Epäsuhtainen pari jossa toinen paljon kauniimpi / komeampi?

Heh, ei pelkoa että hamsterin näköinen akka voisi saada ketään hyvännäköistä. :D

Tavallaan olen ollut, mutta ajan kanssa asetelma muuttui, kun rupsahdin ensimmäiseksi, vaikka olin kauniimpi osapuoli.

Vanha sanonta: rumaa taustaa vasten kaunis näyttää vielä kauniimmalta.

Joo, tuo ilmiö kertoo siitä että "taso" on muutakin kuin ulkonäkö.

Joo. Ulkonäkö on suhteessa kaikkein tärkeintä. Jos ei naamat mätsää, kannattaa erota, välittömästi. Luonteella kun ei ole mitään merkitystä.

No multa joskus nuorempana tultiin päin naamaa kysymään, miksi olen valinnut ruman miehen, kun olisin saanut komeammankin. Kysyjät siis myös nuoria. Nyt liki 20 vuoden jälkeen kukaan ei enää kommentoi, vaikka "epäsuhtaa" on yhä. Vanhemmat ihmiset varmaan tietää, että ulkonäkö on toissijaista, kaikkihan me ikäännymme ja menetämme nuoruuden kauneuden. Hyvä suhde perustuu ihan muihin tekijöihin.

ihmiset miettii Suomessa ihan hirveästi mitä heistä ajatellaan, kelailevat jotain tasoeroja jne. ei jaksa

Harvoin suhteen alussa on suurta epäsuhtaa, ellei sitä ole rahalla tasoitettu. Vanhemmissa pariskunnissa näkee enemmän, että jompi kumpi on kohdellut kehoaan huonommin.

Olen ollut suhteessa omaa tasoani kauniimpien naisten kanssa, mutta niissä koin liikaa epävarmuutta ja tulin myöhemmin jätetyksi. Ymmärsin tämän, vaikka sattuikin.

Olen ollut suhteessa myös huomattavasti omaa tasoani rumempien naisten kanssa ja vaikka ihmiset katsoivatkin ja naureskelivat, koin oloni silti varmemmaksi ja vapautuneemmaksi heidän kanssaan. Tulin myöhemmin jätetyksi myös näissä. Sattui ehkä vieläkin enemmän.

Kesällä kun oltiin Särkänniemessä, en saanut silmiäni irti yhdestä parista, kyseessä oli n.15-16-vuotiaat teinit, tyttö oli todella lihava, siis oikeasti sairaalloisen ylipainoinen ja poika oli komea ja urheilullinen, sellainen perus suosittu jätkä. Ja ne vaikuttivat todella onnellisilta keskenään. Oli todella erikoinen näky ja monesti olen sen kerran jälkeen miettinyt heitä. Onko siinä ollut kemia niin vahvaa, ettei ulkonäkö ole haitannut vai onko toisella joku läskifetissi vai mitä. Nuoret ovat kuitenkin aika pinnallista porukkaa. Tulin joka tapauksessa siitä hyvälle tuulelle :)

Vierailija kirjoitti:

Heh, ei pelkoa että hamsterin näköinen akka voisi saada ketään hyvännäköistä. :D

Hamsterit on söpöjä :)

Vierailija kirjoitti:

ihmiset miettii Suomessa ihan hirveästi mitä heistä ajatellaan, kelailevat jotain tasoeroja jne. ei jaksa

Tämä on toivottavasti väistymässä oleva piirre.

Minut on kasvatettu miettimään sitä mitä muut ajattelevat. En tiedä onko se ollut yleistä 70-luvulla. Ihan kaikista valinnoistani, tekemisistäni, jopa pukeutumisesta, on kotona ensimmäiseksi kommentoitu "mitähän muut tuosta ajattelee... Kyllä sitä kuule pitää miettiä mitä muut ajattelee".

Aivan turhaan tuhlasin sitten nuorena energiaa muiden ajatusten miettimiseen.

Aikuisena olen yrittänyt selittää äidilleni että oma hyvinvointi on tärkeintä. Ei muiden ajatukset. Ei niitä muiden ajatuksia voi eikä tarvitse hallita. Eikä sitä oikeasti voi edes tietää mitä muut ajattelevat. Niitä ajatuksia voi vain arvailla ja omaa elämää koskevia päätöksiä on typerää tehdä sellaisten arvailujen perusteella. Tuskin muut on edes kiinnostuneita sun valinnoista. Todennäköisesti eivät edes huomaa niitä.

Mutta ei mene perille. Äitini on edelleen hirveän huolissaan muiden ajatuksista. Ja häpeää silmät päästään jos vaikka tilaan hänen seurassaan ravintolassa pitsan tai hampurilaisen. Vaikka oltaisiin vieraassa kaupungissa jossa ei ole yhtään tuttua.

"Mitä se tarjoilijakin meistä nyt ajattelee".