Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuumetta pukkaa, kannattaako enää näin vanhemmalla iällä tehdä?
30.08.2017 |
Olen jo nuoresta asti ollut sitä mieltä, etten lapsia halua koskaan itselleni. Ja olen elänyt hyvinkin onnellisena ilman lapsia ja välillä hoitanut ystävien lapsia.
Mies ei ole koskaan ollut yhtä ehdoton, on sanonut olevansa tyytyväinen, vaikkei saisi yhtään lasta ja on alusta asti tiennyt kantani ja siitä huolimatta halunnut jatkaa yhteiseloa. Yhdessä on oltu pian 18v.
Mulle on nyt jostain omaan päähän hiipinyt ajatus, että ehkä se vauva voiskin olla kiva. Ei mikään pakottava tarve nytkään, mutta tuollanen ajatus tuolla takaraivossa tai jossain kytee. Ikää on kuitenkin mulla jo 38v, mies 4v vanhempi ja mietin, että onko järkeä tällä iällä enää lasta tehdä. Eihän sitä tietysti koskaan tiedä tulisinko raskaaksikaan.
Kommentit (32)
Vauva on vauva alle vuoden. Ovatko muutkin vaiheet ja loput noin 19 vuotta myös toivottuja? Pelkkä ihan kiva ei kauas kanna - tein aikanaan omani sillä asenteella, ja kasvatus on kyllä ottanut enemmän kuin antanut, jos ihan rehellisiä ollaan. Rakas tuo kohta aikuinen on silti, mutta sitä helpotusta, että urakka on kohta ohi...!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on anyway mies valmiina. Oletko puhunut hänelle ajatuksistasi?
Ihanko oikeasti noin vanhana mietit? Olisi niin helppoa sanoa, että älä hanki. Mutta täytyy sinun varmaan sitten hankkia, kun on kiirekin.
4-kymppinen ensisynnyttäjä ei ole mitenkään maailman suurin ihme.
Se on sitten ihan kokonaan eri juttu kannattaako lasta tehdä. Olipa ikä mikä hyvänsä.
Vauva on vauva vain hetken eli se ei sitten pysy vauvana vaan teillä asuis kohta uhmaikäinen ja myöhemmin teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On järkeä. Vanhana just onkin järkeä. Liian vanhana toki ei, mut sinä et vielä ole.
Ei lasta ole järkeä "tehdä" millään iällä. Tunteella ne päätökset aina tapahtuvat. Puhu miehesi kanssa, miettikää mitä muita haaveita teillä on seuraaville 20 vuodelle. Ikä voi vaikeuttaa raskautumista tai sitten ei, mutta peruskysymykseen se ei vaikuta. Eli siihen, haluaako jakaa seuraavat parikymmentä vuotta uuden ihmisen kanssa.
T. 40 v ja kolmas lapsi tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs siinä, jos kunto kestää. Mutta jos omat lapset saa lapsensa saman ikäisenä, niin jaksatteko enää heistä iloita. Olette jo 9-kymppisiä, kun he ovat vasta alakoulussa. No, tässä yksi tulevaisuudennäkymä. Itse en enää tässä iässä jaksaisi hoitaa vauvaa. Ikää 42 ja onneksi nuo jo yläasteella.
Itse vanhemmalla iällä lapset saaneena sanoisin että puhtaan fyysiseltä kannalta ajatellen lapset olisi hyvä tehdä tuossa parikymppisenä. Silloin eivät vauva-ajan yövalvomiset rasita ja leikkimiseen ei kyllästy tai väsy. Mutta henkiseltä kannalta ajatellen nelikymppisenä on parasta. Osaa suhtautua lapseen riittävän vakavasti omana ainutkeirtaisena itsenäänä ja elämänkokemus auttaa myös suhteuttamaan monet asiat oikeisiin merkityksiinsä ja ymmärtämään mitkä asiat oikeasti ovat tärkeitä ja mitkä eivät.
Siitä vain lapsia tekemään. Aikaa on ja oma lapsi kasvattaa sinua ihmisenä tavalla johon mikään muu asia maailmassa ei kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva on vauva alle vuoden. Ovatko muutkin vaiheet ja loput noin 19 vuotta myös toivottuja? Pelkkä ihan kiva ei kauas kanna - tein aikanaan omani sillä asenteella, ja kasvatus on kyllä ottanut enemmän kuin antanut, jos ihan rehellisiä ollaan. Rakas tuo kohta aikuinen on silti, mutta sitä helpotusta, että urakka on kohta ohi...!
