Jos kenenkään "ei ole pakko olla parisuhteessa" ja "eroon ei tarvita syytä eikä lupaa", miksi naiset sitten paheksuvat miehiä, joille syy suhteen päättämiseen on puolison sairaus?

Kyllähän eroon aina löytyy joku syy. Oli se sitten pettäminen tai vain kypsyminen toisen naamaan.

On tosi raukkamaista jättää toinen "vastamäessä".

Se on vain pelko siitä, että jättäminen sattuu omalle kohdalle. Ei siinä sen syvällisemmästä motiivista ole kysymys.

Voiko nainen jättää miehen heti, jos mies saa syöpädiagnoosin? Sama asia.

Vierailija kirjoitti:

On tosi raukkamaista jättää toinen "vastamäessä".

Juuri näin, sukupuoleen katsomatta.

Vierailija kirjoitti:

On tosi raukkamaista jättää toinen "vastamäessä".

Miksi sitten sanotaan, ettei kenenkään ole pakko olla parisuhteessa ja ettei suhteen päättämiselle tarvitse keksiä mitään erityisiä perusteluja?

On eri asia jättää puoliso siksi, että puoliso kohtelee kaltoin, ei välitä tai vaikkapa hänen elämäntapansa vie koko perheen vaaraan ja vararikkoon. Jos taas puolison sairastuminen on muka ainoa syy jättämiselle, niin silloin kuulostaa siltä, että kumppanista on ollut tarkoitus vain saada hyötyä ja puolison sairastuessa tuo hyöty jää saamatta. Toisaalta, jos kerran tuollaisesta syystä tulee mieleen jättää, niin aivan oikein, sairastunut ansaitsee parempaa ja adios. Mutta ei erolle muuta syytä tarvitse kuin sen, ettei ole tyytyväinen suhteeseen ja suhteessa oleminen tekee onnettomaksi. Silti olisi reilua sanoa se oikea syy, eikä odottaa tuollaista naurettavaa tekosyytä poistua paikalta.

Erään tutun lääkärin kertomaa: "Kun nainen sairastuu rintasyöpään, mies yleensä lähtee.Tilastojen mukaan näin käy yhdeksässä tapauksessa kymmenestä."

Mun paheksunta riippuu tilanteesta, ja on sama molemmille sukupuolille. Jos jättää 20v avioliiton jälkeen puolisonsa heti kun tämä on saanut syöpädiagnoosin, niin se on kyllä väärin. Paitsi jos ko puoliso on täysi kusipää, ja toinen puoliso on jo pitkään kerännyt voimia jättää hänet, niin se muuttaa asian.

Tietenkään kenenkään ei ole pakko olla

missään suhteessa, mutta kyllä jättämistä voi perustellusti pitää moraalisesti arveluttavana, esim jos on vastasyntynyt vauva, tai monta pientä lasta.

Ei kenenkään tarvitse olla suhteessa. Mutta noin yleisesti toisen hylkääminen hädän hetkellä koetaan raukkamaiseksi ja arvosteltavaksi. Sitä se on kun huomataan, että oma tai jonkun toisen puoliso tekee niin. Avioliitto on ollut yhtä näytelmää, joka on toiminut hyvin kun asiat menevät putkeen ja rahaa ja terveyttä riittää. Kun kysytään luonnetta ja hyviä arvoja ne häviävät, kun toinen sairastuu. Miehen itsekkyys tulee kaikille selväksi ja se tuomitaan. Koska itsekkyys ja paruhde eivät kuulu yhteen, vaan ajatellaan naivisti kuinka puolisot pitävät yhtä myös huonoina hetkinä. Nainen ehkä pitää, mutta monet miehet näköjään eivät. Jonka lisäksi he vielä yrittävät sovittaa marttyyrin viittaa itselleen, vaikka vaimo on se sairas.

Se on jännä, miten monesti paheksunta tai kritiikki tulkitaan niin, että ko. toiminta haluttaisiin kieltää. Ei kukaan halua sanktioida avioeroa, mutta ei kaikkien tarvitse kiittäen hyväksyä toisten eroja.

Sama kuin jos jossain elokuvassa on selvää naisvihaa ja joku kritisoi sitä niin kohta on joku huutamassa että sensuuriako haluatte? Ei sananvapaus tarkoita, että puheitasi ei voitaisi kritisoida.

