"Älä vaan enää laihduta". Miksi minulle sanotaan koko ajan näin?
Olen laihduttanut todella hitaasti 35 kiloa noin viiden vuoden aikana. Olen tehnyt toooosi ison työn, käynyt ravitsemusterapeutilla muokkaamassa ruokavalioni kuntoon, opetellut liikkumaan oikein ja löytämään minulle mieluisat liikuntamuodot. Kaikki on tapahtunut hitaasti, jotta muutos olisi pysyvää.
Nyt olen juuri ja juuri normaalipainon puolella, muutama sata grammaa ylipainon rajalta normaalipainon puolelle. Vaikka olen tyytyväinen itseeni, saan nyt jatkuvasti kuulla, miten en saisi enää laihduttaa ollenkaan. Miksi? Siis tätä hokevat kaikki, sukulaisista työkavereihin. Olen edelleen pyöreä ja jos olisin 5-10 kiloa kevyempi, liikkuminen olisi vieläkin helpompaa ja sydän- ja verisuonisairaudet vieläkin kauempana.
En todellakaan ole siis mikään hoikka tai kuihtunut. Vaatekoko on 40. Jurppii jo sanoa jokaiselle, että kylläpäs laihdutan - ihan vain vaikka sinun kiusaksesi.. Tämä on minun kroppani ja minun elämäni ja haluan terveellisen loppuelämän, enkä keikkua jossain normaalipainon ja ylipainon kielekkeellä.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Ovatko sanojat itse lihavia?
Itse olen kerran sanonut nuorelle ex-ylipainoiselle, että ethän enää laihduta. Sanoin sen siksi, koska olin sitä mieltä, ettei hänen enää tarvitse lauhduttaa.
Toisaalta, oikeampi sanamuoto olisi ollut: "Pidä nyt paino suunnilleen noissa lukemissa."
Jos nopeassa laihduttamisessa on riskinä se, että kilot tulevat korkojen kanssa takaisin, hitaassa laihduttamisessa on se riski, että se ns. jää päälle, vaikka laihduttamisen tarvetta ei enää olisikaan, ja muuttua sairaalloiseksi.
Toisinsanottuna "MINÄ olin sitä mieltä että hänen kuuluu näyttää tietynlaiselta, koska onhan se nyt MINUN asiani kertoa ihmisille minkä kokoisia ja näköisiä heidän tulee olla."
Ne on kateellisia etenkin jos itse ovat ylipainoisia. Itse olen laihduttanut 20kg ja ihan samoin sanottiin mulle ja myös ton lisäksi että musta tulee ruma jos laihdun.
Itsellä sama kokemus. Pohdin, että varmasti se liittyy siihen, että kun on tottunut näkemään toisen ylipainoisena, ero on vaan niin suuri, että kommentoija ajattelee toisen nyt olevan jotenkin hirveän hoikka. Olen itse 175cm pitkä ja painan nyt noin 70kg (ennen lähes 100) ja moni kommentoi, että älä vaan enää tuosta laihdu. Tavoitteena silti vielä viitisen kiloa tiputtaa. Ja ihan rauhassa laihdutan, en tosiaan mitään raivokuureja pidä.
Sama täällä! Olen laihtunut n. 9 kiloa tässä neljän kuukauden aikana, olen vielä tosin reilusti ylipainoinen mutta jo nyt olen terveemmän ja hoikemman näköinen. Huomaan selvästi, kuinka naisten suhtautuminen minuun on muuttunut happamammaksi ja tylymmäksi. Minulle ovat ylipainoiset naiset hokeneet, kuinka olen mukamas sopiva (huutonaurua). Silloin kun olin hoikka/normaalipainoinen minulle sanottiin että olen liian laiha. Eiköhän tuosta tule varsin selvästi ilmi se, että naiset haluavat toisten naisten pysyvän rumina ja lihavina jotta he tuntisivat olonsa paremmaksi, ja tällöin myös vältyttäisiin niiltä kateuden puuskilta, joita tulee silloin kun joku nainen alkaa pitämään huolta itsestään ja näyttämään paremmalta. Juuri tällaisista syistä en juurikaan viihdy muiden naisten seurassa, se kanamaisuus, selkäänpuukottaminen, pahantahtoisuus, juoruilu ja kyräily ovat sellaisia piirteitä heissä, joita en voi sietää.
