erolla/jättämisellä/uusilla kumppaneilla uhkailu lähes joka päivä avioliitossa?

Mitä apua sinä tossa tilanteessa tarviisit? En minä nää kuin yhden tervejärkisen vaihtoehdon.

Nyt kipinkapin pariterapiaan. Seurakunnilta löytyy hyviä, ja ilmaisia, vaikka jonoa on. Ei tarvitse pelätä jumalasaarnaa, siellä keskitytään kyllä ihan siihen suhteeseen. Vaimosi kuulostaa vähän minulta nuorempana. Vaikka en kyllä ollut noin "paha", eli ymmärsin että minussa on vikaa, ja suitsin omaa käytöstäni. Olis sellainen koska olen kaavoihini kangistunut, mies "vaikeutti" elämääni tekemällä aivan tyhmiä juttuja kotona, esim imuroimalla jotain kosteaa, ja koko ajan piti kytätä ettei se pilaa mitään toiminnallaan.

En myöskään ollut varma haluanko olla sen miehen kanssa loppuikäni, kun vaihtoehtojakin varmasti on. Erottiin sitten, ja hyvä niin,. Tämän nykyisen kanssa ei ole eropuheongelmia. Suurin syy siihen on se, että olen vanhemmiten ymmärtänyt ettei hyviä parisuhteita kasva joka oksalla, ja että kaikki vaan ei voi mennä minun mieleni mukaan. Mutta menkää terapiaan. Tai oikeastaan, sano vaimollesi että nyt ollaan siinä pisteessä, että sinä haet eroa, koska et jaksa enää. 

Kysy nyt ensin itseltäsi, että onko tuo sellainen avioliitto jossa itse haluat olla?

Koti ja parisuhde pitäis olla voimaannuttavaa, se missä ladataan akkuja että jaksetaan taas muuta maailmaa.

Miksi menitte naimisiin? Oliko suhde tuollainen jo ennen avioliittoa? Onko sinulla muita pitkiä suhteita takana? Mikä liitossasi on hyvää? Onko puolisosi paras ystäväsi? Miten seksi ja läheisyys? Onko teillä lapsia? Miksi annat kohdella itseäsi noin? Olisiko ero kuitenkin parempi kuin tuollainen kärsimys? Suostuisiko puolisosi terapiaan?

Tuli paha mieli sun puolesta!

Onko porvoossa mahdollisuutta pariterapiaan missä laajuudessa?

Onko lapsia? Jos ei, niin päätä tuo liitto.

Jos on lapsia, niin kerro vaimollesi, että et jaksa enää tätä. Annat vaihtoehdoksi käynnit parisuhdeterapeutilla tai sitten ero samantien. Ei sun pidä jäädä liittoon jossa koet henkistä väkivaltaa; sulla menee myös fyysinen terveys siinä. Sun pitää nyt toimia.

Erolla uhkailu on pahinta mahdollista vallankäyttöä. Tekisit viisaasti kun lähtisit itse ja laitat eron vireille. Ei parisuhteessa voi olla oman terveytensä uhraten. Tuollainen tulee vain pahenemaan, joten tee ratkaisu ja lähde itse. Eropaperit vetämään, ja harkinta-ajan asut muualla.

Jos olisitte jonkin aikaa hallitusti erillänne saattaisitte kumpikin nähdä paremmin, mikä tossa nyt mättää, että mies(?) käyttäytyy noin. Tosin ehkä se vaatisi hänelle myös terapiaa, miksei sinullekin. Ihan omaa terapiaa.

Hänellä on voinut olla emotionaalisesti turvaton lapsuus, joka purkautuu ongelmina parisuhteissa. Vittu että tekisi mieli kuristaa vanhempiemme sukupolvesta kaikki emotionaalisesti turvattoman lapsuuden lapsilleen tarjonneet. Katsokaa nyt, mitä teitte! Katsokaa! Riittääkö muka se, että lapsenne on elossa? Mitä onnellista elämää hän koskaan elää puutteellisine ihmissuhdetaitoineen, joita ei saanut lapsuudessaan opetella, koska hänen kaikki aikansa meni teistä selviytymiseen!!!

