Nainen tylytti vierasta lasta kahvilassa, ihmiset aplodeerasivat!
Lapsi riekkui, juoksi ja huusi, heitteli tavaroita kahvilassa, äiti ei mitään. Vieras mamma huusi kovat saarnat, joka sai lapsen täysin hiljaiseksi ja istumaan äidin viereen.
Kahvilassa ihmiset aplodeerasivat. Ihan mahtavaa.
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi riekkui, juoksi ja huusi, heitteli tavaroita kahvilassa, äiti ei mitään. Vieras mamma huusi kovat saarnat, joka sai lapsen täysin hiljaiseksi ja istumaan äidin viereen.
Kahvilassa ihmiset aplodeerasivat. Ihan mahtavaa.
Aikuinen ihminen huusi kahvilassa pikkulapselle ja sille aplodeerattiin? Provohan tämä tietenkin on , mutta ihmeesti jaksaa porukka silti hekumoida lapsen nöyryyttämisellä.
Kyllä vain, ja sitten taivaalta satoi glitteriä aplodien jälkeen ja naapuripöydän vanhempi harmaahapsinen setä töräytti vielä juhlavasti Porilaisten Marssin peppureiällään.
Reps, nyt kastus Tena
</p>
<p>Kolmanneksi, ihme miten nää lapsivihaiset nakuttaa lähes uskonnollisella vimmalla näitä tekstejään VAUVA FOORUMISSA. Joo, aihe vapaa lukee alueena, mutta ei tajua ei... sama kuin ateistit hilluis kirkossa ja marisee, kun on uskonnonaihetta jokapaikassa...[/quote kirjoitti:Voisko johtua siitä että koska tää on VAUVA FOORUMI, niin täällä keskustellaan enemmän LAPSISTA kuin esmes EI LAPSIA- FOORUMILLA ?
Vierailija kirjoitti:
Minä näin kadulla naisen huutamassa ja uhkailemassa noin kymmenvuotiaille pojille. Mietin, olisiko pitänyt soittaa poliisit. Nainen käyttäytyi niin aggressiivisesti, että seuraava taso sellaisesta sättimisestä on käsiksikäyminen.
Luultavasti kyseinen psyko tekee tänne aktiivisesti aloituksia.
Paljon kommentteja eri kulttuurien eroista lasten mukana olosta ja käyttäytymisestä kodin ulkopuolella. Meillä ei lapsia vielä ole, lähinnä opiskelu- ja urasyistä, mutta lähipiirissä paljonkin. Tietyisti ihmiset (ne lapsetkin) ovat yksilöitä, aivan kuten perheet ovat aina uniikkeja kokonaisuuksia, mutta tunnustan että lähipiirissä ja suvussa on lapsia, joiden kanssa ei yksinkertaisesti tahdo olla tekemisissä. Toisaalta on sellaisia, joista tulee hyvä mieli ja vähäistä vauvakuumettakin. Ero ei ole lasten vanhempien yhteiskuntaluokassa, koulutuksessa tai ammatissa (tutuissa on niin työtöntä, duunaria, tutkijaa, sairaanhoitajaa, toimihenkilöä kuin yrittäjääkin) vaan siinä, kuinka sitä lasta käsitellään (lue: kasvatetaan(?)).
On olemassa tuo sanonta että "lasta kasvattaa koko kylä", mutta nykyään tuo ei vain toimi. Joskus on tullut kyseenalaistettua kasvatusmetodeita ja että missä lapsen rajat menevät, mutta oman kokemuksen mukaan tämä on usein ystävyyttä koetteleva virhe. Asia tuntuukin minusta tabulta pikku hiljaa.
