Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuumetta pukkaa, kannattaako enää näin vanhemmalla iällä tehdä?
30.08.2017 |
Olen jo nuoresta asti ollut sitä mieltä, etten lapsia halua koskaan itselleni. Ja olen elänyt hyvinkin onnellisena ilman lapsia ja välillä hoitanut ystävien lapsia.
Mies ei ole koskaan ollut yhtä ehdoton, on sanonut olevansa tyytyväinen, vaikkei saisi yhtään lasta ja on alusta asti tiennyt kantani ja siitä huolimatta halunnut jatkaa yhteiseloa. Yhdessä on oltu pian 18v.
Mulle on nyt jostain omaan päähän hiipinyt ajatus, että ehkä se vauva voiskin olla kiva. Ei mikään pakottava tarve nytkään, mutta tuollanen ajatus tuolla takaraivossa tai jossain kytee. Ikää on kuitenkin mulla jo 38v, mies 4v vanhempi ja mietin, että onko järkeä tällä iällä enää lasta tehdä. Eihän sitä tietysti koskaan tiedä tulisinko raskaaksikaan.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on vauva alle vuoden. Ovatko muutkin vaiheet ja loput noin 19 vuotta myös toivottuja? Pelkkä ihan kiva ei kauas kanna - tein aikanaan omani sillä asenteella, ja kasvatus on kyllä ottanut enemmän kuin antanut, jos ihan rehellisiä ollaan. Rakas tuo kohta aikuinen on silti, mutta sitä helpotusta, että urakka on kohta ohi...!
Näinhän se on, että se vauva on vauva vaan vuoden verran. Lähipiirissä on enemmänkin lapsia, myös ns. erityislapsia ja osaa heistä olen hoitanut ja aina tykännyt lapsia hoitaa, mutta omaa en ole halunnut, ennen kun nyt.
Enemmän ehkä mietityttää, että kadunko sitten, kun raskaus ei enää mahdollinen, että en tässä kohtaa ees yrittänyt raskautua.
ap
Aika ihanteelliselta tuo minusta vaikuttaa, että miehelle käy yhteiselo kanssasi lapsen kanssa tai ilman. Vähentää yrittämisen riskiä mielestäni. Enemmän katuisit, jos ette yrittäisi.
Puhutte vaan asiat nopsaan selviksi sen suhteen, että lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys ja rakastatte ja tuette toisianne kävi miten kävi. Onnea.
Se on tässä vuosien varrella tullut huomattua, että aikamoisen kultakimpaleen oon miehekseni löytäny. Jos mies ois ollu sitä mieltä, että ehdottomasti ei lasta ni tuskinpa oisin miestä lähteny vaihtamaan vaan siksi, että lapsen saisin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä yrittäisin saada lapsen. Vaikka täällä puhutaan kuinka raskasta äitiys on, niin onhan se maailman ihaninta. Eivät mikään ole niin tärkeää ja merkityksellistä kuin saada kasvattaa ja hoivata ja myöhemmin seurata oman lapsen kasvua ja kehitystä. Aikuisen lapsen elämää. Mikä olisi tärkeämpää. Minä rakastan äitiyttäni ja lapsiani ja jokaista hetkeä arjessa. Välillä väsyttää ja välillä kiukuttaa mutta yhtään hetkeä en antaisi pois. Se on sitä elämää, täyttä ihanaa elämää jolla on tarkoitus.
Sain lapseni 36-vuotiaana. Mulla on sairaus, jonka vuoksi en ole mikään yökukkuja, tarvitsen uneni. Vauvapa nukkui heräämättä kaikki yöt 3 kk vanhasta lähtien. Päivisin kyllä jaksan ja haluan leikkiä lapseni kanssa ja hoitaa häntä.
Tottakai! Yrittämään vaan! Toivonmukaan kaikki menee hyvin ja teille se oma pieni suodaan! Apn kommetit luettuani läpi olisit varmasti loistava äiti. Onnea yritykseen!
Minusta tuo on juuri hyvä lähtökohta yrittää lasta: ei mikään "pakko" ja ilmankin pärjää.
Itse sain lapseni 39- ja 42-vuotiaana, enkä ole kokenut, että mun ikäni olisi tehnyt mistään mitenkään erityisen raskasta. (Ja tässä viittaan pohdintoihin yövalvomisista ym. En halua kuulla viisasteluja siitä, miten 10 vuoden päästä olen jo toinen jalka haudassa kun lapset ovat teinejä ;) )
Go for it!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse oikein ymmärrä tuota "jaksaako sitä enää" -asennetta. Miksi EI jaksaisi? Ei nelikymppiset nyt mitään raihnaisia mummoja ole.
Itse olen saanut toisen lapseni sinun iässäsi. Päinvastoin sitten vasta jaksaakin, kun on henkinen puolikin jo ihan eri tolalla kuin kolmekymppisenä. Ei ole enää niin kiire mihinkään. Osaa suhtautua asioihin vähän eri tavalla. Osaa myös arvostaa sitä pientä ihmettä.
Toivon että päätät yrittää! Ja toivon että ei ole myöhäistä. Meillä se ei onnistunut enää kuin hoidoilla, mutta onneksi edes niillä. Kyllä veikkaan, että jos se nyt mietityttää, myöhemmin kaduttaa hirveästi, jos ette edes yrittäneet.
Onnea päätökseesi!
Onpa täällä negatiivista porukkaa. 38 ei ole ikä eikä mikään tehdä vauva. Jos haluat nukkua yösi, anna vauvalle vastiketta. Nyt kommenttiini on varmistettu miinuspeukut.
Itse olen 42. 6 ja 9 vuotiaiden äiti. Äitiys ja lasten kanssa oleminen on ihanaa tässä iässä. Aiemmin en ollut ajatuksesta edes kiinnostunut. Lapsi tuo tullessaan paljon, lasten kanssa olemme kokeneet paljon uusia asioita. Lapsen kanssa käyn päivittäin mielenkiintoisia keskusteluja. Heidän kaverinsa rikastuttavat perhe-elämäämme myös. Taloudellinen puoli oli meillä vakaa jo ennen lapsia, se tietysti helpotti. Kaksikin ehdit vielä hyvin saada. Anna palaa, nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuollainen "empä tiijä halutaanko vai ei ja jos ja kun ja ehkä..." EI ole hyvä lähtökohta. Kyllä molempien on selkeästi haluttava lasta varsinkin kun ollaan noin iäkkäitä. Tuon ikäisellä on tietyt rutiinit ja systeemit joihin on pinttynyt. Jaksaminen ja kärsivällisyys joita lapsi vaatii pienenevät iän myötä.
Asiaa pitää miettiä perusteellisesti ja halun on oltava vahva ja ehdoton.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuollainen "empä tiijä halutaanko vai ei ja jos ja kun ja ehkä..." EI ole hyvä lähtökohta. Kyllä molempien on selkeästi haluttava lasta varsinkin kun ollaan noin iäkkäitä. Tuon ikäisellä on tietyt rutiinit ja systeemit joihin on pinttynyt. Jaksaminen ja kärsivällisyys joita lapsi vaatii pienenevät iän myötä.
Asiaa pitää miettiä perusteellisesti ja halun on oltava vahva ja ehdoton.
Tarkoititkohan nyt mieheni kantaa vai minun vai molempia? Mies on sanonut aikanaan ja samaa sanoi nytkin, että yhden lapsen saattaisi joskus haluta, muttei se ole välttämättömyys. Tuolloin siis tiesi minun kantani, etten lapsia halua ja sanoi, että on mieluummin minun kanssani parisuhteessa ilman lapsia kun lähtee etsimään uutta naista. Mulla sen sijaan on alkanut nyt tulla semmonen tunne, että olis ehkä kuitenkin kiva edes yrittää saada se yksi lapsi. Mitään hirveää vauvakuumetta ei kyllä ole.
Tottakai meillä on rutiinit, mutta eipä ne nyt sellaisia ole, ettei sopis myös vauvan/lapsen kanssa elämiseen. Ja meillä on melko säännöllisesti tuttujen lapsia hoidossa, ihan vauvojakin, joten jossain määrin se lapsiarkikin on tuttua, vaikka tietysti hoidossa olevat lapset ovat aina vaan tietyn aikaa eikä pysyvästi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai! Yrittämään vaan! Toivonmukaan kaikki menee hyvin ja teille se oma pieni suodaan! Apn kommetit luettuani läpi olisit varmasti loistava äiti. Onnea yritykseen!
Komppaan tätä! Sama tunne tuli kun alottajan kommentteja luin, että olis varmasti ihana äiti.
Siis jos jaksatte toistenkin lapsia hoitaa niin varmaan menee kivasti oman lapsen kanssa koska se nyt vaan on ihan erilailla rakas ja ihana kuin muiden lapset.
Itse en muiden lapsia edes välitä hoitaa eikä muiden lapset paljoa kiinnosta mutta silti olen erittäin hyvä ja rakastava äiti omille lapsille.
En tekis. Mutta olenkin 36v 16 v lapsen äiti :D