Mistäs taiteellisesti erittäin korkeatasoisista kirjoista/elokuvista/sarjoista pidätte

Järki ja Tunteet, Ylpeys ja Ennakkoluulo ja muu Austenin tuotanto. Englantilainen potilas. E.M. Forsterin kirjat ja filmatisoinnit. Muuta en osaa sanoa, en ole kovin korkeakulttuurin kuluttaja. Varmaan noista mainitsemistanikin moni on sitä mieltä ettei ole mitään kovatasoista taidetta.

Tykkään kaikesta korkeakulttuurista. En oikein edes jaksa mitään 'aivot narikkaan'-tyyppistä musiikkia, kirjallisuutta tai edes televisiota. Pidän kaikesta, mikä ei aukea välittömästi, mukaan lukien fuusiojazz, kokeellinen teatteri ja Salman Rushdien tuotanto englanniksi.

Mitä korkeatasoisuudella tässä tarkoitetaan? Sitäkö, että se on kriitikoiden mukaan korkeatasoista?

Painotan taiteen "hyvyyttä" arvioitaessa vähintään yhtä paljon vastaanottajan panosta kuin tekijän lahjakkuutta: oivaltava vastaanottaja voi nähdä merkityksellisiä ulottuvuuksia teoksessa, jota kriitikot ja muut viralliset taiteen tuntijat eivät juuri arvosta. Usein nämä kaksi kulkevat käsi kädessä, mutteivät läheskään aina. Myös tarinan nostan merkittävämpään asemaan kuin kriitikot, jotka tapaavat pitää teknistä puolta tärkeimpänä.

Esim. kauhu on elokuvagenrenä lähes kautta linjan torjuttu korkeatasoisten elokuvien osastosta, mutta minun esittämäni kriteeristön mukaan kauhugenreen sisältyy monia helmiä.

Musiikin osalta olen ns. korkeakulttuurin linjalla. Kuuntelen paljon klassista musiikkia, esim. Bachia. Poppia en kuuntele lainkaan.

The Grey-elokuva oli saatu visuaalisesti erittäin vaikuttavaksi. Tunnelmaltaan todella taiteellinen. En nyt keksi muuta katsomaani leffaa josta olisi tullut samanlainen wow-factor fiilis..Pelit ovat taas asia erikseen esimerkiksi Thrine ja Ori and The Blind Forest ovat upeita luomuksia,taustasuunnittelu viimeisen päälle mietyttyä nykytaidetta.

Les Miserables -musikaali, ja kirja/tarina tietty. Olen ollut fani lapsesta asti, jolloin luin Taskarista ankannoksen kyseisestä tarinasta.

Kappaleita tulee kuunneltua silloin tällöin ja hyllystä löytyy pari dvd-versiota juhlamusikaaleista, livenä nähty Lontoossa ja Tampereella, plus erilaisia leffaversioita tietty.

Sormibrighton.

Jos nyt ap ensin määrittelisi mitä tuolla termillä tarkoittaa.

Mulle yleensä on riittänyt kertalukeminen, oli  kyseessä mikä  opus vaan. Kirjoista tehtyjä leffoja tai  sarjoja en katso sillä  ne ovat aina jonkun muun kuin alkuperäisen kirjoittajan  tulkinta = valmiiksi pureskeltua. No thanks.

Thomas Hardy on suosikkini; palaan aina välillä uudelleen hänen tuotantoonsa. Pidän myös Dickensistä ja uudemmista mm. John Steinbeckista, Aino Kallaksesta, Juhani Ahosta, Tove Janssonista, Paul Austerista, Siri Hustvedista ja monista muista.

Pidän myös oopperamusiikista ja kamarimusiikista, vaikka arjessa tulee kuunneltua ihan suomalaista kevyttä musiikkia, ihan näitä Haloo Helsinki ym. Melodista musiikkia ja hyvät sanat.

Televisiosarjoista pidän tanskalaisista sarjoista. Juuri päättynyt Perilliset oli todella hyvä.

-