Ihmisillä on lähtökohtaisesti niin yksityinen koti, ettei oikein kukaan voi vaikuttaa mitä siellä tehdään. Jos komennat lasta, voi leikki-ikäiseltäkin saada aika rankat haukut vastaan (herjaus, josta kukaan ei ole vastuussa). Jos komennat, hmmm... jämäkämmin, olet a) lasten vihaaja ja rikollinen, b) kysytään mikset kohdistanut kritiikkiä vanhemmille. Kritiikin kohdistaminen vanhemmille (huomaa lähtöoletus että lapsi todella käyttäytyy huonosti), osuu se taas aiemmin mainitsemaani tabuun ja nousee paskamyrsky. Kaikillahan on oikeus kasvattaa lapsiaan niin kuin parhaaksi näkevät.
Itsestäni ainakin tuntuu että jos huonoon käytökseen puuttuu, saa itse haukut joko lapselta tai vanhemmalta, eikä mitään muutosta käytökseen synny. Jos asiaan puuttuu kovemmin, olet tosiaan lasten vihaaja, etkä kestä oikeaa elämää. Kaikissa tapauksissa siis paljon haittoja, vähän hyötyjä.
Luulen tämän vuoksi ei monikaan uskalla sanoa näkemyksiään suoraan ja monelle vanhemmallekin hämärtyvät ne "lapsen hyvät käytöstavat". Lapsilla pitäisi mielestäni jo nuoresta kuulua yhteiskuntaan, mutta siihen pitäisi sisältyä myös kyky vastaanottaa yhteiskunnan palaute. Tätä palautetta ei ole ollut olemassa enää pitkään aikaan, riippuen toki ihan asuinalueestakin.
Tulipas vuodatus. Kuten sanottua, maailmassa on paljon mahtavia ja hyvin käyttäytyviä lapsia ja vanhempia.
TL;DR: Palautteen antaminen etenkin negatiivista asioista on kuitenkin vaikeaa, koska toisten asioihin ei saa puuttua. Tästä syystä monet vanhemmat ovat omassa "lapsikuplassaan" ja näkemys "hyvistä tavoista" voi hämärtyä.
M30
Sekin puhuu omaa kieltään sen puolesta, että jokin ongelma nykylasten vanhemmilla tosiaan on, kun jokaiseen ihan asialliseen keskusteluun nykylasten huonosta kasvatuksesta juuri nuo vanhemmat itse tulevat raivoamaan, haukkumaan keskustelijoita lapsivihaajiksi ja ties miksi.
Tottakai on yhä suuri joukko vanhempia, jotka osaavat kasvattaa lapsensa, mutta silti huomattava osa nykyvanhemmista ei osaa. Miksi se on niin kipeä aihe, mikä siinä on? Johan tästä ovat opettajat ja muut viimevuosina lehdissäkin kertoneet, miten vaikeaksi on mennyt, kun lapsilla ei ole nykyään mitään tapoja, mitään kunnioitusta toisia kohtaan.
Valtavan karhunpalveluksen tekevät nuo vanhemmat lapsilleen, kun jättävät perus-käytöstavat opettamatta. Ei millään voi jokainen ongelmalapsi olla mikään ns. erityislapsi. Joku lääkäri on voinut vaikka joskus niin arvella, päästäkseen perheestä eroon, kun eivät naudat vanhemmat vaan tajua. Levottomat, kurittomat, hemmotellut ja uhmakkaat muksut riekkuvat ja riehuvat norsuina posliinikaupassa, ja kiukuttelevat virtahepoina kotisohvilla. Ja meidän kaikkien kuuluisi vain hymistellä ja ihastella tätä kaikkea, ettemme vain olisi sadistisia lapsivihaajia. Muuten ihana uniikki erityinen lapsi menee kerrassaan rikki, jos ei kaikki koko vaan kiitellä ja palkita lasta kaikesta mahdollisesta.
Vierailija kirjoitti:
Näin myös Ranskassa, eli jos muut kokevat ettet näytä osaavan kasvattaa omaa lastasi niin naapuripöydän setä tai täti voi jopa tulla läpsäisemään lasta päähän komentamisen lisäksi, ja tuo tilanne on silloin nolo ainoastaan sille lapsen vanhemmalle joka haluaa lähinnä vajota maan alle.