Ap, tuo ei ole mitään kyvyttömyyttä puhua asioista tai kyvyttömyyttä tunnistaa tunteitaan. Tuo on henkistä väkivaltaa. Vallankäyttöä ja kontrollointia, painostamista ja alistamista. Miehesi hakkaa sinua verbaalisin nyrkein ja sinä annat sen tapahtua. Tuo liitto on sairas ja epänormaali, älä vaan jää siihen! Saatikka tekisit lapsia tuollaisen kanssa. Äkkiä ero vireille, sinun parhaasi on erota. Eli kun mies sanoo että erotaan, niin ilmoita että sopii oikein hyvin, käyn huomenna viemässä käräjäoikeuteen erohakemuksen.

Miehesi on todnäk. luonnhäiriöinen jollain tapaa. Ei turvallinen ollenkaa .

Vierailija kirjoitti:

Ap, tuo ei ole mitään kyvyttömyyttä puhua asioista tai kyvyttömyyttä tunnistaa tunteitaan. Tuo on henkistä väkivaltaa. Vallankäyttöä ja kontrollointia, painostamista ja alistamista. Miehesi hakkaa sinua verbaalisin nyrkein ja sinä annat sen tapahtua. Tuo liitto on sairas ja epänormaali, älä vaan jää siihen! Saatikka tekisit lapsia tuollaisen kanssa. Äkkiä ero vireille, sinun parhaasi on erota. Eli kun mies sanoo että erotaan, niin ilmoita että sopii oikein hyvin, käyn huomenna viemässä käräjäoikeuteen erohakemuksen.

Miehesi on todnäk. luonnhäiriöinen jollain tapaa. Ei turvallinen ollenkaa .

Mä sain sen käsityksen, että ap itse on mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tuo ei ole mitään kyvyttömyyttä puhua asioista tai kyvyttömyyttä tunnistaa tunteitaan. Tuo on henkistä väkivaltaa. Vallankäyttöä ja kontrollointia, painostamista ja alistamista. Miehesi hakkaa sinua verbaalisin nyrkein ja sinä annat sen tapahtua. Tuo liitto on sairas ja epänormaali, älä vaan jää siihen! Saatikka tekisit lapsia tuollaisen kanssa. Äkkiä ero vireille, sinun parhaasi on erota. Eli kun mies sanoo että erotaan, niin ilmoita että sopii oikein hyvin, käyn huomenna viemässä käräjäoikeuteen erohakemuksen.

Miehesi on todnäk. luonnhäiriöinen jollain tapaa. Ei turvallinen ollenkaa .

Mä sain sen käsityksen, että ap itse on mies?

Siinä tapauksessa ei ole mitään ongelmaa.

Ja ne tilanteet on aina aika äärimmäisiä, ja niin odottamattomia että väkisinkin vaikuttaa alitajuntaan. Ei tarvitse olla kuin pieni väärinkäsitys keskustelussa ja huutaa kurkku suorana kuinka eroaa minusta, ja kertoo jo päivät koska avioeropäätös saapuu postissa mulle enkä ikinä enää näe häntä. Ja kun muutaman viikon päästä sitten näen ja hän onkin kuin mitään ei olisi  tapahtunut ja taas suuttuu siitä kun en ollut ymmärtänyt missä mennään ja taas uusi kierros alkaa.

Sitäkin tapahtunut että kadonnut kokonaan yhteys kun hän estänyt yhdeydenpidon ennen ennakkovaroitusta ja kertonut vanhemmilleenkin että olemme eronneet samalla kun mä en tiedä mitään mitä on tapahtunut ja menee taas pasmat sekaisin. Ja taas muutaman viikon päästä palatessaan hän vihainen että en tehnyt hyvää tulosta tuona aikana.