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että siksi että tuttu ihminen on muuttunut tutun näköisestä vieraan näköiseksi. Ja koska haluaisi että hän jatkaisi tutun näköisenä niin siksi sanotaan. Hölmöä se on.
Justiinsa joo, haluat vain muiden näyttävän rumemmalle kuin mitä itse olet että pääsisit paistattelemaan näiden lihavien kustannuksella.
Voisit kyllä laihduttaa, jos tuollaisen painon olet saanut pois, niin olet luultavasti yhäkin pyöreä.
Yksi sana: kateus.
Ennen kuin sairastuin, olin mukavasti jotakuinkin viisitoista kiloa ylipainoinen. Päätin tiputtaa nuo muutamat kilot ihan vaan koska YLIpaino. Halusin olla terve, normaalipainoinen.
Ilmeisesti se viitisen kiloa vilkutti jotain valoja, koska kun olin vasta dieettini alkupäässä, alkoi jo ulkopuolisten supina ja möläyttely siitä, että älä laihduta enää. Älä VAAN laihdu enempää. Yhtäkkiä vain muutaman kilon hoikempana, vain pikkuisen lähempänä normaalipainoa, olinkin ihan tarpeeksi laiha.
Kukapa nuori siitä ei "triggeröityisi". Minulle kävi niin, ei ehkä ensimmäisillä kerroilla, mutta sitten kun vielä kymmenen kiloa lähti pois. Jotenkin tuo jankkaaminen otti minusta otteen ja näytin kaikille, että jmlauta, ihan taatusti laihdun, koska pystyn (ja sairaan minän ajatuksin: sinä et).
Anoreksiaan sairastuin minä itse joten ei tarvitse tästä raivostua. Kunhan kerron, että koin itsekin ihan saman. Tuollaista palautetta on raskasta ottaa vastaan, koska nimenomaan silloin sinun painostasi tehdään numero, vaikuttavasti.
Minusta esim. ystävän sanomana tällainen on yleensä positiivinen kommentti lähtökohdiltaan. Kontrasti entiseen on suuri, ja siksi laihtunut näyttää jo hoikalta, vaikka ylipainoa vielä olisi. Tavallaan siis halutaan pitää toinen itselle vähän samannäköisenä kuin ennenkin, mutta ennen kaikkea kehutaan, että tavoite on saavutettu ja näytät hyvältä, ei enää tarvitse. Jotkut voivat pelätä, että laihdutus menee yli. Mutta siis ,minusta tuo on kehu. Näytät hoikalta ja hyvältä, ei enää tarvise laihduttaa.
Mutta eihän tuollaista tarvitse kenellekään noin ilmaista. Joten jauhoja vaan tokaisijoiden suuhun.
Mä olin 94-95 kg kun alkoi tulla näitä "älä enää laihduta" kommentteja.. Olin laihduttanut useamman kymmenen kiloa siinä kohtaa, mutta vielähän tuota massaa oli jäljelläkin.
Totesin että "enhän mä ole laihduttanut tähänkään mennessä, se oli elämäntapamuutos". Nyt oon ollu pari vuotta n. 70 kg eli ihannepainossani.
Jotkut luulee ehkä kehuvansa kun sanovat noin. Osa ilmaisee tuolla tavoin huolensa, ehkä pelkäävät että kaveri kerrassaan kuihtuu, vaikka lapsellinen pelkohan tuo on. Yleisin syy on varmasti kateus ja epävarmuus omasta ulkonäöstä. Törkeää puuttua toisen kehoon, laihdutus on niin herkkä asia. Kommentointi voi jäädä vaivaamaan pitkäksi aikaa.
Itse laihdutin normaalipainoisena kymmenen kiloa (165cm, 65kg -> 55kg) suunnilleen vuoden aikana. Kommentit oli ystäviltä neutraaleja, "sä oot tainnut laihtua/hoikistua aika paljon", eikä ne tuntuneet oikein miltään. Painoni on oma neuroosini. Se taas jäi päähän, kun näin etäisempää tuttua pitkästä aikaa, ja tämä totesi minun "laihtuneen ja kaunistuneen kamalasti", ikään kuin nämä asiat kulkisivat käsi kädessä. Sinisilmäisesti olin pitänyt itseäni sievänä ne kymmenen kiloa tukevampanakin. Estelyä tai muuta jeesustelua en ole kohdannut, kukaan ei ole ns. kieltänyt laihduttamasta. Vaikea sanoa, miten suhtautuisin siihen.
