Lue keskustelun säännöt.
Kätilön välinpitämättömyys pilasi synnytykseni
30.08.2017 |
Synnytyksestä on nyt jo kohta 4 kuukautta aikaa, mutta se kaivelee mieltäni edelleen. Synnytys käynnistyi spontaanisti ja eteni joutuin. Kunnes kello kolme kätilö tuli saliin kurkkaamaan ja totesi minun olevan kahdenksan senttiä auki. Olin alusta saakka pyytänyt saada synnytysjakkaraa, sillä tahdoin ponnistaa siinä. Pyysin taas, johon kätilö vastasi, että kyllä sen ehtii, sanoi tulevansa tunnin päästä uudelleen ja lähti pois. Pian aloin tuntea ponnistamisen tarvetta kellon ollessa 10 yli kolme, pidättelin sitä kaikin voimin, 20 yli kolme ponnistamisen tarve oli sietämätön ja ponnistin kyljelläni supistusten aikana. Tunsin kuinka vauva liikkui alaspäin ponnistaessani. Olin ihan paniikissa, olin kuitenkin käytännössä ensisynnyttäjä, sillä ensimmäinen syntyi sektiolla. Lopetin ponnistelun tajuttuani vauvan olevan jo melko alhaalla ja kello ei ollut vielä lähellekään neljää, jolloin kätilön oli määrä saapua. Tunsin kuitenkin, kuinka vauva liikkui alaspäin kaikesta pidättelystäni huolimatta, kellon ollessa 20 vaille neljä tunsin vauvan pään ihan tosi alhaalla, menin paniikkiin ja soitin kelloa. Kätilö tuli saliin, pyysin päästä synnytysjakkaralle, johon kätilö vastasi, että joo, ihan kohta. 10 vaille neljä hän kurkkasi ja totesi vauvan takaraivon kuikkivan jo ulos ja käski vain ponnistaa siitä. Pahin ponnistuksen tarve oli jo mennyt ja jouduin ponnistamaan puoliväkisin makuulla. Vauva syntyi tasan kello neljä. Ponnistusvaiheeksi on kirjattu 8 minuuttia, vaikka todellisuudessa ponnistelin noin 40 minuuttia kätilön ollessa muualla. Olen varma, että vauva olisi syntynyt jo paljon aiemmin jos olisin päässyt synnytysjakkaralle. Lisäksi jouduttiin ompelemaan kaksi tikkiä ja seksiä harrastaessa alapääni on yhä huomattavasti löysempi kuin ennen synnytystä. Mielipiteitä? Voiko tästä valittaa johonkin? Kätilö ei olisi saanut jättää ensisynnyttäjää yksin saliin ponnistusvaiheen ollessa lähellä.
Olen kiitollinen jos joku jaksaa lukea pitkän tekstini ja vastata.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Sait elävän, terveen lapsen ja selvisit kahdella tikillä. Et voi valittaa. Keskity muihin asioihin ja jumppaa lantionpohja kuntoon.
Korjattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää ensikertalaiset mimosat kuvittelevat että kätilöt ovat jotain doulia jotka hösäävät siinä juuri HÄNEN ympärillään tauotta toteuttelemassa kaikenmaailman toivelistojen asioita lootuksenkukista jakkaroihin. Tekisitte ämmät viikon sitä kätilön duunia niin tietäisitte jotain ylitöistä, kiireestä, stressistä ja paineesta. Ei ihme että siinä yksi jonkun kuningatarkompleksista kärsivän mammulin synnytysjakkara tuppaa unohtumaan jos ei edes sitä soittokelloa osata soittaa ajoissa.
Keskity siihen kakaraasi nyt ja unohda se synnytysmärinä tai mene vaikka terapiaan itkemään. Se on hyvä että ongelmat elämässä ovat vain tota luokkaa.
Hienoa, että viihdyt kutsumusammatissasi :D
Että ihan kaksi tikkiä... Joopa joo. Luulitko alapääsi säilyvän täsmälleen samanlaisena synnytyksestä huolimatta?!
Jakkaralla olisit todennäköisesti saanut suuremman repeämän koska välilihan tukeminen on käytännössä mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Juu, sa jakkara ei kyllä oikein ole ensisynnyttäjät juttu, alapää nimittäin turpoaa ihan valtavaksi makkarapalloksi siinä istuessa , siihen se pikku repeämä, niin avot, kätilöinä saa tosissaan miettiä, mitkä osat ompelee yhteen!! Lisäksi siinä on mahdotonta tukea tai edes nähdä välilihaa, joten hallitsematon repeämä on paljon todennäköisempi kun asennossa, jossa kätilöillä on näkyvyys välilihan alueelle.
Itse en koskaan suostuis jakkaralla synnyttämään !
Seuraavalla kerralla soitappa sitä kelloa, kun kaipaat apua!