Ja toisena päivänä taas puhuu kuinka meidän tulee nyt avata asuntotili ja hankitaan yhdessä oma koti ja tunnin päästä saattaa taas olla kaikki ohitse, on jo soittamassa ihmisille päätöksestä. Puhuu lapsen hankkimisesta ja asuntolainoista ja hetken päästä samana päivänä hymyilee ivallisesti mun tuskalle kun olen "saanut ansioni mukaan" ja hän etsii uuden miehen ja kuinka häntä ei haittaa mun terveys ja mitä mulle käy koska se ei hänen elämäänsä koske, hänen tärkeintä pysyä kauniina eikä tämä saa vaikuttaa hänen vointiinsa. 

Oon yrittäny moneen kertaan ehdottaa että istuttaisiin rakentavasti alas ja pohdittaisiin yhdessä miten saamme onnistumista ja tehtäisiin suunnitelma että millä keinoin saisimme käännettyä yhteiselämämme menestykseksi. Jos hän on huonolla tuulella niin ei tietenkään ryhdy koska "on jo eronnut musta" ja "hyvällä tuulella" niin kokee että miksi yritän pilata hänen oloaan kun nyt kaikki on hyvin ja haluanko että hän suuttuu taas. 

Pariterapiaan ei suostu lähtemään, koska häntä ei mikään vaivaa ja vika on minussa joten miksi hänen pitäisi tulla.  Hän jotenkin kokee että siellä vain häntä haukuttaisiin, vaikka toivoisin että edes siellä voisisimme päästä rakentavaan keskusteluyhteyteen jossa  ei menisi uhkailuihin samantien keskustelut vaan koitettaisiin katsoa yhdessä miten MEIDÄN elämä muuttuu onnellisemmaksi ja MITEN YHDESSÄ sen toteutamme. 

Kokemusta vähän vastaavasta. Hankit toisen asunnon, otat eron ja viet eropaperit rouvalle nähtäväksi. Sanot, että tätähän sinä olet halunnut. Jos asia on sillä selvä niin tuo on ehdottomasti oikea ratkaisu. Jos rouva alkaa katumaan ja haluaisi jatkaa, niin asutte sen puoli vuotta erillään mitä eron ykkösvaihe kestää. Jos sitten näytää että homma alkaa sujumaan niin voitte palata yhteen, etkä jätä kakkosvaihetta. Mutta teet selväksi, että nuo erolla ja uusilla kumppaneilla uhkailut pitää loppua täysin.

Jos sitten jossakin vaiheessa sama jatkuu, niin  suoraan vaan ero etkä anna uusia mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Alan olla ihan hukassa ja tiedostan ettei enää järki eikä moni muukaan toimi kun tässä kiihtyvässä limbossa ollut pari vuotta. Ja voin ihan rehellisesti sen myöntää ymmärtäväni että en ole parhaimmillani nyt itse.

Tilanne siis sellainen että reilu pari vuotta oltu naimisissa ja kokoajan ollut ns. hiuskarvan varassa, kun puoliso on ollut tyytymätön asioihin ja hänellä ilmeisesti ei oikein ole muita tapoja käsitellä niitä tunteita kuin kokea niin voimakasta toivottumuutta tms. että uhkaa aina avioerolla, ja esittää kokoajan helpommin uhkauksiaan siitä että jos teet näin tai näin niin sitten hän lähtee, jos meet sinne niin en näe häntä enää koskaan.