Kai se on joku illuusio. Ihmiset on tottuneet näkemään sut vähän isokokoisena ja pienempi sinä näyttää niiden silmissä todella pieneltä. Mä laihduin (tahattomasti) nopeasti lievästä ylipainosta normaalipainon keskivaiheille, siis alle 10 kilosta kyse ja tuttavat alkoivat kauhistella kun olen niin "kamalan laiha". :D Vttuillakseni laihdutin pari kiloa lisää. N22
Vierailija kirjoitti:
Oletko kyseinen henkilö joka julkaisi jokin aika sitten kuvan FB nimeltä mainitsemattomaan ryhmään..? Ilmeisesti myös useampaan ryhmään,lopulta kuva poistettiin kakkamyrskyn takia
En. Ei ole tapana postailla itsestäni kuvia mihinkään ryhmiin. Hyvä jos edes omalle seinälle.
ap
Itse saavutin normaalipainon ja silti sain kuulla olevani läski edelleen. Ja saan kuulla vieläkin. Todella mieltä ylentävää. Ihmiset ovat ääliöitä.
Kateus ja epävarmuus on tuollaisten kommenttien taustalla suurimman osan ajasta. Ei niille kannata korviansa lotkauttaa, antaa ihmisten jauhaa. Moni saisi ottaa sinusta mallia aloittaja, hienoa että tiedostat tilanteesi ja olet valmis tekemään elämäntaparemontin. Moni lihava vain keksii tekosyitä saadakseen jatkaa mässäilyään, ja laiskaa elämäntapaansa. Tällaisia henkilöitä ottaa aivoon, että on olemassa ihmisiä jotka sen ainaisen valittamisen sijasta ovat valmiita tekemään asialle jotain. Minua on hoikkana ollessa haukuttu läskiksi ja lylleröksi, on myös sanottu että olen liian laiha. Nyt ylipainoisena minua on sanottu juuri sopivaksi mutta myös nimitelty lihavuudestani. Huomaatteko ihmiset sen järjettömän räikeän ristiriidan ihmisten sanomisissa? Eivät ne ole aina linjassa todellisuuden kanssa, ja tuollaisten ajatusten ääneen laukominen kertovat enemmän sanojastaan kuin itse kohteesta. Ihmisten mielipiteistä ei kannata välittää vaan tekee asiassa kuin asiassa niin kuin näkee mikä on parhaaksi omalle itselleen. Muiden miellyttäminen vie vain ojasta allikkoon, eikä tuo tasapainoisuutta, tyytyväisyyttä eikä onnellisuutta.
Ei kannata kuunnella muiden ihmisten selkäytimestä tulevia, ajattelemattomia kommentteja. Tämä pätee muuhunkin kuin laihdutukseen. Oikeat keskustelut on asia erikseen.
Olisiko mahdollista, ettei sinulla ole enää lihaksia ja olet kuihtumassa - ihon kimmoisuus kadonnut, vähäiset lihakset roikkuvat. BMI ei todella vielä kerro totuutta.
Mä sanoin äidilleni, ettei enää laihduttaisi, eikä tuijottaisi painoindeksiin, kun hän laihtui juuri sieltä mistä ei pitänyt - kasvolihakset roikkuivat ja olivat veltot, samoin käsivarret, silmät tuijottivat vain syvältä. Ei ollut kaunista katseltavaa.
Laihdutuksen sijasta, panostaisin kropan treenaamiseen, ei niinkään laihduttamiseen, jos ylipainoa ei ole merkittävästi.
Monet ihmiset ovat törkeitä, ja kuvittelevat, että toisten asiat (mm. paino) kuuluvat heille. Itse olen vain ottanut hieman etäisyyttä sellaisiin, jotka laukovat minulle vastaavantyyppisiä kommentteja.
Oletko kysynyt heiltä, ihan vaikka että "mitä tarkoitat?"
Muille tulee paha mieli kun sinä onnistut mutta he ei? Monet normaalipainoisetkin haluaisi sen 5kg pois.