Näinhän se on, että se vauva on vauva vaan vuoden verran. Lähipiirissä on enemmänkin lapsia, myös ns. erityislapsia ja osaa heistä olen hoitanut ja aina tykännyt lapsia hoitaa, mutta omaa en ole halunnut, ennen kun nyt.
Enemmän ehkä mietityttää, että kadunko sitten, kun raskaus ei enää mahdollinen, että en tässä kohtaa ees yrittänyt raskautua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä mies on?
Miehelle olen tästä jo vähän vihjannut. Miehen kanta on aika samanlainen kun tähänkin asti eli ei välttämättä kaipaa/tarvitse lasta, mutta mikäli mä oikeesti haluan lapsen niin mieskin haluaa. Aika sen tietysti vasta näyttää, että suodaanko meille sitä lasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käpykakku kirjoitti:
Mikäs siinä, jos kunto kestää. Mutta jos omat lapset saa lapsensa saman ikäisenä, niin jaksatteko enää heistä iloita. Olette jo 9-kymppisiä, kun he ovat vasta alakoulussa. No, tässä yksi tulevaisuudennäkymä. Itse en enää tässä iässä jaksaisi hoitaa vauvaa. Ikää 42 ja onneksi nuo jo yläasteella.
No jos fyysistä kuntoa tarkoitat, ni kyllä mä oletan olevani ikäsekseni hyvässä kunnossa. Juoksua harrastanut koko ikäni. Sen lisäks fyysisesti rasittava työ.
Eniten varmaan mietityttää, jos vauvaa saatais, että miten sitä jaksaa sitten ne yövalvomiset tai heräämiset. Mulla kun on muutenkin ihan ilman vauvaakin vaikeuksia nukahtaa ja välillä herään keskellä yötä täysin pirteenä ja sit uni ei meinaa enää tulla millään.
Ihan hyvä pointti tuokin, että jos meidän lapsi tekee lapsia saman ikäsenä kun me ni ollaan jo tosi vanhoja siinä kohtaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on vauva alle vuoden. Ovatko muutkin vaiheet ja loput noin 19 vuotta myös toivottuja? Pelkkä ihan kiva ei kauas kanna - tein aikanaan omani sillä asenteella, ja kasvatus on kyllä ottanut enemmän kuin antanut, jos ihan rehellisiä ollaan. Rakas tuo kohta aikuinen on silti, mutta sitä helpotusta, että urakka on kohta ohi...!
Näinhän se on, että se vauva on vauva vaan vuoden verran. Lähipiirissä on enemmänkin lapsia, myös ns. erityislapsia ja osaa heistä olen hoitanut ja aina tykännyt lapsia hoitaa, mutta omaa en ole halunnut, ennen kun nyt.
Enemmän ehkä mietityttää, että kadunko sitten, kun raskaus ei enää mahdollinen, että en tässä kohtaa ees yrittänyt raskautua.
ap
Sitä ei voi tietää, kun ei ole aikakonetta ja tässä tapauksessa ei voi saada molempia, vaan päätyy joko lapselliseksi tai lapsettomaksi, kakkua ei voi sekä syödä että säästää. Sinun tilanteessasi yrittäisin, koska haluat lapsen, eikä puolisolla ole mitään sitä vastaan.
Itse sain lapseni nuorena, tarkoituksella, enkä koskaan saanut vauvakuumetta. Olen saman ikäinen kanssasi. Joskus olen miettinyt, olisinko parempi äiti, jos olisin tahtomalla tahtonut ja kuumeillut lasta. Luultavasti en - äitiyden mukana tuntuu kaikille tulevan ikuinen huono omatunto asioista, jotka olisi voinut tehdä toisin tai paremmin, ja joka tapauksessa murrosikäisen haluaa välillä työntää takaisin sinne, mistä hän tulikin, oli lapsi sitten kuumeiltu tai ei. En kaikesta huolimatta vaihtaisi kokemusta pois, vaikka vähän on reissussa rähjääntynytkin. :)
-ed.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä ei ole erityisiä taloudellisia tai terveydellisiä syitä olla hankkimatta niin miksipä ei? Naiset ovat maailman sivu saaneet lapsia sinun ikäisenä joten et sinä mitenkään aivan erityisen vanha vielä ole, vaikka toki onkin mahdollista että kuulut siihen ryhmään naisia joilta ei enää tuon ikäisenä onnistu. Se että kaduttaako lapsi mahdollisesti myöhemmin, ei kukaan osaa vastata. Luulen kuitenkin, että silloin kun lapsi kaduttaa kyse on usein siitä että lapsi on syntynyt johonkin kestämättömän stressaavaan tilanteeseen, ja ikäänkuin syntymällään katkaisee sen kuuluisan kamelin selän. Jos teillä on asiat kondiksessa niin todennäköisempää varmaankin on, että sopeudutte lapseen aivan hyvin.
