Anoppi kuittailee ikävästi minulle kaikesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele, se nainen on synnyttänyt ja kasvattanut sun miehesi! =D

Niin, sitä välillä mietin. Ap.

Ei se ihmisestä tee mitään pyhimystä jos on synnyttänyt. Muutenhan me kaikki oltais pyhimyksiä. Moni äiti ei ole mikään täydellisyyden perikuva....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et varmaan asu anoppisi kanssa, joten ehkä kuitenkin selviät ne hetket kun näette. Ehkä se rauhoittuu joskus.

No en onneksi asu, käymme miehen kanssa kylässä siellä parin viikon välein. En jaksaisi enää kertaakaan mutta koska välitän miehestäni niin olen hänen vuokseen lähtenyt mukaan (tiedän että se on miehelle tärkeää). Ja kyllähän minä hengissä selviän piilovittuilun kohteena, mutta alkaa rasittamaan sen verran ettei ole enää mukava olla. Ap.

Taidat olla aika kynnysmatto. Menet mukaan, koska miehelle tärkeää? Miksi miehelle ei ole tärkeää että anoppi ei kiusaisi sinua? Miksi mies ei ole sinun puolella?

Mies ei tietenkään ole läsnä kuulemassa sitä piilovittuilua, joka alkaa heti kun mies menee hetkeksi esim vessaan. Ap.

Mun anoppi kans tällainen. Kun appi yms häipyy hetkeksi alkaa vittuilu. Se on ihan taktikointia eikä suhde tuosta parane kun on idiootti-ihminen kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele, se nainen on synnyttänyt ja kasvattanut sun miehesi! =D

Voihan vittumainen ihminen saada ihan mukavan ja fiksun lapsen. Monesta lapsesta tulee fiksu kun on joutunut seuraamaan hirveää äitidraamaa.

Herkkujen kohdalla voit heittää diabetestilastot tiskiin ja muistuttaa, että 1/3 diabeetikoista ei edes tiedä sairastavansa sitä ja että se vaanii jokaista puputtajaa.

Tupakoinnin kohdalla tempaiset syöpätilastot esiin, ja kerrot, että tuskin kauan kestää kun tupakointi kielletään Suomessa, kun syövät lisääntyvät kulovalkean tavoin. Tupakointi myös vanhentaa ja rypistää ja tekee ihon tosi ikävän väriseksi (samalla tutkiva katse anopin naamaan).

Hiuksista ja vaatteista voi todeta tiukasti, että makuasioita ja kukin tyylillään. Voit myös kehua anopin asun hoikentavaa kuosia, joka kätkee hyvin jenkkakahvat ja metabolisen vyötärönseudun. Voit myös mainita, että hiusten ohentumiseen saa hoitoakin (jos on vähänkään aihetta - ), samoin naisten partahaiventen kasvuun voi kysyä neuvoa gynekologilta tai kosmetologilta.

Ja toiveammatissasi olet tietenkin; mutta anopilta voit kysyä ihan kohteliaasti, miksi hän on pysynyt omassaan (jos semmoinen on), miksei ole vaihtanut kiinnostavampaan ja paremmin palkattuun...

- Niin metsän huutoon pitää vastata, että metsä ymmärtää. Anoppi kaipaa vaan vähän haastetta. Osoita hänelle hänen omilla keinoillaan, että pärjäät kyllä piiloveetuilun jalossa taidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et varmaan asu anoppisi kanssa, joten ehkä kuitenkin selviät ne hetket kun näette. Ehkä se rauhoittuu joskus.

No en onneksi asu, käymme miehen kanssa kylässä siellä parin viikon välein. En jaksaisi enää kertaakaan mutta koska välitän miehestäni niin olen hänen vuokseen lähtenyt mukaan (tiedän että se on miehelle tärkeää). Ja kyllähän minä hengissä selviän piilovittuilun kohteena, mutta alkaa rasittamaan sen verran ettei ole enää mukava olla. Ap.

Taidat olla aika kynnysmatto. Menet mukaan, koska miehelle tärkeää? Miksi miehelle ei ole tärkeää että anoppi ei kiusaisi sinua? Miksi mies ei ole sinun puolella?