Emme oikeastaan osaa keskustella mistään yhdessä ja varsinkin jos meillä on eriävä mielipide niin hänen kykynsä sietää sitä tai keskustella näkökannoistamme on niin ohuen langan varassa että alta aikayksikön hän jo ilmoittaa kuinka teki virheen naidessaan mut ja kuinka olen huono ihminen siitä ja siitä syystä, ja hän etsii nyt uuden miehen ja ei aio puhua mulle enää että kaikki on nyt ohi, että antaisin hänelle vain rahaa ja keskittyisin omaan elämääni tästä lähtien, kuinka emme ole enää naimisissa. Sitten taas seuraavana päivänä on kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Mä oon aika herkkä luonne ja tämä tilanne vielä herkistänyt monin verroin enemmän ja nykyään sit oon jossain ihme luupissa että en saa nukuttua ja kokoajan rintakipuja ja kaikkia ihmeellisiä oireita, tiedän että johtuvat tästä jatkuvasta hätätilanteesta mielessä mutta tilanne tuntuu vain jo pelottavalta, enkä saa mitään aikaiseksi kun kokoajan sekava olo kun stressi jatkuu päivästä seuraavaan ja olo niin voimaton ettei mistän tule mitään, ja kun sen pari tuntia yössä nukkuu niin kokoajan tuntuu kuin olisi humalassa ja rupeaa rintakipuja olemaan jo 24/7 siinä missä puoli vuotta sitten ne tulivat vaan kun keskustelu alkoi kiihtyä ja aiemmin ei ollut sellaista.

Lopulta kun en oo keksinyt muuta ja alkaa tuntua jo hengen vaaralliselta, oon sit uhkailun muututtua päivittäiseksi lähtenyt pakosalle jonnekin ulos nukkumaan mutta siinä missä viikossa olo alkaa helpottaa niin toinen vaan suuttuu taas lisää ja palatessa tilanne on kahta kauheampi kuten nyt taas. Tarvittaisiin apua!

Jätä se.Pelastat henkesi. Anna sen lähteä, ansaitset parempaa.

Sullahan on puolisona narsisti. Kerääppäs nyt itsekunnioituksesi viimeiset rippeet ja lähde suhteesta. Pelasta itsesi. Löydät kyllä paremman.

Vaimosi kuullostaa siltä, kuin hänellä olisi kaksisuuntainenmielialahäiriö tai joku muu persoonallisuushäiriö

Vain yksi kysymys - miksi edes olette enää yhdessä?? Juokse kun vielä voit!

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi kuullostaa siltä, kuin hänellä olisi kaksisuuntainenmielialahäiriö tai joku muu persoonallisuushäiriö

Onks nää niitä, joita ennen tuuliviireiksi kutsuttiin?

Vaikea ymmärtää että mies tuossa tilanteessa edes toivoo liiton pelastumista. Tuo vaimo ei ole henkisessä tasapainossa, hänellä viiraa päässä ja pahasti. Tuollainen ihminen sairastuttaa helposti kaikki ympärillä olevat joten oikea tapa on juosta karkuun ja lujaa.

Miten mies on edes haksahtanut tuollaisen kanssa naimisiin? Kaksi vuotta naimisissa ja sama aika jatkuvia riitoja? Onko vaimo niin kaunis että millään muulla ei ollut väliä?

Ainoa hyvä asia tässä ilmeisesti on, ettei pariskunnalla ole vielä merkittävää omaisuutta. Nyt kannattaa nostaa kytkintä kun oma terveys ei ole vielä lopullisesti mennyt eikä ero myöskään aiheuta satojen tuhansien eurojen menetystä.

Avioerolla uhkailu on = avioero. Itselläni käynnistyi eromoodi kun puolisoni uhkaili avioerolla ensimmäisen kerran. Senjälkeen aloin siihen varautumaan henkisesti ja taloudellisesti. Eroonhan se siitä jonkun ajan jälkeen päättyi.

Kyllä sun kannattaisi nyt lopettaa tuo touhu. Ethän sinä saa tuosta mitään hyvää, sairastut vain.

Entäpä jos tulostaisit hakemuksen valmiiksi, täytät sen ja ojennat sen rouvalle heti seuraavan kerrankin ero tulee puheeksi. Vaadit allekirjoituksen ja viet maistraattiin. Saisit asian eteenpäin heri kerralla ja loppuisi tuo löysässä hirress roikkuminen.

Asutteko te muuten edes yhdessä?