Lue keskustelun säännöt.
Kätilön välinpitämättömyys pilasi synnytykseni
30.08.2017 |
Synnytyksestä on nyt jo kohta 4 kuukautta aikaa, mutta se kaivelee mieltäni edelleen. Synnytys käynnistyi spontaanisti ja eteni joutuin. Kunnes kello kolme kätilö tuli saliin kurkkaamaan ja totesi minun olevan kahdenksan senttiä auki. Olin alusta saakka pyytänyt saada synnytysjakkaraa, sillä tahdoin ponnistaa siinä. Pyysin taas, johon kätilö vastasi, että kyllä sen ehtii, sanoi tulevansa tunnin päästä uudelleen ja lähti pois. Pian aloin tuntea ponnistamisen tarvetta kellon ollessa 10 yli kolme, pidättelin sitä kaikin voimin, 20 yli kolme ponnistamisen tarve oli sietämätön ja ponnistin kyljelläni supistusten aikana. Tunsin kuinka vauva liikkui alaspäin ponnistaessani. Olin ihan paniikissa, olin kuitenkin käytännössä ensisynnyttäjä, sillä ensimmäinen syntyi sektiolla. Lopetin ponnistelun tajuttuani vauvan olevan jo melko alhaalla ja kello ei ollut vielä lähellekään neljää, jolloin kätilön oli määrä saapua. Tunsin kuitenkin, kuinka vauva liikkui alaspäin kaikesta pidättelystäni huolimatta, kellon ollessa 20 vaille neljä tunsin vauvan pään ihan tosi alhaalla, menin paniikkiin ja soitin kelloa. Kätilö tuli saliin, pyysin päästä synnytysjakkaralle, johon kätilö vastasi, että joo, ihan kohta. 10 vaille neljä hän kurkkasi ja totesi vauvan takaraivon kuikkivan jo ulos ja käski vain ponnistaa siitä. Pahin ponnistuksen tarve oli jo mennyt ja jouduin ponnistamaan puoliväkisin makuulla. Vauva syntyi tasan kello neljä. Ponnistusvaiheeksi on kirjattu 8 minuuttia, vaikka todellisuudessa ponnistelin noin 40 minuuttia kätilön ollessa muualla. Olen varma, että vauva olisi syntynyt jo paljon aiemmin jos olisin päässyt synnytysjakkaralle. Lisäksi jouduttiin ompelemaan kaksi tikkiä ja seksiä harrastaessa alapääni on yhä huomattavasti löysempi kuin ennen synnytystä. Mielipiteitä? Voiko tästä valittaa johonkin? Kätilö ei olisi saanut jättää ensisynnyttäjää yksin saliin ponnistusvaiheen ollessa lähellä.
Olen kiitollinen jos joku jaksaa lukea pitkän tekstini ja vastata.
Kommentit (36)
Mietin ihan samaa, että miksi et soittanut kelloa aikaisemmin kerran tilanne ei ilmeisesti edennyt kuten kätilö oli olettanut?
Ja ne pienet repeämät alatiesynnytyksessä ovat melko tavallisia, joten en lähtisi pelkästään kätilöä siitä syyttämään. Varsinkin jos kerran selvisit kahdella tikillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit pyytänyt kätilöä paikalle aiemmin. Itse olin siinä onnellisessa asemassa, että synnytystä oli seuraamassa kandiopiskelija, joten en oikeastaan ollut yksin ( mieheni lisäksi) koko aikana. Ja kandi oli tosi mukava ja auttavainen, oli lopulta sektiossakin mukana.
Olit kätilölle helpompi siinä vuoteella, sen takia et saanut jakkaraa.
Mutta potilasasiamieheen ottaisin yhteyttä, koska sinut jätettiin yksin niin pitkäksi aikaa niin lähellä ponnistusvaihetta.
Mun kokemus ei ole yhtä paha, mutta kätilö tuumasi että 6 senttiä auki, itse ajattelin silloin että menee vielä tunti. Menikin se kymmenisen minuuttia, kun aloin tuntea ponnistamisen tarvetta. Itse en edes uskaltanut sanoa, että ponnistuttaa, kun pelkäsin että se kiellettäisiin (liian aikaisin ponnistaminen ei edesauta synnytystä)
Onneksi mies oli salissa, sanoi että vatsani teki outoa liikettä, soitti kätilön paikalle ja yhdessä ne lennätti mut tuolista sänkyyn. Kätilö yritti vielä rauhoitella, että älä ponnista, laitan hanskat käteen ja mä huusin takaisin että tässä on jo pää käsissä!
