sopien jo kuukauden sisällä. Ehkä irtisanoutuminen oli niin helppoa, koska muut olivat valittaneet minusta? Muut työntekijät tiuskivat minulle, eivät auttaneet, huusivat kun tein virheen asiassa johon olin pyytänyt apua sitä saamatta. Muutama oli toki mukavakin minulle, mutta pääosa joko kylmän välinpitämättömiä tai suoranaisen ilkeitä.

Jälkikäteen olen selitellyt heidän käytöstään alimiehityksellä ja jatkuvalla kiireellä. Ehkä he olivat jo kyllästyneet alati vaihtuviin sijaisiin, joita pitäisi aina olla neuvomassa. En tiedä, mutta inhimillistä se kohtelu kyllä ei ollut.

Mutta todennäköisesti ap:n työpaikalla on pari ikävää ja ennakkoluuloista kuningatarherhiläistä, jotka laittavat muut tanssimaan pillinsä mukaan ja muut eivät sitten uskalla olla sinulle mukavia, vaikka haluaisivatkin! Hyvä, että olet nyt saanut yhden kaverin. Todennäköisesti joku muukin pikkuhiljaa huomaa, että sinä olet hyvä tyyppi. :)

Joo siis minut palkattiin tekemään erilaisia tehtäviä, kuin muut. Kävin monta päivää koulutusta, ennen kuin edes aloitin positiossa ja joka päivä minulla on jotain ad hoc koulutuksia / palavereita. Esimieheni halusi, että osaan tehdä "kaiken", ja halusi että opin mahd. nopeasti, itsenäisesti ja osaan tehdä paljon.. Veikkaan että moni on siitä suuttunut, tai kuvittelevat että "luulen osaavani". Kerran yksi huusi minulle, kun yritin neuvoa/auttaa tilanteessa, jossa he eivät osanneet toimia: "Joo, kato kun se muka osaa, vaikka talossa vasta pari kuukautta!". Eli ovat varmaan saaneet käsityksen minusta, että olen ylimielinen tai että luulen vain osaavani tai yritän hyppiä varpaille. En tiedä. Enää en auta tai puutu, vaikka osaisinkin. AP

Mä pelkään saaneeni ylimielisen leiman, koska en osaa oikein puhua säästä ja harrastuksista tai viihtyä kahvihuoneessa muiden kanssa, mutta työstä puhun ja autan muita mielelläni. Uudempien ihmisten kanssa se saattaa sitten helposti vaikuttaa siltä, että pamahdan aina paikalle ylimielisenä pätemään ja neuvomaan, vaikka oikeasti vain haluan tutustua siihen auttamaani ihmiseen ja olla avuksi.

Sietämättömiä työkavereita.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vastaava kokemus opiskelupiireistä. Jostain syystä se porukka, jonka kanssa luontevasti tutustuisin ei pitänyt minusta lainkaan. Tulin paikalle, niin kukaan ei moikannut ja keskustelu saattoi jopa loppua. Ymmärrän, että en ole mikään kovin mielenkiintoinen ihminen, mutta toisaalta on hankala ymmärää miten olisin myöskään ketään erityisemmin ärsyttävä, koska en todellakaan koe olevani mitenkään hankala ihminen ja yleensä jättäydynkin taka-alalle. Ei minulla aiemmin ole ollut vastaavaa ongelmaa, mutta jostain syystä tämän porukan kanssa se oli. 

Onneksi opintojen edetessä löysin muuta porukkaa ja heidän kanssaan olen tullut juttuun jo pari vuotta ja osa heistä on jo hyviäkin kavereita. 

Minullekin on käynyt noin sekä opiskelujen alkaessa että yhdessä työpaikassa. On vain ihmisiä, jotka selvästi ensivaikutelman perusteella päätävät, etteivät pidä minusta. En tosiaan tiedä, mistä se johtuu. Onneksi elämä on mennyt eteenpäin ja aina on tullut vastaan uusia miellyttäviä ihmisiä, ystäviäkin.

