Terapia (psykodynaaminen) traumatisoi minut

Miksi menit terapiaan? Voisiko ratkaisukeskeinen terapia auttaa eteenpäin. Itse kävin psykoanalyysissa vuoden ja keskeytin sen, vaikka oli suunniteltu kolmea vuotta. Liian rankkaa. Psykofyysinen terapia sen sijaan auttoi.

Terapeuttisi kuulostaa kyllä epäammattimaiselta. Ei psykodymaamisen terapian kuuluisi noin mennä. Tulee mieleen, että tekikö edes kirjauksia. Sekoittiko vähän asiakkaita keskenään...

T. Edellinen

Vierailija kirjoitti:

Terapeuttisi kuulostaa kyllä epäammattimaiselta. Ei psykodymaamisen terapian kuuluisi noin mennä. Tulee mieleen, että tekikö edes kirjauksia. Sekoittiko vähän asiakkaita keskenään...

T. Edellinen

Kyllä kovastikin kirjoitteli...

Siis oliko ihan Valviran hyväksymä terapeutti??

Vierailija kirjoitti:

Siis oliko ihan Valviran hyväksymä terapeutti??

Oli

Ehkä toi suuntaus ei vaan sovi kaikille.

Rukoile Jumalaa auttamaan. Ei ole vitsi.

Kuulostaa erikoiselta. On mahdollista, että terapeutti oletti (virheellisesti) ongelmasi olevan siinä, ettet kykene kohtaamaan traumaattisia kokemuksiasi ja että ennen kaikkea vähättelet niiden vaikutuksia. Hän yritti ehkä olla peilinä, josta näkisit, millainen reaktio on sopiva?

Kaikesta päätellen terapeutti ja varmaan terapiamuotokin oli sinulle väärä.

Luin vuosia sitten Kelan sanomista suomalaistilastoista, joiden mukaan ainoa psykoterapiamuoto, josta on (ainakin asiakkaiden arvion mukaan) hyötyä, on kognitiivinen käyttäytymis- ja keskusteluterapia.

Itse en edes jaksaisi lähteä työstämään kokemushistoriaani psykodynaamisella keskusteluterapialla. Ehkä joskus nuorempana minulla vielä olisi ollut voimia siihen, mutta ei enää. Minua myös kammoksuttaa ajatus, että jotkut menneisyyden traumakokemukset saisivat psykodynaamisessa prosessissa virheellisen uudelleentulkinnan ja siten traumataakka saattaisi turhaan jopa kasvaa. Tällaisia tapauksiahan on raportoitu Suomessakin.

Hyvä että olet pysynyt kriittisenä ja pidät tärkeänä itse arvioida oikeanlaisen suhtautumistavan kokemuksiisi. Eivät ammattiauttajat aina oikeassa ole.

Hei mullakin vähän erikoisia kokemuksia terapeuteista. Yksi on tosin vasta opiskelija, mutta erittäin mielellään "terapoi". Joka kerran keskustellessamme huomaan, etten tajua ollenkaan - minulle tulee vain entistä pahempi mieli. Ikäänkuin keskustelu ei auta, vaan pahentaa.

Olenkin tullut tulokseen, että paras tapa mulle on surra juttuja perinpohjaisesti. Itken, itken ja itken.

Ja sitten lähden lenkille. Raahustan metsässä niin kauan, kunnes minulla on vähän parempi mieli. Juoksen joskus, kunnes jalkani vapisevat väsymyksestä. Oikeasti on auttanut kova hikiliikunta.

Vierailija kirjoitti:

Hei mullakin vähän erikoisia kokemuksia terapeuteista. Yksi on tosin vasta opiskelija, mutta erittäin mielellään "terapoi". Joka kerran keskustellessamme huomaan, etten tajua ollenkaan - minulle tulee vain entistä pahempi mieli. Ikäänkuin keskustelu ei auta, vaan pahentaa.

Olenkin tullut tulokseen, että paras tapa mulle on surra juttuja perinpohjaisesti. Itken, itken ja itken.

Ja sitten lähden lenkille. Raahustan metsässä niin kauan, kunnes minulla on vähän parempi mieli. Juoksen joskus, kunnes jalkani vapisevat väsymyksestä. Oikeasti on auttanut kova hikiliikunta.

Häh? Et sinä nyt sentään voi verrata ap:n Valviran hyväksymää oikeaa psykoterapeuttia johonkin opiskelijaan, joka mielellään terapoi sinua. Minkä alan opiskelija se edes on, ja onko kyseessä kaverisi vai oletko hänen asiakkaana jossain? Joku lähihoitajaopiskelija vai? Vai kiviterapeuttikurssilainen?

Psykodynaamisen terapian puolesta ei ole ensimmäistäkään tutkimusta ja terapian taustalla ei ole mitään vakavastiotettavaa tiedettä. En käsitä, miten Valvira edes hyväksyy nuo puoskarit terapeuteiksi.

Aikalailla tuolta minustakin tuntui terapiassa. Itse päätin puolen vuoden jälkeen jättää terapian kesken ja se oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Minusta kaikenlaisten muistojen analysoiminen ei ole olennaista toipumisessa. Terapiassa oli jatkuvasti sellainen olo että minua johdetaan harhaan ja yritetään saada keskittymään epäolennaiseen.

