Opettajat, jotka leimaavat koko luokan häirikköluokaksi
Lapsella alkoi yläaste. Noin viikko meni ihan ok, kunnes lapsi totesi että meidän luokasta ei tykkää kukaan. Yksi opettajista oli vielä todennut tämän tyyliin, olette ainoa luokka josta puhutaan opettajainhuoneessa.
Näiltä opettajilta jää huomioimatta se, että luokan rellestäjien lisäksi siellä istuu ihan tavallisia läksynä tekeviä lapsia. Miksi leimaatte koko luokan ja kiljutte koko luokalle?
Vastenmielistä henkistä väkivaltaa.
Kommentit (44)
Huh huh, ihan samanlaista tapahtui omana ala-asteaikana 90-luvulla. Sijaisopettajat saattoivat aloittaa päivän tai tunnin sanomalla, että en olisi tullut, jollei reksi olisi pakottanut, koska olette kuulemma niin kauheita. Lapsena ei todellakaan tajunnut, että se tarkoittaisi vain joitakin yksittäisiä oppilaita luokassa tai ryhmädynamiikkaa. Kyllä se lapsen korvaan tarkoitti, että te kaikki olette ikäviä oppilaita, jopa niin ikäviä, etteivät koulun muut opettajat suostu pakottamatta astumaan luokkaan. Voitte vain arvata, seurasiko tuollaisesta parempaa käytöstä tai ahkerampaa opiskelua.
Opettajat vaihtuivat tiheään luokkien 4-6 ajan ja luokan levottomuus eli sen mukaan, millainen opettaja luokassa oli. Osa opettajista ihan oikeasti osasi puhua vain niille, jotka käyttäytyivät huonosti - syyllistämättä muita. Osa pystyi näkemään luokassa yksilöitä sen sijaan, että olisi ollut vain häirikköluokka. Silloin saattoi oppiakin jotain.
Onhan se epäreilua leimata koko luokka sen mukaan, että siellä on muutama ylivilkas. Oppilaat saavat esittää yhden toiveen ketä tahtovat samaan luokkaan mutta opettajat ne luokat päättävät ja kokoavat.
Kun olin yläasteella, oppilaiden keskuuteen vuosi lista häirikköoppilaista. Rinnakaisluokkalaiset kauhistelivat kun heidän luokallaan oli 3 häiriköksi nimettyä, omallani oli 14 ja luokalla oppilaita yhteensä 20... Olin kyllä ihan samaa mieltä että melkoinen häirikköluokka se oli, arvatkaa oliko kivaa olla toinen niistä jonka keskiarvo oli yli ysin?
Valitettavasti niitä häirikköluokkiakin on olemassa. Lähtökohtaisesti häiriköitä on ehkä kolme neljä, mutta he vetävät suurimman osan oppilaista mukaan riekkumaan. Monet eivät uskalla olla menemättä joukon jatkoksi, koska pelkäävät, että jos eivät osallistu, niin sitten kiusataan. On aivan mahdollista ja tosikin, että suurin osa luokan oppilaista on yksilöinä ihan tavallisia mukavia lapsia ja nuoria, mutta häiriköinti on usein kuin joukkopsykoosi, joka leviää ja tarttuu.
Valitettavasti monet vanhemmat ovat niin sinisilmäisiä, että kuvittelevat, ettei se "meidän Pirjopellervo" ole häiritsevä käytökseltään, kun hän on kotona niin rauhallinen ja kiltti. Hyvä käytös kotona on ihan helppo juttu, kun villitsijät eivät ole vieressä sähläämässä. AP:n ja muidenkin vanhempien kannattaisi kysellä lapseltaan tarkemmin, miksi heidän luokkaansa sanotaan häirikköluokaksi. Voisi kysellä myös muilta vanhemmilta ja oppilailta. Ja ennen kaikkea pitää olla kriittinen. Lapsi kertoo tietenkin asiat omaksi edukseen.
Jos ap:n mainitsema opettaja on muka seiskaluokkalaisille kertonut, mitä opettajainhuoneessa luokasta puhutaan, on hän toiminut täysin epäammattimaisesti. Jos luokka on niin kamala kuin ap:n lapsi antaa ymmärtää, niin eiköhän asiansa osaava rehtori ja luokanvalvoja hyvin pian kutsu koolle vanhempainillan, jossa kerrotaan, mistä on kysymys.
Yleensä nuo vaikeiksi leimatut luokat ovat peruskoulun puolella, mutta minulla on kokemusta myös vaikeasta lukioluokasta. No siitäkin selvittiin, vaikka välillä piti hikeä pyyhkiä otsalta luokanvalvojan tunnin jälkeen. Mieleenikään ei olisi tullut kertoa oppilaille, mitä heistä mahdollisesti puhutaan, ja puhuttiinhan heistä, koska he olivat hankalia kaikille opettajille. Mutta toisaalta enemmän vaa'assa painavat kaikki ne todella ihanat ja fiksut nuoret, joihin työssäni törmäsin.