Vierailija

Aina loukkaantuvat, jos joku aikuinen suhtautuu väärin erityislapsen möykätessä julkisella paikalla. Eikö tule mieleen, että sillä aikuisellakin voi olla esimerkiksi autismia, aistiyliherkkyyttä tai jopa vakavia mielenterveysongelmia?

Kommentit (14)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei niillä riitä ymmärrys muille kuin omalle lapselle...

no kyllä aikuisen ihmisen pitää osata käyttäytyä vaikka olis mitä ongelmia!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kyllä me tajutaan. Mutta me pyrimme siihen, että se oma lapsi oppii - vaikka hitaasti ja hitaammin kuin muut, kuitenkin aikuisuuteen mennessä - llitsemään itsensä, hallitsemaan oireensa ja käyttäymään asiallisesti. Niinpä oletamme kaikkien aikisten lähtökohtaisesti pystyvän siihen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aina loukkaantuvat, jos joku aikuinen suhtautuu väärin erityislapsen möykätessä julkisella paikalla. Eikö tule mieleen, että sillä aikuisellakin voi olla esimerkiksi autismia, aistiyliherkkyyttä tai jopa vakavia mielenterveysongelmia?

Erityislapsen äitinä olen nähnyt monenlaista reagoimista aikuisilta niin asiallista kuin asiatonta. Todellakin olen ajatellut, että osa asiattomasti reagoineet ihmiset ovat itse näitä eriryisaikuisia, mutta eivät kuitenkaan kaikki. Osa ihmisistä vain ei osaa käyttäytyä tai suhtautua erilaisuuteen vaan halveksien suhtaudutaan oli kyse vammasta, ulkonäöstä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta liian "vieraasta"

Vierailija

Erityislasten vanhemmat tajuavat erittäin hyvin, että he kasvavat aikuisiksi. He tulevat asumaan kotona koko ikänsä. Joten melko törkeä suolaa haavoihin -aloitus.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä me tajutaan. Mutta me pyrimme siihen, että se oma lapsi oppii - vaikka hitaasti ja hitaammin kuin muut, kuitenkin aikuisuuteen mennessä - llitsemään itsensä, hallitsemaan oireensa ja käyttäymään asiallisesti. Niinpä oletamme kaikkien aikisten lähtökohtaisesti pystyvän siihen.

Ei kannata olettaa, ei kaikilla lapsilla ole vanhempia tai muita aikuisia jotka auttaisi tunteiden ja käytöksen säätelyssä. Silloin siihen tarvitsee aikuisena esim terapiaa, jonka saaminen on vaikeaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä me tajutaan. Mutta me pyrimme siihen, että se oma lapsi oppii - vaikka hitaasti ja hitaammin kuin muut, kuitenkin aikuisuuteen mennessä - llitsemään itsensä, hallitsemaan oireensa ja käyttäymään asiallisesti. Niinpä oletamme kaikkien aikisten lähtökohtaisesti pystyvän siihen.

Entä jos oma lapsenne ei kaikista ponnisteluistanne huolimatta sittenkään pysty siihen? Mitä jos hänelle kaikesta huolimatta sattuu aikuisena ylilyöntejä? Mitä sitten oletatte?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niillä riitä ymmärrys muille kuin omalle lapselle...

no kyllä aikuisen ihmisen pitää osata käyttäytyä vaikka olis mitä ongelmia!!

Olipa tyhmä kommentti. Jalka poikki olevan pitäisi kävellä vai?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina loukkaantuvat, jos joku aikuinen suhtautuu väärin erityislapsen möykätessä julkisella paikalla. Eikö tule mieleen, että sillä aikuisellakin voi olla esimerkiksi autismia, aistiyliherkkyyttä tai jopa vakavia mielenterveysongelmia?