Näin mekin kansainvälistytään muun Euroopan tasolle :)
- Eipä nyt sentään laittomuuksiin innosteta! Poliisille minä olisin rikosilmoituksen tehnyt lapsen lyöjästä.
Vierailija kirjoitti:
Paljon kommentteja eri kulttuurien eroista lasten mukana olosta ja käyttäytymisestä kodin ulkopuolella. Meillä ei lapsia vielä ole, lähinnä opiskelu- ja urasyistä, mutta lähipiirissä paljonkin. Tietyisti ihmiset (ne lapsetkin) ovat yksilöitä, aivan kuten perheet ovat aina uniikkeja kokonaisuuksia, mutta tunnustan että lähipiirissä ja suvussa on lapsia, joiden kanssa ei yksinkertaisesti tahdo olla tekemisissä. Toisaalta on sellaisia, joista tulee hyvä mieli ja vähäistä vauvakuumettakin. Ero ei ole lasten vanhempien yhteiskuntaluokassa, koulutuksessa tai ammatissa (tutuissa on niin työtöntä, duunaria, tutkijaa, sairaanhoitajaa, toimihenkilöä kuin yrittäjääkin) vaan siinä, kuinka sitä lasta käsitellään (lue: kasvatetaan(?)).
On olemassa tuo sanonta että "lasta kasvattaa koko kylä", mutta nykyään tuo ei vain toimi. Joskus on tullut kyseenalaistettua kasvatusmetodeita ja että missä lapsen rajat menevät, mutta oman kokemuksen mukaan tämä on usein ystävyyttä koetteleva virhe. Asia tuntuukin minusta tabulta pikku hiljaa.
Ihmisillä on lähtökohtaisesti niin yksityinen koti, ettei oikein kukaan voi vaikuttaa mitä siellä tehdään. Jos komennat lasta, voi leikki-ikäiseltäkin saada aika rankat haukut vastaan (herjaus, josta kukaan ei ole vastuussa). Jos komennat, hmmm... jämäkämmin, olet a) lasten vihaaja ja rikollinen, b) kysytään mikset kohdistanut kritiikkiä vanhemmille. Kritiikin kohdistaminen vanhemmille (huomaa lähtöoletus että lapsi todella käyttäytyy huonosti), osuu se taas aiemmin mainitsemaani tabuun ja nousee paskamyrsky. Kaikillahan on oikeus kasvattaa lapsiaan niin kuin parhaaksi näkevät.
Itsestäni ainakin tuntuu että jos huonoon käytökseen puuttuu, saa itse haukut joko lapselta tai vanhemmalta, eikä mitään muutosta käytökseen synny. Jos asiaan puuttuu kovemmin, olet tosiaan lasten vihaaja, etkä kestä oikeaa elämää. Kaikissa tapauksissa siis paljon haittoja, vähän hyötyjä.
Luulen tämän vuoksi ei monikaan uskalla sanoa näkemyksiään suoraan ja monelle vanhemmallekin hämärtyvät ne "lapsen hyvät käytöstavat". Lapsilla pitäisi mielestäni jo nuoresta kuulua yhteiskuntaan, mutta siihen pitäisi sisältyä myös kyky vastaanottaa yhteiskunnan palaute. Tätä palautetta ei ole ollut olemassa enää pitkään aikaan, riippuen toki ihan asuinalueestakin.
Tulipas vuodatus. Kuten sanottua, maailmassa on paljon mahtavia ja hyvin käyttäytyviä lapsia ja vanhempia.
TL;DR: Palautteen antaminen etenkin negatiivista asioista on kuitenkin vaikeaa, koska toisten asioihin ei saa puuttua. Tästä syystä monet vanhemmat ovat omassa "lapsikuplassaan" ja näkemys "hyvistä tavoista" voi hämärtyä.
