Ilmiö ihmisten ulkonäkövaatimuksissa esim. kumppanin haussa

Kyllä sitä osattiin jo ennen sinun syntymääsikin kranttuilla ulkonäön suhteen. Ne vaativat, keillä on raamit kunnossa. Ne tyytyvät, joilla on halvempi asema tässä elämässä...

Ai nykyään ulkonäkökeskeisyys ei ole lisääntynyt? Ap

Oli minullakin teininä tietyt haaveet tulevan poikaystävän ulkonäölle. Hupsis, tyyppi, johon rakastuin, ei ollut sinne päinkään.

Vierailija kirjoitti:

Ai nykyään ulkonäkökeskeisyys ei ole lisääntynyt? Ap

Ei minusta. Netti on vain tehnyt siitä julkisempaa. Toisaalta nykyään hyväksyttyjä tyylejä on monia, 80-luvulla ei erilaisuutta oikein näkynyt.

Minusta on kyllä ulkonäkökeskeisyys lisääntynyt, huomattavasti! Varmasti aina on ollut ulkonäkökeskeisiä ihmisiä, mutta nykyisin tuntuu, että sellainen on enemmänkin vakio kuin poikkeus... Liekö somella oma vaikutuksensa ilmiöön?

Ennen arvostettiin myös muita hyveitä, kuten ahkeruutta, hyvä työmies oli aina hyvä työmies. Ei siihen tarvittu todistuksia, kun tutut ihmiset takasivat omalla maineellaan toisen suosittelun. Suoraselkäisyyttä myös, ei varasteltu kukkia kirkkomaalta yms. ja muita ihmisiä piti kohdella kunnioittavasti.

Nykyään käydään sotkemassa mäkin vessat ja näytetään keskaria vartijalle.

Voisin veikata, että päihtyneenä esiintyminen oli myös ennen suurempi häpeä.

Toki mitalin toinen puoli oli se, että täytyi muille esittää hyveellisempää kuin olikaan. Huivi päähän, jos kylälle mentiin eikä liikaa saanut jutella vapaiden miesten kanssa. Piti nöyristellä ja pokkuroida, eikä naiset saaneet huvitella juuri muuten kuin käsitöitä tehden.

Kauniit vaatteet ja niillä koreilu oli vähän sen ylimpien yhteiskuntaluokkien juttu. Maatilan väellä toki oli tietyt pyhävaatteet, joista pidettiin hyvä huoli eikä haluttu että lapset kulkee rikkinäisissä vaatteissa. Jos kulkivat, se oli häpeällistä. Ylimpien yhteiskuntaluokkien naisilla ei juuri ollut muutakaan tekemistä kuin jauhaa ystävättärien kanssa, huvitella ja pitää teekutsuja. Ne sosiaaliset ympyrät ja niillä kikkailu täytti sitten päivät, kun ei juuri muutakaan ollut. Suomessa näitä on ollut kyllä varmaan aika vähän. Monet naiset hienoissa suvuissakin toki tarttuivat toimeen, perustivat jotain lapsiseimiä köyhälistölle ja ajoivat kulttuuriasioita.