Kokemuksesi kuulostaa kummalliselta. Joko olet törmännyt epätavalliseen huonoon terapeuttiin jonka kanssa kemianne menevät täysin ristiin tai sitten tulkitset tilannetta väärin. Mikäli ihmisellä on pahaa traumapohjaa niin psykodynaaminen terapiamuoto voi olla erittäin hyvä keino niitten työstämiseen. Prosessiin kuuluu kyllä alamäkiäkin kun todellakin joutuu käsittelemään niitä vaikeita tunteita jotka haluisi haudata jonnekin syvälle sisimpäänsä. Kuitenkin kunnon työstämisen jälkeen näistä traumoista voi päästä kokonaan yli ja eroon kun oppii hyväksymään menneisyytensä ja löytää tasapainon elämässään

Itse olen sairastanut syvän masennuksen ja siitä parantunut psykodynaamisen terapian avulla. Terapeuttini oli erittäin hyvä, analyyttinen ja empaattinen ja todellakin auttoi minua prosessissani eteenpäin. Terapia on kuitenkin haastavaa ja myös välillä kuormittavaa joten ihan kaikille se ei välttämättä sovellu, ehkä olit yksi näistä.

Siinä mielen tuo terapeuttisi kuulostaa kuvauksesi mukaan puoskarilta että epäilen vahvasti kertomasi todenperäisyyttä ja terapeuttisi koulutustaustaa.

Itse olen harkinnut kognitiivisen terapian kokeilemista mahdollisesti myöhemmin joihinkin ahdistustiloihin tms, mutta en usko että se on oikea terapiamuoto ihmiselle jonka menneisyydessä on kovin paljon taakkaa. Kognitiivinen terapia auttaa lähinnä muokkaamaan omia käyttäytymis- ja ajatusmalleja, mutta ei pureudu juurikaan niitten ns. piilossa olevien mielen peikkojen kesyttämiseen.

Ap missä kävit terapiassa?

Ei omalla kohdalla psykodynaamisen terapeutin kanssa kaiveltu mitään lapsuusmuistoja, ellen sitten itse halunnut niistä puhua. Ap:n kertomus kuulostaa vähän oudolta, ellei jopa keksityltä.

Kaverilleni tapahtui myös noin. En tiedä mikä terapian laji hänellä oli kyseessä, mutta huolestuneena seurasin, kuinka hänen koko persoonansa muuttui negatiiviseksi ja katkeraksi terapiavuosien myötä. Terapeutti sai hänet uskomaan, että lapsuudessaan on tullut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ja kaverini uskoo tämän, vaikkei edelleenkään muista mitään sellaista tapahtuneen! Muuttui  ilkeäksi ja katkeraksi tyypiksi, kotona elelee työttömyyskorvausten turvin. Töihin kykenemätön edelleen, kuten ollut koko ikänsä, joten ihmettelen, saiko terapeutti mitään positiivista aikaan? Surullista mielestäni.

Minulla on kolme ystävää, jotka ovat käyneet psykodynaamisessa psykoterapiassa (eri terapeuteilla kaikki) ja kaikkien heidän kokemukset ovat olleet varsin arveluttavia. Yhden terapeutti leimasi "erityistä suojelua kaipaavaksi", koska ystäväni oli kertonut, että hänelle eläinsuojeluasiat ovat tärkeitä. Toisen terppa keksi, että ystäväni pitäisi iskeä yliopistolta salarakkaaksi nuorempi mies ja tehdä tälle lapsia (ystäväni oli siis naimisissa ja kertonut, etteivät puolisonsa kanssa halua hankkia lapsia). Kolmannesta terapeutti yritti väkisin vääntää kehityksessä jälkeenjäänyttä pikkutyttöä, vaikka kyseessä oli vuosikausia omillaan asunut väitöskirjaa valmisteleva nainen. Muitakin aivopieruja oli mutta nämä muistan parhaiten.

Kaikki terapeutit olivat Valviran hyväksymiä. Yksi keskeytti terapiansa mutta ei uskaltanut tehdä valitusta, koska terapeutti oli sanonut, että ei hänen mukaansa tule menemään läpi. Toinen keskeytti, teki valituksen ja ko. terppa sai muistaakseni varoituksen/huomautuksen. Kolmas kävi terapiansa loppuun ja oli sen jälkeen pitkällä sairauslomalla.

Parhaat kokemukset olen kuullut dialektisesta käyttäytymisterapiasta. Myös kognitiivinen psykoterapia ja ratkaisukeskeiset lyhytterapiat ovat kuulemani mukaan toimineet monilla. Psykodynaaminen ja psykoanalyyttinen psykoterapia sen sijaan vaikuttavat ö-luokan keittiöpsykologialta, jossa terapeutti heijastaa omia epävarmuuksiaan ja pimeitä puoliaan asiakkaaseen.

Minä en ole koskaan käynyt kovin pitkään terapiassa. Vain muutamia kertoja. Mutta jo niiden perusteella sain fiiliksen että tämä ei ole minun juttuni. Sääli sinänsä koska suurin osa terapiasta on aika samanlaista ja toinen vaihtoehto on lääkkeet. Olen myös introvertti, joten puhumiseen ja ihmisten kanssa oloon liittyvä terapia on stressaavaa jo ilman sitä traumojen käsittelyäkin. 

Ap, ellei terapeutillasi ollut myöskin lääkärin tutkintoa niin hänhän ei lääkityksiin voinut puuttua. Faktaa.

Tämä nyt ei pidä lainkaan paikkaansa. Tässä esimerkiksi linkki Helsingin yliopiston tutkimukseen, jossa on vertailtu eri terapiamuotojen vaikuttavuutta. Käytännössä  viitekehyksellä ei juurikaan ole väliä, ratkaisevampia ovat terapeuttinen allianssi, terapeutin ja asiakkaan ominaisuudet jne.

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/79944/f1cd96be-3946-4eed-8…

Mitä alkuperäiseen kirjoitukseen tulee, suosittelen lämpimästi valitusta Valviralle. Terapeutteja on monenlaisia ja joukkoon mahtuu valitettavasti heikompiakin. Todella ikävää, että ap on joutunut kokemaan terapiassaan tällaista hajottavaa toimintaa.