M30
Pahuksen hyvä kommentti. Sukulaisillani on kaksi riiviölasta, paheksuen ja tyrmistyneinä vaan pyörittelevät päätään, miten epälapsiystävällisiin paikkoihin ovat välillä päätyneetkään, kun lasten riehumisesta ovat saaneet palautetta. Eivät siis herää mihinkään. Kuplassa elävät. Heille se kaaos on ihan normielämää, olettavat että ihan samanlaista se on kaikilla muillakin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi riekkui, juoksi ja huusi, heitteli tavaroita kahvilassa, äiti ei mitään. Vieras mamma huusi kovat saarnat, joka sai lapsen täysin hiljaiseksi ja istumaan äidin viereen.
Kahvilassa ihmiset aplodeerasivat. Ihan mahtavaa.
Hienoa! Yhteistä kasvatusvastuuta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon kommentteja eri kulttuurien eroista lasten mukana olosta ja käyttäytymisestä kodin ulkopuolella. Meillä ei lapsia vielä ole, lähinnä opiskelu- ja urasyistä, mutta lähipiirissä paljonkin. Tietyisti ihmiset (ne lapsetkin) ovat yksilöitä, aivan kuten perheet ovat aina uniikkeja kokonaisuuksia, mutta tunnustan että lähipiirissä ja suvussa on lapsia, joiden kanssa ei yksinkertaisesti tahdo olla tekemisissä. Toisaalta on sellaisia, joista tulee hyvä mieli ja vähäistä vauvakuumettakin. Ero ei ole lasten vanhempien yhteiskuntaluokassa, koulutuksessa tai ammatissa (tutuissa on niin työtöntä, duunaria, tutkijaa, sairaanhoitajaa, toimihenkilöä kuin yrittäjääkin) vaan siinä, kuinka sitä lasta käsitellään (lue: kasvatetaan(?)).
On olemassa tuo sanonta että "lasta kasvattaa koko kylä", mutta nykyään tuo ei vain toimi. Joskus on tullut kyseenalaistettua kasvatusmetodeita ja että missä lapsen rajat menevät, mutta oman kokemuksen mukaan tämä on usein ystävyyttä koetteleva virhe. Asia tuntuukin minusta tabulta pikku hiljaa.
Ihmisillä on lähtökohtaisesti niin yksityinen koti, ettei oikein kukaan voi vaikuttaa mitä siellä tehdään. Jos komennat lasta, voi leikki-ikäiseltäkin saada aika rankat haukut vastaan (herjaus, josta kukaan ei ole vastuussa). Jos komennat, hmmm... jämäkämmin, olet a) lasten vihaaja ja rikollinen, b) kysytään mikset kohdistanut kritiikkiä vanhemmille. Kritiikin kohdistaminen vanhemmille (huomaa lähtöoletus että lapsi todella käyttäytyy huonosti), osuu se taas aiemmin mainitsemaani tabuun ja nousee paskamyrsky. Kaikillahan on oikeus kasvattaa lapsiaan niin kuin parhaaksi näkevät.
Itsestäni ainakin tuntuu että jos huonoon käytökseen puuttuu, saa itse haukut joko lapselta tai vanhemmalta, eikä mitään muutosta käytökseen synny. Jos asiaan puuttuu kovemmin, olet tosiaan lasten vihaaja, etkä kestä oikeaa elämää. Kaikissa tapauksissa siis paljon haittoja, vähän hyötyjä.
Luulen tämän vuoksi ei monikaan uskalla sanoa näkemyksiään suoraan ja monelle vanhemmallekin hämärtyvät ne "lapsen hyvät käytöstavat". Lapsilla pitäisi mielestäni jo nuoresta kuulua yhteiskuntaan, mutta siihen pitäisi sisältyä myös kyky vastaanottaa yhteiskunnan palaute. Tätä palautetta ei ole ollut olemassa enää pitkään aikaan, riippuen toki ihan asuinalueestakin.