Erityislapsen äitinä olen nähnyt monenlaista reagoimista aikuisilta niin asiallista kuin asiatonta. Todellakin olen ajatellut, että osa asiattomasti reagoineet ihmiset ovat itse näitä eriryisaikuisia, mutta eivät kuitenkaan kaikki. Osa ihmisistä vain ei osaa käyttäytyä tai suhtautua erilaisuuteen vaan halveksien suhtaudutaan oli kyse vammasta, ulkonäöstä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta liian "vieraasta"

Komppaan, näin se menee. Harvoin näen kenenkään möykkäävän. Jotkut ilmeisesti pulikoi aina negatiivisissä asioissa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina loukkaantuvat, jos joku aikuinen suhtautuu väärin erityislapsen möykätessä julkisella paikalla. Eikö tule mieleen, että sillä aikuisellakin voi olla esimerkiksi autismia, aistiyliherkkyyttä tai jopa vakavia mielenterveysongelmia?

Erityislapsen äitinä olen nähnyt monenlaista reagoimista aikuisilta niin asiallista kuin asiatonta. Todellakin olen ajatellut, että osa asiattomasti reagoineet ihmiset ovat itse näitä eriryisaikuisia, mutta eivät kuitenkaan kaikki. Osa ihmisistä vain ei osaa käyttäytyä tai suhtautua erilaisuuteen vaan halveksien suhtaudutaan oli kyse vammasta, ulkonäöstä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta liian "vieraasta"

Asiallinen käytös on tärkeää erityislapsen vanhemmalle ja kohteliaisuuden näkee tekstistä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me tajutaan. Mutta me pyrimme siihen, että se oma lapsi oppii - vaikka hitaasti ja hitaammin kuin muut, kuitenkin aikuisuuteen mennessä - llitsemään itsensä, hallitsemaan oireensa ja käyttäymään asiallisesti. Niinpä oletamme kaikkien aikisten lähtökohtaisesti pystyvän siihen.

Ei kannata olettaa, ei kaikilla lapsilla ole vanhempia tai muita aikuisia jotka auttaisi tunteiden ja käytöksen säätelyssä. Silloin siihen tarvitsee aikuisena esim terapiaa, jonka saaminen on vaikeaa.


Niin ja joidenkin aikuisten ongelmat voivat olla miljoona kertaa pahempia kuin joku adhd tai asperger.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me tajutaan. Mutta me pyrimme siihen, että se oma lapsi oppii - vaikka hitaasti ja hitaammin kuin muut, kuitenkin aikuisuuteen mennessä - llitsemään itsensä, hallitsemaan oireensa ja käyttäymään asiallisesti. Niinpä oletamme kaikkien aikisten lähtökohtaisesti pystyvän siihen.

Entä jos oma lapsenne ei kaikista ponnisteluistanne huolimatta sittenkään pysty siihen? Mitä jos hänelle kaikesta huolimatta sattuu aikuisena ylilyöntejä? Mitä sitten oletatte?

Voihan niitä sattua. Se ei kuitenkaan silti ole ok. Oletan, että ne, joille ylilyöntejä sattuu, menevät itseensä ja korjaavat käytöksensä. Samaa oletan lapseltani.

Ja samoin kuin minun velvollisuuteni on opettaa lapselleni kaikki se, mitä haluan hänen aikuisena osaavan, on jokaisen aikuisen velvollisuus opettaa itselleen se, mitä pitää osata. Jos tässä on puutteita, on opeteltava, harjoiteltava, pyydettävä anteeksi, yritettävä uudelleen ja löydettävä keinoja, joilla omat erityisominaisuutensa voi saada toimimaan tässä maailmassa ja yhteiskunnassa. Kaikkein tärkeintä tämä on oman itsen kannalta, koska joka kerta kun loukkaat tai häiritset muita, kärsit siitä itse. Ja koska ne muut ovat kanssasi vähemmän kuin sinä itse, ylivoimaisesti eniten ja useammin kärsit sinä. Maailma ei muutu toisenlaiseksi. Voit vain opetella tulemaan toimeen sen kanssa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla