Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu törmännyt puhelinmieheen?
30.08.2017 |
Sairaus kai tuokin. Tapailin miestä, jolla parin, kolmen viikon välein vaihtui puhelin. Alussa sanoi, että vain Iphone kelpaa ja oliha se viikon, kaksi, kunnes myi pois. Sitten oli joku halpis ja tukia saatuaan taas Iphone. En pysynyt enää yhtään kärryillä. Tyypossä muutakin hämärää ja laitoin kiertoon. Nuo puhelinmyynnit tuli aika pian kuvioon.
Kommentit (5)
En aivan tuollaiseen "puhelinmieheen" (tai naiseen). Sen sijaan jonkun kerran olen ollut luullut voivani nauttia kahvit tai syöväni lounasta kaverin kanssa yhdessä mutta häntä on kiinnostanut enemp puhelimensa näppäily tai tuijottaminen kuin se, että olsi vaihtanut jonkun sanan minu kanssani. No eihän tuo mitään. Sen sijaan huomasin ajattelevani, että millaista mahtaa olla kasvaa perheessä jonka näin joitain aikoja sitten ravintolassa. Isä '(näin oletan) tuijotti omaa tablettiaan äiti näpräsi omaa puhelintaan lapset nahistelivat keskenään toisen tabletista, kun toisen puhelin ei jostain syystä toiminut. - Ei vielä sittenkään kun sen oli paiskannut toinen lapsista lattialle, koska ei noussut sieltä vasta kun tarjoilija ojensi sen jälkeen hän oli tarjonnut kaikille vettä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en. Ei ollut noi aifounit silleen juttu ainakaan mun sinkkuaikoina niissä piireissä missä liikuin. Mutta on nähty häviävät stereot, vhs-nauhurit ja telkkarit. En katsellut niin pitkään että olisko uusia ilmestynyt. Meni munkin tonnien arvoiset tavarat sen tien, tavallaan olen vain onnellinen että pääsin niinkin vähällä.
Tällainen kokemus myös, lyhyt suhde onneksi. Hävisi myös lääkkeitä ja viinit. Kaikista päivittäistarvikkeista puhumattakaan. Käytti kuin omiaan.
Kaverin mies on kans ihme jobbari. Luurit ja autonritsat vaihtuu tiuhaan ja rahaa sillä vaan menee tähän ihme karuselliin.
Joo noilla on tarve näyttää merkkituotteilla ja sitten rahapulassa myydään pois. Ja tietämäni mies nimenomaan viinantarpeessa myi pois. Työmarkkinatuen varassa elää. Sanoin joskus nätisti, että eikö pidä elää tulojen mukaan ja ei minullakaan ole varaa mihinkään kalliseen. Sain ikuiset vihat.
No en. Ei ollut noi aifounit silleen juttu ainakaan mun sinkkuaikoina niissä piireissä missä liikuin. Mutta on nähty häviävät stereot, vhs-nauhurit ja telkkarit. En katsellut niin pitkään että olisko uusia ilmestynyt. Meni munkin tonnien arvoiset tavarat sen tien, tavallaan olen vain onnellinen että pääsin niinkin vähällä.