Tulipas vuodatus. Kuten sanottua, maailmassa on paljon mahtavia ja hyvin käyttäytyviä lapsia ja vanhempia.
TL;DR: Palautteen antaminen etenkin negatiivista asioista on kuitenkin vaikeaa, koska toisten asioihin ei saa puuttua. Tästä syystä monet vanhemmat ovat omassa "lapsikuplassaan" ja näkemys "hyvistä tavoista" voi hämärtyä.
M30
Pahuksen hyvä kommentti. Sukulaisillani on kaksi riiviölasta, paheksuen ja tyrmistyneinä vaan pyörittelevät päätään, miten epälapsiystävällisiin paikkoihin ovat välillä päätyneetkään, kun lasten riehumisesta ovat saaneet palautetta. Eivät siis herää mihinkään. Kuplassa elävät. Heille se kaaos on ihan normielämää, olettavat että ihan samanlaista se on kaikilla muillakin.
Samanlaisen tapauksen tiedän, heiltä puuttuu kokonaan se kasvatus. Kasvatetaan siihen asti kun puhe riittää, mutta jos ei pelkkä pyytäminen riitä ja lapsi käyttäytyy huonosti, niin sitten nostetaan kädet pystyyn ja annetaan lapsen tehdä mitä vaan haluaa.
Tämä johtuu osittain siitä, että minkäänlaisia rangasituksia ja seuraamuksia ei lapsille enää langeteta, koska tulee paha mieli ja sitten lastenpsykologi selittää telkkarissa miten lapsi vaurioituu heti kun ääntään korottaa. Enkä todellakaan puhu mistään lasten hakkaamisesta, vaan ihan jäähyistä, huoneeseen käskemisestä, viikkorahan poistamisesta, puhelimen pois ottamisesta jne. Jollain on joku typerä "luunappi" vielä käytössä, mikä on ihan hölmöä, "nippaa lapsesi kunnolliseksi". :D Monesti ne on vain niitä tyhjiä, naurettavia uhkauksia, joista lapsikin jo tajuaa etteivät ne koskaan tule tapahtumaan...
Olisi mielenkiintoista tietää mistä se johtuu? Ei ilmeisesti uskalleta enää minkäänlaisia rangaistuksia toteuttaa esim. kodin ulkopuolella kun pelätään aina lasuja ja huonoksi vanhemmaksi leimaamista.
Vierailija kirjoitti:
Näin myös Ranskassa, eli jos muut kokevat ettet näytä osaavan kasvattaa omaa lastasi niin naapuripöydän setä tai täti voi jopa tulla läpsäisemään lasta päähän komentamisen lisäksi, ja tuo tilanne on silloin nolo ainoastaan sille lapsen vanhemmalle joka haluaa lähinnä vajota maan alle.
Näin mekin kansainvälistytään muun Euroopan tasolle :)
Saanko siis läpsäistä päähän humalaista aikuista, joka ei osaa käyttäytyä? Pahoin pelkään, että saisin sellaisesta sakot. Kumma juttu miten moni on valmis hyväksymään, että aikuiset pahoinpitelevät lasta, vaikka kuitenkaan ei hyväksytä sitä, että aikuiset pahoinpitelevät toisiaan
Kai se huusi nimenomaan tälle äidille eikä lapselle?? Ihan älyttömän raukkamaista kohdistaa vihansa siihen pieneen, jolla ei ole vielä mitään kykyä ymmärtää käytöstään. Varsinkin jos ei ole kotona saanut oppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin myös Ranskassa, eli jos muut kokevat ettet näytä osaavan kasvattaa omaa lastasi niin naapuripöydän setä tai täti voi jopa tulla läpsäisemään lasta päähän komentamisen lisäksi, ja tuo tilanne on silloin nolo ainoastaan sille lapsen vanhemmalle joka haluaa lähinnä vajota maan alle.
