Lapsi partioon?

Vierailija kirjoitti:

Itse olin partiossa seitesemänvuotiaasta kymmenenvuotiaaksi. Odotin partiolta käsillä tekemistä, retkeilyä ja hauskaa yhdessäoloa. Todellisuudessa koko partio pyöri lähinnä vain jumalan ja jeesuksen ympärillä. Uskominen oli siis isoin osa tätä hommaa. Ateistina koko elämäni eläneenä se oli suoraan sanoen perseestä ja tappavan tylsää. Siksi lopetinkin sen, ei jeesustelu enää kiinnostanut.

Riippuu ihan lippukunnasta ja joillain se menee myös tuon tyyppiseksi.

Tuo on kuitenkin harvinaista.

Olin partiossa 9 v. - 23 v., jonka jälkeen aikaa ei oikein tuntunut löytyvän. Mulle partio oli retkeilyä, kavereita ja uusia taitoja. Uskonnollisuus näkyi partiossa jonkin verran, mutta mitään tunnustuksellisuutta ei ollut. Itse en kuulu kirkkoon. Moni tulevaisuuden taito työelämässä on rakennettu partiopohjalle. Lapsihan voi kokeilla ja lopettaa, jos ei kiinnosta?

Jumalasta ei puhuta sanaakaan, ei puhuta, ei puhuta, ei puhuta jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla aikoinaan pitkään kestänyt partioharrastus loppui, kun uskonnollisuus alkoi liikaa tökkiä. (Olen ollut aina uskonnoton) Partiohan on kristillinen harrastus ja meidän lippukunnassamme se oli kyllä jatkuvasti esillä. Minusta ei ollut vetämään mitään iltahartauksia, joten lopulta lopetin harrastuksen, vaikka rakastin ihan kaikkea muuta siinä. Partio opettaa pienille lapsille sen, mitä nuoret miehet oppivat uutena asiana vasta intissä, joten kyllä sillä oikeasti on paljon merkitystä elämässä. Mielestäni vain positiivisella tavalla.

What? Partio uskonnollinen harrastus? Iltahartauksia? Missäpäin maailmaa?

Maailmanlaajuisesti yksi partion kulmakivistä on nuoren oman hengellisen ja henkisen kehityksen tukeminen. Partioliike ei ole mihinkään tiettyyn uskontokuntaan sitoutunut, yksittäisillä partiolippukunnilla voi olla jonkin uskontokunnan seurakunta tai muu yhteisö taustatukena. Suomessa jotkut ev.lut. Ja vapaakirkon seurakunnat käyttävät partiotoimintaa yhtenä toimintamuotonaan. On myös lippukuntia, joilla ei ole uskonnollista yhteisöä taustanaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin partiossa seitesemänvuotiaasta kymmenenvuotiaaksi. Odotin partiolta käsillä tekemistä, retkeilyä ja hauskaa yhdessäoloa. Todellisuudessa koko partio pyöri lähinnä vain jumalan ja jeesuksen ympärillä. Uskominen oli siis isoin osa tätä hommaa. Ateistina koko elämäni eläneenä se oli suoraan sanoen perseestä ja tappavan tylsää. Siksi lopetinkin sen, ei jeesustelu enää kiinnostanut.

Millä paikkakunnalla olit?

Useimmat partioporukat tekevät yhteistyötä henkiparantajien eli ev-lut kirkon kanssa.

Eiköhän tuo ole aika paljon kiinni, mikä sattuu olemaan kyseisen porukan vetäjien asenne ja omat uskomukset. Mielestäni virallisesti Partiolla ei ole uskonnollista agendaa? Minun kokemuksen mukaan partiossa ei juuri jeesustella, mutta suhteellisen terve kunnioitus kirkkoa kohtaan instituutiona on säilytetty, koska yhteistyötä tehdään mm. tilojen osalta.

Suosittelen kyllä partiota lapsille. Ensimmäiset vuodet ei kuitenkaan tehdä mitään ihmeellisiä metsäretkikään, joten ihan normi ulkoiluvarusteilla pärjää ihan hyvin. Mitään muuta ei oikeastaan tarvi osata, kuin tulla toimeen toisten kanssa, ja kyetä keskittymään yhdessä tehtävään asiaan. Tuollaisen 10-15 lapsen ryhmän saa helposti pilalle 1 tai 2 häröilevää lasta, jotka vain hilluvat ja riehuvat.