Miten elämänilon saisi takaisin?

Ala urheilemaan joka päivä, dopamiinit hoitaa hyvän olon takaisin todella nopeasti! 10km lenkki 4 kertaa viikossa tekee ihmeitä :) Ja jos alkoholilla läträät niin se kannattaa lopettaa ja jättää yksittäisiin saunaoluisiin.

Kiusaajani kuoli.

Kyl se tuo masislääke oli numba one. Siitä se.

Vierailija kirjoitti:

Ala urheilemaan joka päivä, dopamiinit hoitaa hyvän olon takaisin todella nopeasti! 10km lenkki 4 kertaa viikossa tekee ihmeitä :) Ja jos alkoholilla läträät niin se kannattaa lopettaa ja jättää yksittäisiin saunaoluisiin.

Niin pitäisi. Olin pari-kolme päivää käymättä lenkillä ja se kostautui. Tänä iltana kävin, mutta ei auttanut. Entä miten saisi lähdettyä lenkille silloin kun ei huvita yhtään? Miten saisin tsempattua itseni ulos?

Vierailija kirjoitti:

Kyl se tuo masislääke oli numba one. Siitä se.

Mutta kun niillä on sivuvaikutuksia. Kävin vuosi sitten lääkärissä ja minulle ehdotettiin terapiaa ilman lääkkeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajani kuoli.

<3

Juo tarpeeksi viinaa ja etsi tarpeeksi hyvä pano.

Muutin elämääni niin, että siinä on parempi olla. Vaihdoin koulupaikkaa vähemmän hienoon mutta mieleisempään. Muutin lähemmäs perhettä. Tein muutoksia niissä puitteissa missä se oli mahdollista. Tein töitä. Liikunta auttoi.

Olin apaattinen. Jotenkin ironista ja paradoksaalista, että se kliseinen neuvo, jota masentuneelle ei saisi sanoa  'Keskity positiivisiin asioihin! Älä anna negatiivisille ajatuksille tilaa!' on mielestäni ihan toimiva.. siis JOS se perustuu todellisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Muutin elämääni niin, että siinä on parempi olla. Vaihdoin koulupaikkaa vähemmän hienoon mutta mieleisempään. Muutin lähemmäs perhettä. Tein muutoksia niissä puitteissa missä se oli mahdollista. Tein töitä. Liikunta auttoi.

Olin apaattinen. Jotenkin ironista ja paradoksaalista, että se kliseinen neuvo, jota masentuneelle ei saisi sanoa  'Keskity positiivisiin asioihin! Älä anna negatiivisille ajatuksille tilaa!' on mielestäni ihan toimiva.. siis JOS se perustuu todellisuuteen.

Miten saa tsempattua itsensä keskittymään positiivisiin asioihin / kiinnostumaan positiivisista asioista?

Laihdutin itseni seksikkääseen painoon,jolloin sain huomiota ja oli ihana ostella kivoja vaatteita. Oli valitettavasti lyhyt ilo,kun otin vääränlaisen miehen ja masennuin ja lihoin takas. No nyt eronnut ja uusi yritys. Nyt en ota luuserimiestä riesakseni.

No öö samaa täs mietin, mut 8 eri lääkettä kokeiltu eikä auttanu mikään, ja siis tää on kestäny vuosia (eli kaikki lääkkeet ollu kuukausia ilman tehoo ja kauheella zombieväsymyksellä).

Mut se auttaa vähän et tekee pari tuntia viikossa jotain asiaa mikä auttaa muita ihmisiä. Eli siis mee vaikka auttaan kierrätyskeskukseen tai vanhainkotiin tms. Hyödyksi oleminen auttaa, koska sit tunnet itsesi tarpeelliseksi, ja se on henkisen selviytymisen kannalta olennaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyl se tuo masislääke oli numba one. Siitä se.

Mutta kun niillä on sivuvaikutuksia. Kävin vuosi sitten lääkärissä ja minulle ehdotettiin terapiaa ilman lääkkeitä. 

Ehdotin lääkärille että voinko saada lähetteen nettiterapiaan. Sanoi, ettei ole perehtynyt ohjelmaan yhtään ja kehotti varaamaan ajan keskusteluterapiaan sairaanhoitajalle viikoittain. Sitten varasi vielä uuden lääkäriajan n. parin päähän että olisi kysynyt sainko ajan. En koskaan varannut aikaa ja peruin lääkäriajan. 