Näin mekin kansainvälistytään muun Euroopan tasolle :)
Saanko siis läpsäistä päähän humalaista aikuista, joka ei osaa käyttäytyä? Pahoin pelkään, että saisin sellaisesta sakot. Kumma juttu miten moni on valmis hyväksymään, että aikuiset pahoinpitelevät lasta, vaikka kuitenkaan ei hyväksytä sitä, että aikuiset pahoinpitelevät toisiaan
Ja aattelepa jos läpsäisi vahingossa vaikka jotain vammaista lasta, joka ei yhtään hillitsisi itseään. Tuskin tuolla tajuttais edes hävetä asiaa!
Vierailija kirjoitti:
Paljon kommentteja eri kulttuurien eroista lasten mukana olosta ja käyttäytymisestä kodin ulkopuolella. Meillä ei lapsia vielä ole, lähinnä opiskelu- ja urasyistä, mutta lähipiirissä paljonkin. Tietyisti ihmiset (ne lapsetkin) ovat yksilöitä, aivan kuten perheet ovat aina uniikkeja kokonaisuuksia, mutta tunnustan että lähipiirissä ja suvussa on lapsia, joiden kanssa ei yksinkertaisesti tahdo olla tekemisissä. Toisaalta on sellaisia, joista tulee hyvä mieli ja vähäistä vauvakuumettakin. Ero ei ole lasten vanhempien yhteiskuntaluokassa, koulutuksessa tai ammatissa (tutuissa on niin työtöntä, duunaria, tutkijaa, sairaanhoitajaa, toimihenkilöä kuin yrittäjääkin) vaan siinä, kuinka sitä lasta käsitellään (lue: kasvatetaan(?)).
On olemassa tuo sanonta että "lasta kasvattaa koko kylä", mutta nykyään tuo ei vain toimi. Joskus on tullut kyseenalaistettua kasvatusmetodeita ja että missä lapsen rajat menevät, mutta oman kokemuksen mukaan tämä on usein ystävyyttä koetteleva virhe. Asia tuntuukin minusta tabulta pikku hiljaa.
Ihmisillä on lähtökohtaisesti niin yksityinen koti, ettei oikein kukaan voi vaikuttaa mitä siellä tehdään. Jos komennat lasta, voi leikki-ikäiseltäkin saada aika rankat haukut vastaan (herjaus, josta kukaan ei ole vastuussa). Jos komennat, hmmm... jämäkämmin, olet a) lasten vihaaja ja rikollinen, b) kysytään mikset kohdistanut kritiikkiä vanhemmille. Kritiikin kohdistaminen vanhemmille (huomaa lähtöoletus että lapsi todella käyttäytyy huonosti), osuu se taas aiemmin mainitsemaani tabuun ja nousee paskamyrsky. Kaikillahan on oikeus kasvattaa lapsiaan niin kuin parhaaksi näkevät.
Itsestäni ainakin tuntuu että jos huonoon käytökseen puuttuu, saa itse haukut joko lapselta tai vanhemmalta, eikä mitään muutosta käytökseen synny. Jos asiaan puuttuu kovemmin, olet tosiaan lasten vihaaja, etkä kestä oikeaa elämää. Kaikissa tapauksissa siis paljon haittoja, vähän hyötyjä.
Luulen tämän vuoksi ei monikaan uskalla sanoa näkemyksiään suoraan ja monelle vanhemmallekin hämärtyvät ne "lapsen hyvät käytöstavat". Lapsilla pitäisi mielestäni jo nuoresta kuulua yhteiskuntaan, mutta siihen pitäisi sisältyä myös kyky vastaanottaa yhteiskunnan palaute. Tätä palautetta ei ole ollut olemassa enää pitkään aikaan, riippuen toki ihan asuinalueestakin.
Tulipas vuodatus. Kuten sanottua, maailmassa on paljon mahtavia ja hyvin käyttäytyviä lapsia ja vanhempia.
TL;DR: Palautteen antaminen etenkin negatiivista asioista on kuitenkin vaikeaa, koska toisten asioihin ei saa puuttua. Tästä syystä monet vanhemmat ovat omassa "lapsikuplassaan" ja näkemys "hyvistä tavoista" voi hämärtyä.