Ethän sä edes ole millään "vanhemmalla iällä".
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ei ole erityisiä taloudellisia tai terveydellisiä syitä olla hankkimatta niin miksipä ei? Naiset ovat maailman sivu saaneet lapsia sinun ikäisenä joten et sinä mitenkään aivan erityisen vanha vielä ole, vaikka toki onkin mahdollista että kuulut siihen ryhmään naisia joilta ei enää tuon ikäisenä onnistu. Se että kaduttaako lapsi mahdollisesti myöhemmin, ei kukaan osaa vastata. Luulen kuitenkin, että silloin kun lapsi kaduttaa kyse on usein siitä että lapsi on syntynyt johonkin kestämättömän stressaavaan tilanteeseen, ja ikäänkuin syntymällään katkaisee sen kuuluisan kamelin selän. Jos teillä on asiat kondiksessa niin todennäköisempää varmaankin on, että sopeudutte lapseen aivan hyvin.
Kyllä meillä on niin terveyden kun taloudenkin puoleen kaikki siinä mielessä kunnossa, että lapsi olis hyvinkin tervetullut. On ehditty jo nähdä maailmaakin ja toteuttaa omia sekä yhteisiä unelmiakin, vaikka tietysti lapsen kanssakin, ainakin kun on jonkin verran kasvanut niin niiden toteutus onnistuis.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on vauva alle vuoden. Ovatko muutkin vaiheet ja loput noin 19 vuotta myös toivottuja? Pelkkä ihan kiva ei kauas kanna - tein aikanaan omani sillä asenteella, ja kasvatus on kyllä ottanut enemmän kuin antanut, jos ihan rehellisiä ollaan. Rakas tuo kohta aikuinen on silti, mutta sitä helpotusta, että urakka on kohta ohi...!
Näinhän se on, että se vauva on vauva vaan vuoden verran. Lähipiirissä on enemmänkin lapsia, myös ns. erityislapsia ja osaa heistä olen hoitanut ja aina tykännyt lapsia hoitaa, mutta omaa en ole halunnut, ennen kun nyt.
Enemmän ehkä mietityttää, että kadunko sitten, kun raskaus ei enää mahdollinen, että en tässä kohtaa ees yrittänyt raskautua.
ap
Aika ihanteelliselta tuo minusta vaikuttaa, että miehelle käy yhteiselo kanssasi lapsen kanssa tai ilman. Vähentää yrittämisen riskiä mielestäni. Enemmän katuisit, jos ette yrittäisi.
Puhutte vaan asiat nopsaan selviksi sen suhteen, että lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys ja rakastatte ja tuette toisianne kävi miten kävi. Onnea.
Käpykakku kirjoitti:
Mikäs siinä, jos kunto kestää. Mutta jos omat lapset saa lapsensa saman ikäisenä, niin jaksatteko enää heistä iloita. Olette jo 9-kymppisiä, kun he ovat vasta alakoulussa. No, tässä yksi tulevaisuudennäkymä. Itse en enää tässä iässä jaksaisi hoitaa vauvaa. Ikää 42 ja onneksi nuo jo yläasteella.
Tätä asiaa totta kai saa lähestyä monenlaisista näkökulmista. Mutta kaikkein käsittämättömin argumentti on tuo "jaksatteko enää iloita lapsenlapsista."
Ehkä tuo ajattelumalli, että kaikki saavat automaattisesti lapsenlapsia, liittyy siihen elämänpolkuun, jolla lapset "tehdään alta pois" koska "kaikki muutkin" ja "nuorena jaksaa paremmin" ja totta kai lapset vanhempiensa mieliksi jatkavat samaa mallia.
Jos on elänyt 38 vuotta kaipaamatta lapsia, tuskin laskee kauhean paljon niiden lastenlastenkaan varaan. Tai jos laskee, niin sitten pitää totta kai pyöräyttää mahdollisimman monta lasta mahdollisimman pian, jotta sitten voi 70-80-vuotiaana nautiskella.
Ei. Nukkuminen on ihanaa.