T.kätilö
No, minun kohdallani meni ensikertalaisen synnytys jakkaralla mallikkaasti, ja kätilö tuki koko tunnin ponnistusvaiheen ajan alapäätä. Ehkä itse et vaan osaa työtäsi? Ei sinne ole pakko nähdä, riittää kun käsi ylettää eikä pää synny liian vauhdilla. Sain pari tikkiä, nekin laitettiin hienosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä neuvolasta lähete pelkopolille. Siellä voit käydä kätilön kanssa läpi synnytystä ja tarpeen tullen hän ohjaa eteenpäin jos traumat isommat ja mukana masennusta tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, sa jakkara ei kyllä oikein ole ensisynnyttäjät juttu, alapää nimittäin turpoaa ihan valtavaksi makkarapalloksi siinä istuessa , siihen se pikku repeämä, niin avot, kätilöinä saa tosissaan miettiä, mitkä osat ompelee yhteen!! Lisäksi siinä on mahdotonta tukea tai edes nähdä välilihaa, joten hallitsematon repeämä on paljon todennäköisempi kun asennossa, jossa kätilöillä on näkyvyys välilihan alueelle.
Itse en koskaan suostuis jakkaralla synnyttämään !
Seuraavalla kerralla soitappa sitä kelloa, kun kaipaat apua!
T.kätilöNo, minun kohdallani meni ensikertalaisen synnytys jakkaralla mallikkaasti, ja kätilö tuki koko tunnin ponnistusvaiheen ajan alapäätä. Ehkä itse et vaan osaa työtäsi? Ei sinne ole pakko nähdä, riittää kun käsi ylettää eikä pää synny liian vauhdilla. Sain pari tikkiä, nekin laitettiin hienosti.
Kätilöparka. Tunnin ponnistusvaihe ja mallikas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HUS:issa kaksi kertaa synnyttäneenä ihmettelen yksin jättämistä. Molemmilla kerroilla kätilö oli koko ajan paikalla, pois lukien hetkeä jolloin nukuin epiduraalin saatuani. Ensimmäinen synnytys kesti 20 h ja toinen 2 h.
Miksi useampi keskustelija sanoo, ettei kätilö saisi poistua salista kun on ponnistusvaihe lähellä? Miten niin lähellä, jos on 8 cm auki? Loppuun asti avautuminen voi tuosta kestää vielä tunteja eikä ponnistus läheskään aina ala heti. Ilmeisesti vauva ei kätilön poistuessa ollut vielä edes laskeutunut. Kyllä aikuisen ihmisen pitää sen verran itsekin ottaa vastuuta, että pyytää apua jos tilanne eteneekin nopeammin. Sitä varten se kello siellä on. Tai sitten jos kokee olevansa holhottava erityisaikuinen, niin sen voi sanoa ihan suoraan henkilökunnalle että osaavat olla kohtelematta kuin täysjärkistä normaaliälyistä aikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HUS:issa kaksi kertaa synnyttäneenä ihmettelen yksin jättämistä. Molemmilla kerroilla kätilö oli koko ajan paikalla, pois lukien hetkeä jolloin nukuin epiduraalin saatuani. Ensimmäinen synnytys kesti 20 h ja toinen 2 h.
Minä synnytin HUS:ssa viime vuonna, eikä kätilö ollut todellakaan koko ajan paikalla, en näe mitään syytä miksi hänen olisi pitänyt olla koko ajan paikalla enkä varmaan olisi edes halunnut häntä koko ajaksi paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi useampi keskustelija sanoo, ettei kätilö saisi poistua salista kun on ponnistusvaihe lähellä? Miten niin lähellä, jos on 8 cm auki? Loppuun asti avautuminen voi tuosta kestää vielä tunteja eikä ponnistus läheskään aina ala heti. Ilmeisesti vauva ei kätilön poistuessa ollut vielä edes laskeutunut. Kyllä aikuisen ihmisen pitää sen verran itsekin ottaa vastuuta, että pyytää apua jos tilanne eteneekin nopeammin. Sitä varten se kello siellä on. Tai sitten jos kokee olevansa holhottava erityisaikuinen, niin sen voi sanoa ihan suoraan henkilökunnalle että osaavat olla kohtelematta kuin täysjärkistä normaaliälyistä aikuista.
Jos on kivusta sekaisin, niin ei siinä tajua mistään soittokellosta yhtään mitään. Siksi synnytyksessä on hyvä olla mies tai tukihenkilö mukana, joka pitää synnyttäjästä huolta. Kätilöä ei välttämättä näy pitkiin aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin kuulostaa sujuneen. Ainoa tuossa se että miksi ensisynnyttäjä tai synnyttäjä yleensäkin pelkää painaa sitä kutsunappia kun sitä varten se on että kutsuu kun siltä tuntuu...? Eikö kätilöä uskalla/kehtaa häiritä vaikka synnyttäjää varten he siellä ovat.