Mies ei tietenkään ole läsnä kuulemassa sitä piilovittuilua, joka alkaa heti kun mies menee hetkeksi esim vessaan. Ap.

Tämä on niin tuttua - sain kärsiä siitä tosi monta vuotta, kun en osannut puolustautua nuorena ja arkana ollessani. Kauhea nokkiminen kahden kesken, sitten kun muita paikalla, itse suloisuus! Ei mieskään olisi halunnut uskoa äidistään, vaikka toisaalta uskoi, kun oli omaakin kokemusta siitä manipuloinnista.

Alkoi rauhoittua, kun tuli lapsia - oli pakko alkaa sietää minuakin, jos halusi rakkaita lapsukaisia nähdä. Tosin uskalsin itsekin vähitellen sanoa oman näkökantani ääneen.

Anoppi haluaa vain, että olisit hänen kanssaan samalla tasolla pahiten suhteen. Jos polttaisit ja söisit herkkuja, hän ei tuntisi itseään niin huonoksi, "kun niinhän se miniäkin tekee". Alkeellinen keino oikeuttaa paheita itselleen, on houkutella mukaan "rikostoveri".

Vittuile takaisin, tässä pikku oppitunti. Herkuista sano, että noissa on kyllä niin paljo kaloreita, että en kyllä uskalla, tupakasta poistu paikalta ja vetoa passiiviseen tupakointiin, et halua niitä myrkkyjä kehoosi ja hiuksista riittää, kun sanot, että niin se muoti muuttuu ja hymyilet kauniisti.

Tässähän sanoit anopille, että se on läski, myrkyttää kehonsa ja vielä vanha ja epämuodikas. Mutta niinhän se tod näk onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vittuile takaisin, tässä pikku oppitunti. Herkuista sano, että noissa on kyllä niin paljo kaloreita, että en kyllä uskalla, tupakasta poistu paikalta ja vetoa passiiviseen tupakointiin, et halua niitä myrkkyjä kehoosi ja hiuksista riittää, kun sanot, että niin se muoti muuttuu ja hymyilet kauniisti.

Tässähän sanoit anopille, että se on läski, myrkyttää kehonsa ja vielä vanha ja epämuodikas. Mutta niinhän se tod näk onkin.

Samoilla linjoilla, siitä vain vittuilemaan takaisin. Tupakan ja herkkujen suhteen on parasta kun päätät lopettaa etkä vain yritä ja kun olet lopettanut, ole onnellinen siitä! Jos et osaa niin esitä edes anopillesi. Kun anoppi tarjoaa herkkuja sano että nuohan lihottavat niin paljon, ei kiitos!!! Ja että sokerista tulee niin huono olo. Tupakan suhteen sano että et tupakoidessa edes tajunnut kuinka pahalta se haisee ja että kuinka ihanaa on kun on rento olo koko ajan eikä tarvitse käydä koko ajan hermosavulla (koska tupakkahan sen hermostuneisuuden aiheuttaa). Terveisin herkuttelun ja tupakoinnin kokonaan lopettanut. :D

Noihin muihin asioihin on niin monia vaihtoehtoja huvittuneesta tuhahduksesta vähättelevään nauruun tai vaikka voit vain todeta että et kyllä ikinä haluaisi sellaista kampausta tai ei voisi vähempää kiinnostaa sen ja sen työn tekeminen. Voit itse päättää sanotko tämän hymyn kanssa vai ilman.

Anoppisi on jotenkin kateellinen sinulle ja yrittää sen takia piikitellä kaikista noista asioista. Hän yrittää saada sinut herkuttelemaan/polttamaan koska hänellä on huono omatunto noista asioista. Hän ehkä haluaisi olla kuten sinä mutta ei uskalla joten mollaa kaikkea tekemääsi. Kaikista parasta olisi jos et välitä anopin sanoista jolloin voit jatkaa kylmän kohteliaalla linjalla. Mutta sinua on alkanut ahdistaa, joten älä jää kynnysmatoksi. Samalla mitalla takaisin. Itse varmaan päätyisin huutamaan anopille päin naamaa jos piilovittuilu ei loppuisi, mutta et vaikuta sellaiselta ihmiseltä, joten yritä löytää oma keinosi. :) Ei kenenkään tarvitse kestää tuollaista. Kannattaisi myös puhua miehesi kanssa ja kertoa hänelle jo heti kotimatkalla kaikki mitä anoppi sinulle sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et varmaan asu anoppisi kanssa, joten ehkä kuitenkin selviät ne hetket kun näette. Ehkä se rauhoittuu joskus.