M30
No hei, ei lapselle pää punaisena huutaminen ole mitään kasvatusta vaan oman aggression purkamista ja lapsen nöyryyttämistä.
Mutta jos sukulaislapsi tulee vaikkapa kotiisi kylään vanhempiensa kanssa, on sinulla täysi oikeus laittaa lapselle ystävällisesti mutta jämäkästi rajat mitä saa tehdä ja mitä ei. Jos ei saa hyppiä sohvalla niin sitä ei sitten saa tehdä. Pitää vain uskaltaa se raja laittaa vaikka paikalla olisi lapsen vanhemmat ( ystäviä tai sukulaisia). Ellet uskalla olet ihan samanlainen nössö kuin vanhemmatkin.
Tämä omassa kodissa, toki muualla asia on hankalampaa.
Olen kyllä puuttunut ulkonakin lasten käytökseen, esim erästä poikaa komensin ettei saa kiusata pienempäänsä. Poika huusi etten minä häntä määrää. Sanoin että kyllä sen verran määrään ettet kiusaa tuota toista.
Tämä kiusaajapoika tervehti minua tämän jälkeen aina kun satuttiin kohtaamaan. Ei se aina pieleen mene, eikä kukaan tullut minua haukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lasta ei varsinaisesti opetetan hyville tavoille, vaan sitten yhtäkkiä noin 5-vuotiaana oletetaan, että nyt se on jo niin vanha että osaa käytöstavat. No eipä osaa, ja sitten se oma lapsi nolataan kun ei osaa kiittää nätisti ja niiata. Määytään, että miksi et kiittänyt, miksi et tervehtinyt, väyväyväyyyy!
Monissa muissa maissa lapselle aletaan opettaa kädestä pitäen hyviä tapoja heti kun lapsi kävelee ja puhuu. Myöhemmin ne tulevat selkärangasta, eikä lapsi ujostelekaan muita niin paljon, kun sosiaaliset säännöt kohtaamiselle on olemassa ja niihin voi turvautua jännittävässä tilanteessa.
t: yksi aikoinaan äitinsä ja mummonsa haukkuma (isä sentään opetti kättelemään oikealla tyylillä ja se on auttanut elämässä paljon)
Kyllä Suomessakin opetetaan jo pienestä pitäen, mut ei sillä ,ratkaisevalla, omalla esimerkillä. Koko pihapiirin pitää kuulla se hetki kun se oma Martta-Petteri pyytää anteeksi tai kiittää, (aivan äärimmäisen nöyryyttävää!!) mutta eipä kotona oma vanhempi taivu moiseen käytökseen ja näytä mallia. Kuinka monen lapsi näkee kotonaan reilua pahoittelua ja kiitollisuutta? Ei varmana monikaan. Kyllä lapset nopeasti tämän äkkäävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuinka katkeria ihmisiä suomessa on! Yhdessäkään muussa euroopan maassa, paitsi suomessa, ei vihata lapsia.
Kaikissa muissa Euroopan maissa on selvää se, että lapsi ei saa näkyä eikä kuulua alkutervehdyksen jälkeen. Vanhemmat voivat hyvinkin paljon vierailla muissa perheissä illallistamassa, mutta lapset pidetään visusti köökin puolella lapsenpiian hoivissa. He eivät todellakaan juokse räkä nokasta valuen kiljumassa ja vaatimassa pullaa pöydästä. Suomessa pitäisi koko yhteiskunnan kestää mukuloiden huutamista ja mesoamista. Lapsista pidetään muualla juuri sen takia, että he eivät aiheuta haittaa ja epämiellyttävyyttä muulle väestölle.
Älä nyt herranjestas höpise.
Etelänmaissa iltaisin näkee ravintoloissa syömässä koko perheen pienimpiä lapsia myöten.
Etkö ymmärrä lukemaasi?? Pointti on siinä että myös etelässä lapset ovat mukana joo mutteivät i k i n ä koeta saada kaikkien aikuisten huomiota itseensä rääkymällä tai riekkumalla muiden kiusana! Ts.siksi saavat olla porukoissa, suomalaisittain käyttäytyvät kakarat häivytettäisiin pöydästä valoa nopeammin. Asiasanana viihtyminen ja silloin kaikkien vauvasta vaariin oletetaan käyttäytyvän muut huomioiden. Tätä ei meillä vaan tunnuta osaavan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuinka katkeria ihmisiä suomessa on! Yhdessäkään muussa euroopan maassa, paitsi suomessa, ei vihata lapsia.
Kaikissa muissa Euroopan maissa on selvää se, että lapsi ei saa näkyä eikä kuulua alkutervehdyksen jälkeen. Vanhemmat voivat hyvinkin paljon vierailla muissa perheissä illallistamassa, mutta lapset pidetään visusti köökin puolella lapsenpiian hoivissa. He eivät todellakaan juokse räkä nokasta valuen kiljumassa ja vaatimassa pullaa pöydästä. Suomessa pitäisi koko yhteiskunnan kestää mukuloiden huutamista ja mesoamista. Lapsista pidetään muualla juuri sen takia, että he eivät aiheuta haittaa ja epämiellyttävyyttä muulle väestölle.
Älä nyt herranjestas höpise.
Etelänmaissa iltaisin näkee ravintoloissa syömässä koko perheen pienimpiä lapsia myöten.Etkö ymmärrä lukemaasi?? Pointti on siinä että myös etelässä lapset ovat mukana joo mutteivät i k i n ä koeta saada kaikkien aikuisten huomiota itseensä rääkymällä tai riekkumalla muiden kiusana! Ts.siksi saavat olla porukoissa, suomalaisittain käyttäytyvät kakarat häivytettäisiin pöydästä valoa nopeammin. Asiasanana viihtyminen ja silloin kaikkien vauvasta vaariin oletetaan käyttäytyvän muut huomioiden. Tätä ei meillä vaan tunnuta osaavan...
Että kaikissa Euroopan maissa kaikilla perheillä on lapsenpiika köökissä pitämässä lapset poissa kun vanhemmilla on vieraita.
Edelleen älä höpise.
Missäs ne suomalaislapset mahtavat syödä, jos eivät pöydässä? Heitetäänkö niille makkaranpala leikkikehään?287
Ei mua ainakaan haittaa, jos ihan tavallisesti pikkulapset vähän riehuu ja mekastaa. Jos tehdään ilkeyksiä, niin asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä älyvapaa-palstalla vihataan erityisesti kahta "ihmistyyppiä" eli opettajia ja lapsia. Ei tarvitse olla Freud tajutakseen, että patologisen vihan syy on siellä omassa kurjassa lapsuudessa (lapsiviha) ja siitä seuranneessa häiriökäyttäytymisessä koulussa (opettajaviha). Aihe vapaa on täynnä rikkinäisten kotien särjettyjä lapsia, jotka huutavat mielisaurautensa ja traumansa täällä julki. Säälikäämme heitä ja rukoilkaamme heille rauhaa.
Kyllä sinä nyt unohdit kolmannen ryhmän joka saa kaiken kuran päälleen. Anopit.
Ja neljäntenä ryhmänä, muutenkin astetta viisaammin asioihin suhtautuvat ja asiansa perustelevat. Palstalla aletaan trollaamaan heti kun joku yrittää perustella järjellä toimintaa kuten tässäkin keskustelussa. Huonoon käytökseen ei saa puuttua vaan on perusteettomasti alettava haukkumaan toista samalla tehden itsestään eli haukkujasta täydellisen lusmun. Jotenkin tälle palstalle on majoittunut paljon mielenterveytensä kanssa ongelmissa olevia naisia.
:D Sama tuli mieleen!