Minulla oli kätilö paikalla koko ponnistusvaiheen ajan. Monitorilla seurasivat että milloin tulla paikalle. Luotin kätilön ammattitaitoon ohjata synnytystä ja hän auttoi minua hyvin. Tikkejä laitettiin kun piti leikata ja seksiä uskalsin harrastaa vähän yli sen jälkitarkastuksen. Paikat oli löysänä pitkään vielä mutta ajan mittaan kun palautui kroppa, palautui alapääkin normaaliksi.
Juttele synnytyksestä neuvolassa niin asia ei jää vaivaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi useampi keskustelija sanoo, ettei kätilö saisi poistua salista kun on ponnistusvaihe lähellä? Miten niin lähellä, jos on 8 cm auki? Loppuun asti avautuminen voi tuosta kestää vielä tunteja eikä ponnistus läheskään aina ala heti. Ilmeisesti vauva ei kätilön poistuessa ollut vielä edes laskeutunut. Kyllä aikuisen ihmisen pitää sen verran itsekin ottaa vastuuta, että pyytää apua jos tilanne eteneekin nopeammin. Sitä varten se kello siellä on. Tai sitten jos kokee olevansa holhottava erityisaikuinen, niin sen voi sanoa ihan suoraan henkilökunnalle että osaavat olla kohtelematta kuin täysjärkistä normaaliälyistä aikuista.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että neljännen kohdalla kätilö kertoi mun olevan 8cm ja kysyi otanko paraservikaalin. Totesin, että ok. Kätilö lähti sitä hakemaan ja siinä samassa kun menivät harjoittelijan kanssa ulos, niin tunsin kuinka lapsi rysähti alaspäin ja tunsin sen ainoan kerran koskaan tarvetta voimakkaasti ponnistaa. En muista montako minuuttia tuosta meni kun lapsi oli ulkona, mutta ei montaakaan.
t: 17 tai 19 ? , se jonka toinen synnytys oli jakkaralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahta eri synnytystä ja synnyttäjää ei voi verrata keskenään. Yhdelle todella raju synnytys ei jätä minkäänlaisia traumoja, toiselle lievältäkin kuulostavat asiat saattavat johtaa synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Tämän ketjun dissaajat voisivat miettiä, miten kehittää omaa ajattelua niin, että eläytyvät jatkossa toisen kokemuksiin pikkuisen paremmin. Synnytys voi olla todella herkkä tapahtuma (ei kaikille!), ja siihen liittyvät asiat on syytä käsitellä ymmärtäväisessä ympäristössä, jotta voi päästä elämässä eteenpäin. Kenenkään etu ei ole, että synnyttäneelle sanotaan että lakkaa valittamasta. Kaikkein vähiten sellaisesta on etua vastasyntyneelle pienelle, jonka äidin pitäisi pystyä keskittymään vauvan tarpeisiin tasapainoisena.
Olen menossa piakkoin synnyttämään toista lastani, ja kaikkein eniten pelkään välinpitämätöntä tai ylimielistä kätilöä. Ei ole kyse siitä, minkä asteiset vauriot tuollainen saattaisi alapäähän tehdä, vaan siitä, miten turvattoman olon tuollainen kätilö olemuksellaan aiheuttaa synnytystilanteeseen. Siitähän ap:nkin kokemuksessa on kyse: on mainittu jo ajoissa jostain toiveesta, ja koko ajan saa vastaukseksi "joojoo kohta". Ja yllättäen sitä ei ehditä toteuttaa, kun ajoissa ei ole reagoitu.
Itseäni on kehotettu synnytyspelkokeskusteluissa toistuvasti kirjoittamaan toivelistaa synnytystä varten, jotta henkilökunta tietää mitä toivon. Täällä tuntuu olevan ilmapiiri, että kaikki toiveet ovat prinsessasyndroomaa, ja jos vauva syntyy hengissä ja terveenä, kaikki on mennyt hyvin. Ei se välttämättä niin ole! Myös äidin kokemus synnytyksen kulusta on huomioitava, ja kätilön on syytä ottaa opiksi, jos synnyttäjälle jää hänestä välinpitämätön olo. Emme elä missään Neuvostoliitossa, jossa synnyttäjä oli henkilökunnan alamainen ja heidän armoillaan.
Juu, sa jakkara ei kyllä oikein ole ensisynnyttäjät juttu, alapää nimittäin turpoaa ihan valtavaksi makkarapalloksi siinä istuessa , siihen se pikku repeämä, niin avot, kätilöinä saa tosissaan miettiä, mitkä osat ompelee yhteen!! Lisäksi siinä on mahdotonta tukea tai edes nähdä välilihaa, joten hallitsematon repeämä on paljon todennäköisempi kun asennossa, jossa kätilöillä on näkyvyys välilihan alueelle.
Itse en koskaan suostuis jakkaralla synnyttämään !
Seuraavalla kerralla soitappa sitä kelloa, kun kaipaat apua!
T.kätilö