Julkinen terveydenhuolto pihtaa rauhoittavia- mikä avuksi, kun olen kroonisesti ahdistunut?
Tietävät kyllä, etten väärinkäytä niitä, olen ollut psykiatrian polilla hoitosuhteessa vuosia. 30kpl pakkaus riittää usein koko vuodeksi. Millä ihmeen logiikalla lääkkeensä syövä, mutta pakko-oireinen ja ahdistunut ihmisraunio ei meinaa saada rauhoittavia, jos sillä vältetään osastolle joutuminen? Ahdistuneisuuteni on mennyt välillä niin pahaksi, että on arvioitu minun kiikkuvan psykoosin rajalla! Jos rauhoittava pilleri auttaa siihen, miksi en saa niitä? Onko edullisempaa yhteiskunnalle, että lähden osastohoitoon joka kerta kun en pärjää ahdistukseni kanssa?
Kommentit (27)
Sitä vaan että mielenterveyshoito on yhäkin lapsen kengissä. Tietenkin nyt sanotaan että terapia sitä ja terapia tätä, mutta vain siksi koska se on tällä hetkellä toimivin. Mutta minä jotenkin epäilen että se ei edes sovi kovinkaan monelle. Tietenkin sieltä saadaan tuloksia koska siihen sitoutuvat ovat juuri sopivaa ihmistyyppiä. Mutta itse olen mm. introvertti ja tätä piirrettä ei ainakaan ole vielä huomioitu hoidossa mitenkään. Siksi minä käytän lääkkeitä toisinaan ja etsin yhä tapoja auttaa itseäni, koska kaikki terapia kokeilut ovat tähän asti olleet hedelmättömiä eikä minulla ole energiaa ja luottamusta maailmantappiin saakka niidenkään kanssa. t.eri
Ahdistusta ei kuulu lääkitä bentsoilla kuin ihan lyhyen aikaa alkuun. Lääkkeet ei ahdistusta paranna vaan terapia ja altistus. Lääkkeisiin turvaudutaan liian helposti kun halutaan mennä sieltä mistä aita on matalin. Kroonisen ahdistuksen hoitaminen on rankkaa työtä, mutta siitä paranee. Helpommalla vaan pääsee kun turruttaa itsensä pillerillä. Lääkäri tekee ihan oikein kun jättää bentsot määräämättä. Silloin potilaan on pakko tulla toimeen ahdistuksen kanssa ja alkaa tehdä töitä parantumisen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietävät kyllä, etten väärinkäytä niitä, olen ollut psykiatrian polilla hoitosuhteessa vuosia. 30kpl pakkaus riittää usein koko vuodeksi. Millä ihmeen logiikalla lääkkeensä syövä, mutta pakko-oireinen ja ahdistunut ihmisraunio ei meinaa saada rauhoittavia, jos sillä vältetään osastolle joutuminen? Ahdistuneisuuteni on mennyt välillä niin pahaksi, että on arvioitu minun kiikkuvan psykoosin rajalla! Jos rauhoittava pilleri auttaa siihen, miksi en saa niitä? Onko edullisempaa yhteiskunnalle, että lähden osastohoitoon joka kerta kun en pärjää ahdistukseni kanssa?
Miten on mahdollista ettet ole saanut terapiaa tuohon vaivaan tai jos olet, miksi se ei ole tehonnut? Eihän tuohon auta kuin ahkera työskentely aivojen uudelleen ohjelmoimiksesi. Ei ne lääkkeet siihen perussyyhyn auta, lievittävät vain oireita.
Eihän psykoterapiaa ole helppo saada! Ja lisäksi se maksaa aika paljon ja siihen avustusten saaminen on vaikeaa.
Koskas se altistaminen alkaa tehota? Itse käytän lääkkeitä satunnaisesti työssäni. Kuusi vuotta olen itseäni altistanut näihin tilanteisiin, mutta MITÄÄN edistymistä ei ole tapahtunut. Terapiaan ei minulla ole varaa. Eikä toisaalta mahdollisuutta odotella vuositolkulla, josko olo paranisi.
Vierailija kirjoitti:
Koskas se altistaminen alkaa tehota? Itse käytän lääkkeitä satunnaisesti työssäni. Kuusi vuotta olen itseäni altistanut näihin tilanteisiin, mutta MITÄÄN edistymistä ei ole tapahtunut. Terapiaan ei minulla ole varaa. Eikä toisaalta mahdollisuutta odotella vuositolkulla, josko olo paranisi.
Kuusi vuotta olet siis hakannut päätä seinään ja tehnyt asiat samalla tavalla vaikka olet huomannut ettei se ei tuota tulosta?
Ei suinkaan. Mutta tunnen kyllä surua niiden puolesta joiden ainoa apu on tabletti. Ei ne lääkärit yleensä huvikseen jätä lääkkeitä määräämättä vaan taustalla on riippuvuus.(epäily)