Mun elämäniloni on lisääntynyt vuosi vuodelta. Aloitin psykoterapian ja se on vähentänyt kantamaani henkistä kuormaa. Olen jo optimistinen!

Vaikeita vuosia on ollut elämäni varrella. Nyt näkyy jo hyvinkin paljon valoa ja kepeyttä. Välilä ilo suorastaan pulpahtelee pintaan ihan tavallisista asioista. Ikäkin auttaa! Keski-ikäisenä on rennompaa kun esim. parikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala urheilemaan joka päivä, dopamiinit hoitaa hyvän olon takaisin todella nopeasti! 10km lenkki 4 kertaa viikossa tekee ihmeitä :) Ja jos alkoholilla läträät niin se kannattaa lopettaa ja jättää yksittäisiin saunaoluisiin.

Niin pitäisi. Olin pari-kolme päivää käymättä lenkillä ja se kostautui. Tänä iltana kävin, mutta ei auttanut. Entä miten saisi lähdettyä lenkille silloin kun ei huvita yhtään? Miten saisin tsempattua itseni ulos?

up

Tämä on täysin henkilökohtainen mielipide. Mulla masennus, vitutus ja vaikka tuo elämänilo. Niin kaikki paranee kun vetää savut. Ja se tunne kestää vielä sen jälkeen kun ns. vaikutus loppuu. Mulle kannabis on aivan järjettömän monipuolinen aine.

Siinä on kyllä se vaara että vahvistaa olemassa olevia tunteita. Tämäkin vain omana kokemuksena, surun kohdalla kyyneleitä tuli ihan helvetisti. Läheisen sukulaisen kuolema sai mut todella suruiseksi ja ajattelin että pikku savuilla vähän helpottaisi. Kilin vatut kyynelkanavat aukesi niin että melkein katu tulvi.

Ärsyttihän se kun aikuinen mies märisee kuin pieni lapsi. Kuitenkin se itkeminen lopulta helpotti. Tunteiden käsittelyssä tietyt aineet voi helpottaa mutta en sano että sellainen on varmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutin elämääni niin, että siinä on parempi olla. Vaihdoin koulupaikkaa vähemmän hienoon mutta mieleisempään. Muutin lähemmäs perhettä. Tein muutoksia niissä puitteissa missä se oli mahdollista. Tein töitä. Liikunta auttoi.

Olin apaattinen. Jotenkin ironista ja paradoksaalista, että se kliseinen neuvo, jota masentuneelle ei saisi sanoa  'Keskity positiivisiin asioihin! Älä anna negatiivisille ajatuksille tilaa!' on mielestäni ihan toimiva.. siis JOS se perustuu todellisuuteen.

Miten saa tsempattua itsensä keskittymään positiivisiin asioihin / kiinnostumaan positiivisista asioista?

Tämä oli myös minun ongelma. Maailma tuntui kurjalta paikalta ja positiivisuus teennäiseltä puuhastelulta. Tämä on sitten jo uskonnollinen ja filosofinen juttu miten kukin sen ajattelee mutta itse uskon että kaikki menee lopulta  kuten pitääkin.  Ajattelen, että hyvään pitää pyrkiä. Siinä on jo syy, ettei saa epätoivon antaa nujertaa itseään.   Positiivisiin asioihin pystyy keskittymällä positiivisiin asioihin? :D Ole rehellinen itsellesi. Mistä pidät? Löydä muista ihmisitä hyvää, missä haluat käydä heidän kanssaan vaikka?  Myös joidenkin konkreettisten asioiden tekemisestä tulee hyvä mieli, vaikka siitä että saa laatikoston siivottua. Lisäksi olisi hyvä selvittää ja antaa anteeksi jos on riitoja, loukkauksia tai muita jotka kuluttavat siellä taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutin elämääni niin, että siinä on parempi olla. Vaihdoin koulupaikkaa vähemmän hienoon mutta mieleisempään. Muutin lähemmäs perhettä. Tein muutoksia niissä puitteissa missä se oli mahdollista. Tein töitä. Liikunta auttoi.

Olin apaattinen. Jotenkin ironista ja paradoksaalista, että se kliseinen neuvo, jota masentuneelle ei saisi sanoa  'Keskity positiivisiin asioihin! Älä anna negatiivisille ajatuksille tilaa!' on mielestäni ihan toimiva.. siis JOS se perustuu todellisuuteen.

Miten saa tsempattua itsensä keskittymään positiivisiin asioihin / kiinnostumaan positiivisista asioista?

