Uskotko että ihminen voi olla onnellinen jos hän on koko elämänsä lapseton sinkku eikä hänellä ole myöskään läheisiä ystäviä?

Omalta kohdaltani voin sanoa, että en ole onnellinen.

Minäkään en ole onnellinen.

Minä taas voin omalta kohdaltani sanoa, että olen onnellinen. :)

Riippuu mihin vertaa. Onnellisempi kuin Ulan Batorin katulapset? Kyllä.

Aivan hyvin voi. Miksi parisuhteen pitäisi olla tavoiteltu tila ? Joku ehkä haluaa parasta mahdollista seuraa ja viihtyy siksi yksin.

Riippuu ihmisestä. Toinen nauttii yksinäisyydestä, toinen kaipaa ihmisiä ympärilleen.

Riippuu täysin ihmistyypistä. Jos on vaikkapa itsenäinen introvertti, varmasti voi olla onnellinen. Itsensä kanssa sitä ollaan viime kädessä naimisissa kuitenkin.

Yksin olet sinä ihminen. Kaiken keskellä yksin.

Uskon ja helposti. Paljon on ihmisiä, joilla on "et voi olla onnellinen jos et elä samalla tavalla kuin minä" -ajattelua. Ei voi ikinä nähdä toisen pään sisään, että kuinka paljon kukakin ihan oikeasti tarvitsee itsenäisyyttä, vapautta ja omaa aikaa - tai kuinka paljon tarvitsee sosiaalisuutta ja ihmisiä ympärilleen. Se mikä tekee yhden onnelliseksi, tekisi toisen hulluksi.

 

Hyvin voi. Olen erittäin introvertti ja antisosiaalinen. Ihmissuhteet on tuskaa ja rasittavia, kun kuitenkin loukkaan jotakuta vahingossa kun en osaa olla/puhua luontevasti. Töissä saan jo ihan liikaakin ihmiskontaktia, kun vaikka työ on yksin tehtävää, niin aina joku laiska räpättäjä keskeyttää omat työnsä puhuakseen jostain "tärkeästä", mikä ei 99% ajasta liity mihinkään. Onneksi eivät tule mua häiritsemään kovin usein enää, kun en ehdi vastailla, kun teen omia töitäni.

Itsekseni asun ja harrastan, ei tartte tapella sisustuksesta tai siivota ennen vieraiden tuloa eikä viihdyttää ketään. Olen onnellinen näin, ja parantaa voisi vain vaihtamalla työhön, jossa noita tyhjän jauhajia ei ole. Mistäs sellaisen löydän?

Itse olen aina kokenut luonnon ja eläimet läheisemmiksi kuin ihmiset. Myös arvomaailmassani arvostan nämä ihmisten edelle. Esimerkiksi rakas lemmikkieläin tuottaa paljon enemmän iloa ja miellyttävää vuorovaikutusta, kuin yksikään ihmissuhde. Miksi lapseton sinkku ilman läheisiä ystäviä ei voisi olla onnellinen? Onko onnellisuus sitä, että on lapsia, parisuhde ja läheisiä ystäviä? Minulle nuo toisivat onnen sijaan pelkkää stressiä, ahdistusta, loputonta velvollisuutta ja vaatimuksia. Siksi elän elämääni ilman moisia velvoitteita ja löydän onneni ihan muista jutuista.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mihin vertaa. Onnellisempi kuin Ulan Batorin katulapset? Kyllä.

Et voi tietää, koska et ole ollut katulapsi Ulan Batorista.

uppendal

Vierailija kirjoitti:

Uskon ja helposti. Paljon on ihmisiä, joilla on "et voi olla onnellinen jos et elä samalla tavalla kuin minä" -ajattelua. Ei voi ikinä nähdä toisen pään sisään, että kuinka paljon kukakin ihan oikeasti tarvitsee itsenäisyyttä, vapautta ja omaa aikaa - tai kuinka paljon tarvitsee sosiaalisuutta ja ihmisiä ympärilleen. Se mikä tekee yhden onnelliseksi, tekisi toisen hulluksi.

 

Etenkin sukulaisissa on noita samaan muottiin pakottajia. Ei, en halua kumppania tai lapsia tai edes lemmikkiä. Tykkään vapaudestani ja omasta seurastani. Vielä kun ylisosiaalinen äitinikin ymmärtäisi, etten ole katkera vanhapiika, joka ei ole löytänyt sitä oikeaa, vaan onnellinen introvertti.