Onneksi en ollut yksin, vaan oli toimintaan kykenevä mies salissa kanssani. Mutta tuo yksin jättäminen on ihan törkeää.
On normaalia olla vielä 4 kk synnytyksestä löysä. Tee lantionpohjatreeniä n. 4 kertaa päivässä ja pidä yksi lepopäivä viikossa. Parin kuukauden päästä olet jo entisenlainen. Repeämätkin yleensä paranee ajan kanssa. Kaksi tikkiä ei ole paljon.
Kyllä se soittokello on sitä varten että soitetaan kun tarvetta on. Se että kätilö sanoo tulevansa tunnin päästä, tarkoittaa että tulee silloin jos ei aiemmin ole kutsuttu.
Sitten voisi valittaa jos olisi jättänyt tulematta soitosta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kokemus viestii aivan liian vähistä sairaalan resursseista, jos kätilö ehtii synnytyssaliin vain kerran tunnissa, heitä on joko liian vähän paikalla tai sitten täysin alalle sopimaton henkilö kyseessä. Voihan tilanne mennä sellaiseksikin ettei synnyttäjä pysty soittamaan kelloa jostain syystä. On heillä varmaan jotkut monitorit mistä keskitetysti seurataan synnyttäjiä ja vauvojen vointia, toivoisin ainakin! Onneksi kaikki meni lopulta hyvin ainakin vauvasi kannalta. Ottaisin yhteyttä osaston ylihoitajaan ja pyytäisin saada käydä läpi synnytyksen - yleensä tämä tehdään jo sairaalassa ollessa, ainakin minun kohdallani näin tehtiin. Tuo repeämien ompelu on myös ammattitaidostaan kiinni, en tiedä voiko julkisella puolella siihen saada korjausta. Itsellänikin on pieni poikkeama ompeluiden jäljiltä. On ikävä asia jos synnytyksestä jää paha maku, se on kuitenkin merkityksellinenja tärkeä kokemus jokaiselle, vaikka sairaaloissa liukuhihnahommaa olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kätilö ei voi tietää, miten nopeasti synnytys etenee. Pitää kutsua paikalle kun siltä tuntuu.
Neljännen synnytyksen minultakin pilasi kätilö - siihen asti olin luottanut kätilöihin, että ovat auttamassa... Tuli kaikenmaailman emättimenlaskeumat vaivoiksi vuosikausiksi. Sain itseni kunnolla kuosiin vasta kun aloin jumpata "yli suositusten". Pysyy erinäiset vaivat kurissa kun niitä vatsanpohjarutistuksia tekee rutiinisti 100 x päivässä (sairaana ei tarvitse :).
No en ole kyllä kuullut että kätilö koskaan olisi koko ajan fyysisesti läsnä jos synnytys kestää tunteja. Onhan niillä monitoritkin, josta seuraavat vointia.
Tosin oliko ap ihan kokonaan yksin, eli ei miestäkään mukana? Silloin yleensä käyvät katsomassa vähän tiheämmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkokos se on hankkiutua paksuks?
Ensin haukutaan kätilö ja sitten koko yhteiskunta, kun se ei ymmärrä erikoislapsen tarpeita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakkokos se on hankkiutua paksuks?
Ensin haukutaan kätilö ja sitten koko yhteiskunta, kun se ei ymmärrä erikoislapsen tarpeita...
Katsos, kun Ap on erikoisaikunen ja Häntä pitää ymmärtää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää ensikertalaiset mimosat kuvittelevat että kätilöt ovat jotain doulia jotka hösäävät siinä juuri HÄNEN ympärillään tauotta toteuttelemassa kaikenmaailman toivelistojen asioita lootuksenkukista jakkaroihin. Tekisitte ämmät viikon sitä kätilön duunia niin tietäisitte jotain ylitöistä, kiireestä, stressistä ja paineesta. Ei ihme että siinä yksi jonkun kuningatarkompleksista kärsivän mammulin synnytysjakkara tuppaa unohtumaan jos ei edes sitä soittokelloa osata soittaa ajoissa.
Keskity siihen kakaraasi nyt ja unohda se synnytysmärinä tai mene vaikka terapiaan itkemään. Se on hyvä että ongelmat elämässä ovat vain tota luokkaa.
Minullakin kätilö lähti samassa vaiheessa pois, mutta kun ponnistamisen tarve olikin jo 5-10min päästä todella kova, niin soitin kelloa ja kätilö totesi minun olevan täysin auki.
Voi olla ettet nyt jostain syystä "kehdannut" soittaa kelloa/ollut täysin tietoinen että sinun kehon tuntemukset määräävät 100% milloin kelloa soitetaan.
Kieltämättä synnytysjakkara oltaisiin voitu tuoda aiemmin, mutta kun olet tuossa vaiheessa auki niin ponnistusvaihe boi käynnistyä parinkin tunnin päästä. Onko se sitten reilua, jos jakkara on sinulla siellä "panttina" kun joku toinen saattaisi tarvia jo puolen tunnin päästä. Siksi ne viedään kun ponnistusvaihe on selvästi alkamassa. Jos olisit soittanut kelloa kun väkisin ponnistaminen (=et enää pystynyt pidättelemään) niin olisit todennäköisesti saanut sen jakkaran.
Aina se synnytyskokemus ei mene niin kuin toivoisi - aika useinkin näin. Se on niin hektistä touhua, ettei itsekään välttämättä huomaa toimia fiksusti/oma tietomäärä ei riitä toimiakseen oikein esim kellon soittamisen suhteen. Kätilö ei tehnyt tuossa mitään virhettä. Sinun on nyt vain selvittävä asian yli.
Ja on kuule paljon karmeampiakin synnytyksiä. Nimimerkillä: oksitosiinikäynnistus, kalvon puhkaisut, vihreät lapsivedet ja lapsen sykkeessä häikkää. Siihen eppari ja repeämät päälle, niin kyllä tuntui raskaalta ja pettymykseltä. Mutta tärkeintä oli saada se vauva syliin.
Voi ei, onpa ikävä kokemus :( itselä tuntui kun ne (kätilö ja opiskelija) olisivat vähän väliä juosseet mun luona (tosin mun synnytyskin kesti 15 tuntia), mieskin oli paikalla mikä myös auttaa.
Nyt ap jotain rajaa ulinalle. Minulla lapsi melkein kuoli synnhtyksessä, itse menetin hurjasti verta ja vammat alapäässä oli todella pahat, repesin 4. asteelle eli peräsuolikin aivan riekaleina ja tikkejä melkein sata. Tämän jälkee kakka tuli housuun 2 kk ajan ja en voinut kunnolla istua puoleen vuoteen. Silti en traumatisoitunut, koska kukaan ei voi luvata ihanaa synnytystä. Maailmassa tapahtuu paskoja asioita ja joskus ne osuu omalle kohdalle. Minä jäin sentää henkiin. Lapsikin jäi, vaikka pienillä vaurioilla. Olen kiitollinen synnytyksestä ja lääketieteellisestä avusta jota sain.
Sinun 'kaksi tikkiä'-ulinasi kuulostaa hemmotellun prinsessan valitukselta.
Omasta kokemuksesta sanon, että jos olisit istuskellut liikaa siinä jakkaralla, niin sitten se toipuminen vasta olisi kestänytkin. Mulla oli paineen tunnetta vuosia jakkarasynnytyksen jälkeen, ei ollut lainkaan hyvä idea.
Synnytyksesi kuulosti normaalilta ja helpolta synnytykseltä.
Itsekin esikoisesta olisin voinut synnyttää jo pari tuntia aiemmin, mutta kun en tunne ponnistamisen tarvetta, niin en tätä tiennyt, kun kätilö ei kerennyt kun piipahtelemaan välillä huoneessa. Jakkarasynnytys oli toinen lapseni.
Sait elävän, terveen lapsen ja selvisit kahdella tikillä. Et voi valittaa. Keskity muihin asioihin ja jumppaa lantiomittaan kuntoon.
Miksi ihmeessä et soittanut sitä kelloa aiemmin?