No en onneksi asu, käymme miehen kanssa kylässä siellä parin viikon välein. En jaksaisi enää kertaakaan mutta koska välitän miehestäni niin olen hänen vuokseen lähtenyt mukaan (tiedän että se on miehelle tärkeää). Ja kyllähän minä hengissä selviän piilovittuilun kohteena, mutta alkaa rasittamaan sen verran ettei ole enää mukava olla. Ap.

Taidat olla aika kynnysmatto. Menet mukaan, koska miehelle tärkeää? Miksi miehelle ei ole tärkeää että anoppi ei kiusaisi sinua? Miksi mies ei ole sinun puolella?

Mies ei tietenkään ole läsnä kuulemassa sitä piilovittuilua, joka alkaa heti kun mies menee hetkeksi esim vessaan. Ap.

Tämä on niin tuttua - sain kärsiä siitä tosi monta vuotta, kun en osannut puolustautua nuorena ja arkana ollessani. Kauhea nokkiminen kahden kesken, sitten kun muita paikalla, itse suloisuus! Ei mieskään olisi halunnut uskoa äidistään, vaikka toisaalta uskoi, kun oli omaakin kokemusta siitä manipuloinnista.

Alkoi rauhoittua, kun tuli lapsia - oli pakko alkaa sietää minuakin, jos halusi rakkaita lapsukaisia nähdä. Tosin uskalsin itsekin vähitellen sanoa oman näkökantani ääneen.

En ole edes nuori enkä arka, ja osaan ihan puolustautua. Mutta olen mieheni takia yrittänyt säilyttää edes jonkinlaiset välit anoppiin, anoppi nimittäin loukkaantuu ja ryhtyy marttyyriksi jos sanon hänelle vastaan (mitä välillä kyllä teen). Enemmän ehkä minua rasittaa kuukauden loukkaantumisenosoitus kuin piilovittuilu.. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et varmaan asu anoppisi kanssa, joten ehkä kuitenkin selviät ne hetket kun näette. Ehkä se rauhoittuu joskus.

No en onneksi asu, käymme miehen kanssa kylässä siellä parin viikon välein. En jaksaisi enää kertaakaan mutta koska välitän miehestäni niin olen hänen vuokseen lähtenyt mukaan (tiedän että se on miehelle tärkeää). Ja kyllähän minä hengissä selviän piilovittuilun kohteena, mutta alkaa rasittamaan sen verran ettei ole enää mukava olla. Ap.

Taidat olla aika kynnysmatto. Menet mukaan, koska miehelle tärkeää? Miksi miehelle ei ole tärkeää että anoppi ei kiusaisi sinua? Miksi mies ei ole sinun puolella?

Mies ei tietenkään ole läsnä kuulemassa sitä piilovittuilua, joka alkaa heti kun mies menee hetkeksi esim vessaan. Ap.

Mun anoppi kans tällainen. Kun appi yms häipyy hetkeksi alkaa vittuilu. Se on ihan taktikointia eikä suhde tuosta parane kun on idiootti-ihminen kyseessä.

En vain oikein ymmärrä miksi saan osakseni tällaistä, kun en mielestäni hänelle ole mitään ikävää tehnyt. Häntä selvästi ärsyttää kun en ole kiltti ja hiljainen pikkuminiä, joka häntä tottelisi kaikessa, vaan teen aina oman pääni mukaan. Se tuntuu provosoivan hänessä tuota piilovittuilua, avointakin välillä. Ap.

Lataa takaisun. Anooppi ajattelee omaa lastaan eniten. Eron tullessa, olet anopille ilmaa ja uusi siippa mielenkiintoinen. Miksi kuuntelisit vittuilua. Säästä korviasi.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi haluaa vain, että olisit hänen kanssaan samalla tasolla pahiten suhteen. Jos polttaisit ja söisit herkkuja, hän ei tuntisi itseään niin huonoksi, "kun niinhän se miniäkin tekee". Alkeellinen keino oikeuttaa paheita itselleen, on houkutella mukaan "rikostoveri".