Omien kokemusteni perusteella sanoisin, ettei ap:lla olen enää vuoden jälkeen oikein mahdollisuuksia muuttaa tuota kuviota, ellei työpaikalle tule paljon uusia ihmisiä. Itse keskittyisin tuossa tilanteessa juurikin sen uuden työpaikan etsintään tai sitten uralla etenemiseen. Pomojen kanssa ei kukaan kuitenkaan ole ystävä, joten tuossa tilanteessa ap ei sosiaalisesti menetä mitään. Lisäksi ainakin itselleni on käynyt niin, että kaikki suhtautuvat minuun kovin ystävällisesti, nyt kun minulla on valtaa, myös ne opiskeluaikojen karsastajat. Vaikka syy on selvä, tuntuu ystävällinen kohtelu silti mukavalta.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ne on kateellisia sulle jostain. Paljonko on bmi:si? Millä autolla ajat? Oletko muita koulutetumpi? Oletko muita hyväntuulisempi? Mites sun vaatteet/asusteet?

Naiset ei tykkää niistä naisista, jotka on heitä "parempia", jos nyt näin edes voi sanoa.

Mulla tuli myös mieleen, että ap on varmaan älykäs ja sosiaalinen, hyvä ja tunnollinen työntekijä, osaa tehdä hommansa motivoituna eikä lorvaile ja hauku työpaikkaa/ työnantajaa. Siinä riittävästi, jos työpaikalle on pesiytynyt ikävien ihmisten lauma.  

Älykäs?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ne on kateellisia sulle jostain. Paljonko on bmi:si? Millä autolla ajat? Oletko muita koulutetumpi? Oletko muita hyväntuulisempi? Mites sun vaatteet/asusteet?

Naiset ei tykkää niistä naisista, jotka on heitä "parempia", jos nyt näin edes voi sanoa.

Mulla tuli myös mieleen, että ap on varmaan älykäs ja sosiaalinen, hyvä ja tunnollinen työntekijä, osaa tehdä hommansa motivoituna eikä lorvaile ja hauku työpaikkaa/ työnantajaa. Siinä riittävästi, jos työpaikalle on pesiytynyt ikävien ihmisten lauma.  

Kiitti. Vielä vuosi sitten olisi kuvaillut näin itseäni. Koin, että olen hyvä työntekijä, nopea oppimaan, sosiaalinen, ystävällinen, auttavainen ja aina valmis uusiin haasteisiin. Nykyään taas olen kävele zombi joka riitelee puolisonsa kanssa siitä, ettei se voi mitenkään rakastaa tälläistä luuseria.

Pakko etsiä uusi työpaikka. Ei tämä voi pilata minua!! AP

Paljon lienee kyse ensivaikutelmasta. Ikävä kyllä kaikki eivät onnistu antamaan hyvää ensivaikutelmaa jokaisessa porukassa. Etenkin jos on jo lähtökohtaisesti hieman porukasta ulkopuolinen esimerkiksi elämäntilanteensa takia, niin voi olla hankala päästä osaksi jotain porukkaa ainakaan ystävyyteen asti, vaikka muut ottaisivatkin osaksi työyhteisöä. 

Vierailija kirjoitti:

Paljon lienee kyse ensivaikutelmasta. Ikävä kyllä kaikki eivät onnistu antamaan hyvää ensivaikutelmaa jokaisessa porukassa. Etenkin jos on jo lähtökohtaisesti hieman porukasta ulkopuolinen esimerkiksi elämäntilanteensa takia, niin voi olla hankala päästä osaksi jotain porukkaa ainakaan ystävyyteen asti, vaikka muut ottaisivatkin osaksi työyhteisöä. 

Totta kai, mutta kun muut eivät ottaneet osaksi työyhteisöä. En kaipaa työpaikan ulkopuolisia ystäviä, vaan työkavereita. He ovat alusta saakka keskustelleet porukassa chatissa, jättäen minut ulkopuolelle. Eivät pyydä lounaalle, vaan vain lähtevät. Eivät istu viereen tai lähelle. En pääse mitenkään osalliseksi tähän _yhteisöön_. Minulta pimitetään tietoa ja töitä, eikä oteta mitenkään mukaan mihinkään! En edes tiennyt erään jäävän eläkkeelle, ennen kuin kaikki antoivat _yhdessä_ hankkiman lahjan hänelle ja istuin siinä nolona, kun en tiennyt asiasta..

En ikinä ole vaatinut ystävyyttä, vaan ystävällisyyttä. Kaikilla on oma elämänsä, eikä siitä edes tarvitse puhua, mutta kyllä kaikki kaipaavat, että heitä arvostetaan ja heitä edes jotenkin tarvitaan. En jaksa sitä, että tulen töihin 8 ja lähden 16, enkä ole kertaakaan avannut edes suutani, koska olen kuin ilmaan tässä paikassa. Kaipaan nauramista ja sitä että työkavereille voi puhua ja että on IHANAA tulla töihin aamulla..

Ap