Tämä oli myös minun ongelma. Maailma tuntui kurjalta paikalta ja positiivisuus teennäiseltä puuhastelulta. Tämä on sitten jo uskonnollinen ja filosofinen juttu miten kukin sen ajattelee mutta itse uskon että kaikki menee lopulta  kuten pitääkin.  Ajattelen, että hyvään pitää pyrkiä. Siinä on jo syy, ettei saa epätoivon antaa nujertaa itseään.   Positiivisiin asioihin pystyy keskittymällä positiivisiin asioihin? :D Ole rehellinen itsellesi. Mistä pidät? Löydä muista ihmisitä hyvää, missä haluat käydä heidän kanssaan vaikka?  Myös joidenkin konkreettisten asioiden tekemisestä tulee hyvä mieli, vaikka siitä että saa laatikoston siivottua. Lisäksi olisi hyvä selvittää ja antaa anteeksi jos on riitoja, loukkauksia tai muita jotka kuluttavat siellä taustalla.

Helpommin sanottu kuin tehty. :I

Minulla on just tuo ongelma etten saa tsempattua itseäni tekemään jotain, lähtemään ulos ym, löytämään asioista jotain positiivista. :I

Ja sitten kun vielä tuntuu, että kaikki on mennyt omassa elämässä ihan pieleen. :( Saisinpa aloittaa alusta, tekisin ihan toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Laihdutin itseni seksikkääseen painoon,jolloin sain huomiota ja oli ihana ostella kivoja vaatteita. Oli valitettavasti lyhyt ilo,kun otin vääränlaisen miehen ja masennuin ja lihoin takas. No nyt eronnut ja uusi yritys. Nyt en ota luuserimiestä riesakseni.

Ihan kuin mun kynästä!

Olen ollut pari kertaa ihan hemmetin väsynyt ja paine päässä on kasvanut.

Itse olen alkanut laittaa asiaa kerralla juttuja kuntoon.

Ruokavalioon pieniä muutoksia vähitellen. Lisää hyviä juttuja pähkinät, kasvikset, kanamunat ... ja mikä nyt sitten itse kullekin sopii. Kannattaa kokeilla magnesiumia, sinkkiä ja seleeni noista magnesium tärkein. Noiden puutostilat on yleisiä. EI sinänsä kannata kieltäytyä mistään, mutta kun lisää hyvää niin huono alkaa jäädä pois.

Sitten harrastaa liikuntaa  ja mieluiten jotain jossa on myös lihaskuntoa sali, seinikiipeily tms.

Sitten kun ruoka liikunta on kunnossa. Alkaa järjestää itselleen mukavaa ja merkityksellistä tekemistä. Mieluiten menee ihmisten ilmoillekin välillä. Noi harrastus/liikunta jutut on hyvä muuttaa enemmän tai vähemmän sosiaalisiksi tapahtumiksi.

Ja sama ihmisten suhteen. Alkaa jättää pois ainakin oma-alaoitteisesti ihmisiä jotka vain ottaa eikä anna. Raivautuu aikaa ja energiaa kaikelle hyvälle. Noissa ihmisten kanssa kannattaa olla aktiivinen itse. Vain 5% ihmisistä on aloitteellisia. Olen huomannut itse kun alkaa jotain järjestää niin ihmisiä tulee mukaan, mutta aloitteellisia on vähän. Noiden energiasyöppöjen ihmisten näkemisen minimoinnilla on itselleni ollut järisyttävä vaikutus.

Selfhelp oppaat on myös hyviä. Esim Tim Ferrisin kirjat, Anthony Hodgkinsonin rainat.

Lopulta aika pienillä jutuilla on sitten suuri vaikutus. Alussa pitää vaan saada rutiini rullaamaan. Ja tosiaan rima matalalle, kunhan pääsee alkuun niin homma alkaa rullata. Epäonnistumiset kuuluu elämään ja sitten pitää vaan yrittää uudelleen.

Ylipäätään vastuunottaminen omiin käsiin asioissa. Jos venailee jotta muut tekee asiat sulle, niin se lopputulos ei ole välttämättä se mitä haluat. Monet asiat on tavalla tai toiseela mahdollisia kun alkaa vaan selvittää itse ja monesti pitää olla vaan uskomatta muihin. 

Oma kokemus noissa on kun saa vähitellen juttuja kohenemaan, niin jossain kohtaa menee se piste jotta on aika onnellinen olo. Välillä on tarvittu sokeaa uskoa jotta tunnelin päässä on valoa.