Niinno. Minusta sekin on kyllä kaksi eri asiaa, jättääkö toisen hyvissä voimissa ja elämäntilanteessa olevana VAI jättääkö hänet kuolemanpelossa ja -vaarassa. Jälkimmäinen on yksinkertaisesti raukkamaista. Edellisessä kaksi hyvävoimaista ihmistä päättää etsiä uutta onnea, puhtaalta pöydältä.

Enkä kyllä tosin ajattele niin, että eroon ei tarvittaisi syytä. Kyllä tarvitaan, ja sellainen on yleensä olemassa, vieläpä painava sellainen. Rakkauden loppuminen ja vieraantuminen ovat painava syy.

Jonkunlainen vastuu lähimmäisestä, ehkä. Sitoutuminen kulkemaan yhdessä myötä- ja vastamäessä, jossa se vetää pulkkaa, joka jaksaa. Puolisoa ei jätetä silloin, kun tämä on heikoimmillaan. Olen hoitanut omani tk-eläkkeelle, eikä mieskään ole karannut, edes silloin, kun sairaus vei hiukset ja kilot. Molemmat ovat tulleet takaisin, hyvin pyyhkii edelleen.

Missä se kaksoisstandardi näkyy? Missä joku on tuominnut vain toisen sukupuolen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tosi raukkamaista jättää toinen "vastamäessä".

Miksi sitten sanotaan, ettei kenenkään ole pakko olla parisuhteessa ja ettei suhteen päättämiselle tarvitse keksiä mitään erityisiä perusteluja?

Koska kenenkään ei ole pakko olla parisuhteessa. Ei se, että on toivottavaa tukea puolisoaan myös vastamäessä, tee siitä pakollista.

Jos minä sairastuisin, niin tottakai toivoisin saavani puolisoni tuen, mutta en voisi saati haluaisi häntä siihen pakottaa. Jos hän ei haluaisi olla kanssani vaikeuksien hetkellä, niin tietenkin hän olisi vapaa menemään. Kyllä minä sen hyväksyisin, vaikken kovin moraalisena sitä pitäisikään. Mutta jos häntä ei kiinnostaisi kanssani olla, niin tuskin häntä kiinnostaisi mielipiteeni hänen valintojensa moraalisuudestakaan.

Parisuhde ei ole eikä koskaan pitäisi olla pakko. Parisuhteessa olemisen pitää perustua vapaaehtoisuuteen. Toki kannattaa miettiä, että kuinka vakavaan parisuhteeseen edes ryhtyy, jollei kestä sitä, että elämässä ei kaikki ole aina kivaa ja helppoa. Mutta ei sitäkään voi pakottaa. Se, että parisuhteen lopettamiseen ei tarvita erityisiä syitä, tarkoittaa sitä, että koska parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen, riittävä syy sen lopettamiseen on se, että toinen ei halua sitä enää jatkaa. Toki voit selitellä ulkopuolisille vaikka mitä syitä eroamiselle jos sen koet tarpeelliseksi. Todennäköisesti et silti koskaan saavuta jokaisen maailman ihmisen hyväksyntää, joten tärkeintä kai silloin on se, että pystyt itse omien valintojesi kanssa elämään.

"Niin hyvinä kuin pahoina päivinä"

Vierailija kirjoitti:

Erään tutun lääkärin kertomaa: "Kun nainen sairastuu rintasyöpään, mies yleensä lähtee.Tilastojen mukaan näin käy yhdeksässä tapauksessa kymmenestä."

Tunnen monta rintasyövän sairastanutta naista eikä yhdenkään mies ole mihinkään häipynyt.

Vierailija kirjoitti:

Erään tutun lääkärin kertomaa: "Kun nainen sairastuu rintasyöpään, mies yleensä lähtee.Tilastojen mukaan näin käy yhdeksässä tapauksessa kymmenestä."

Nyt haluaisin todellakin nähdä tuon tilaston. En nimittäin nyt ihan äkkiä sitä kuitenkaan usko.

Ei kai siinä niinkään sitä eroa/jättämistä paheksuta (kuka edes haluaisi vakavasti sairaana rinnalleen ihmisen joka ei haluaisi olla siinä?) vaan arvomaailmaa siellä taustalla.