Voi olla. Lopetin tupakan joitalin vuosia sitten kuin seinään enkä ole kertaakaan sortunut. Se tuntuu ärsyttävän häntä ja hän tahallaan tulee lähelleni polttamaan ja nauraa ilkeästi että eikö tuoksukin houkuttelevalta ja ojentaa minulle savukkeen ja jankkaa ja jankkaa että ota nyt. Ilkeä ihminen koko akka tekisi mieli sanoa. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Lataa takaisun. Anooppi ajattelee omaa lastaan eniten. Eron tullessa, olet anopille ilmaa ja uusi siippa mielenkiintoinen. Miksi kuuntelisit vittuilua. Säästä korviasi.

En kyllä iham ymmärtänyt kommenttiasi, tietenkin kaikki ajattelee omaa lastaan eniten, mutta mitä se tähän liittyy. En haluaisi alkaa vittuilemaan takaisin, koska vittuilu on mielestäni todella idioottia enkä halua itse olla idiootti. Ap.

Itse olisin anopille oikein ystävällinen enkä olisi huomaavinanikaan kuittailuja.

Jos anoppi moittisi hiuksiani, alkaisin kehua hänen kampaustaan. Sama vaatteiden yms. suhteen. Kun tulisi pukeutumisneuvoja, kiittäisin ja lupaisin harkita asiaa.

Tupakoinnista sanoisin vain että "ihanaahan se olisi mutta nyt en kyllä enää millään viitsi aloittaa uudestaan kun oli niin kova työ päästä eroon".

Olisin tosi ystävällinen anopille. En lähtisi mihinkään nokitteluun. Ajattelisin että joku päivä tuotakaan ihmistä ei enää ole, joten yritän elää sovussa vanhemman ihmisen kanssa vaikka hän onkin vähän hankala tyyppi.

Anoppisi on kateellinen ja tuntee huonommuutta sinuun verrattuna.

Ei varmaan tiedosta sitä itsekään.

En kyllä lähtisi vittuilemaan avoimesti enkä piilona.

Mutta sano kohteliaasti todellinen mielipiteesi.

Esim . En halua polttaa kun se on epäterveellistä , pitäisiköhän sinunkin yrittää, oletko jo kokeillut olla polttamatta jne.

Herkkujen kohdalla pienen palan ottaminen ei laihdutusta pilaa jos muuten pysyt oikeassa kurssissa. Voisit hänen mielikseen ottaa vähän. Jos pelkäät sortuvasi pienestä palasta syömään enemmän niin kerrot hänelle tämän. Jne. Muuten sitten toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Voisit kokeilla myös sitä konstia, mikä itselleni vastaavassa tilanteessa toimi erinomaisesti.

Kun miehesi tulee vessasta niin sano ihan viattomasti että äitisi tarjosi tupakkaa ja oli sitä mieltä että minun kannattaisi polttaa.

Tämä saa ehkä anopin nolostumaan eikä parin kerran jälkeen enää tee noita temppuja .

Kysy.

Hei, olenko mä tehnyt sulle jotain ikävää kun suhtaudut muhun niin nuivasti? Jotenkin tuntuu että sulla on huomauteltavaa kaikesta mikä muhun liittyy. 

--jos ei ole mitään selitystä, niin ehkäpä hänen silmänsä hiukan avautuvat sille että miten kohtelee sinua. 

Anoppini myös melko kova arvostelemaan. Rasittavinta on, kun muutin mieheni kanssa samaan omakotitaloon, jossa anoppi aikaisemmin asui. Jos tavarat ovat hujan hajan tai niitä on liikaa, niin kyllä riittää kuottia, argh. Ennen anopin tuloa on siivottava säästäkseen korviaan.

Hän on innokas tekemään meillä esim. puutarhatöitä ja siivoamaan varastoa. Tietysti varastossa on ihan liikaa roinaa, joka joutaisi pois. Aina ei edes kysytä minulta, jos hän haluaa tulla meille 😔

Olen miettinyt, että anopissa on vahvana luonteena koleerisuus ja itse olen flegmaatikko. Törmäyskursseja piisaa.