Tiedätkö ketään, joka aidosti pitäisi ja nauttisi työnteosta ja työelämästä?

Minä! Kiva oppia joka päivä uutta ja tätä on jatkunut jo yli 30 vuotta.

Olisihan se kieltämättä ihanteellista, että löytyisi sellainen ala/ammatti, mistä aidosti pitäisi ja nauttisi. Toisaalta, vaikkei löytyisikään, niin pakkohan sitä jotain on kuitenkin tehdä, mikäli mielii saada kunnollisen toimeentulon. Elämässä nyt vain on myös velvollisuuksia, aina ei vain voi tehdä pelkästään kivoja ja hauskoja asioita. Ja luulenpa, että työ kuin työ alkaa loppujen lopuksi tuntua ainakin ajoittain hieman pakkopullalta, mikäli sitä tekee tarpeeksi kauan.

Vierailija kirjoitti:

Minä! Kiva oppia joka päivä uutta ja tätä on jatkunut jo yli 30 vuotta.

Ja työnkuva oli?

Minä. Olen tehnyt saman alan töitä kohta 30 vuotta, ja edelleen menen joka päivä mielelläni töihin. Työni on mielenkiintoista ja mukavaa olematta kuitenkaan liian kiireistä tai stressaavaa.

Minä. Olen tehnyt nykyistä työtäni kohta 18 vuotta ja tässä viimeisimmässä työpaikassa olen ollut 12 vuotta.

Minä. Työ on haastavaa, vaihtelevaa, tapaa erilaisia ihmisiä, joka päivä voi oppia jotain uuttaa ja kehittää itseään, jne. 

Teemme töitä elääksemme, emme toisinpäin.

Nykyisistä +50v löytyy paljonkin töistä nauttivia. Onhan se loogista, kun ennenvanhaan töitä tehtiin ihan eri tavalla.

Minun ikäiset (90-luvun alkupäässä syntyneet) pääosin eivät nauti työnteosta, koska vaikka kuinka raataisi, niin ei sillä meinaa elättää itseään ja lopulta Kelastakin jää yhtä paljon käteen kuussa. On vaikea päästä ammattikorkeeseen tai yliopistoon, ja sitten kun päästään ja vihdoin valmistutaan, ei olekaan työtä tarjolla. Mistälie motivaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Minä! Kiva oppia joka päivä uutta ja tätä on jatkunut jo yli 30 vuotta.

News flash: Kaikissa töissä ei ole mahdollista oppia joka päivä uutta. Toisaalta ei myöskään tarvitse työpaikkaa oppiakseen uutta joka päivä.

Itse aiheeseen: Kyllä minä olen toisinaan työnteosta nauttinut, ja onhan se osan ajasta skeidaa, mitä sietää vain palkan vuoksi.

Tiedän. Kaikki ovat yrittäjiä. Tehneet omasta tärkeästä jutustaan työn. 

EN tiedä onko tämä mainostamista, mutta Unelmahommissakirjasta voit löytää heitä ja saada vinkkejä kuinka itse tehdä oma unelmahommasi. 

Minä. Rakastan työtä, koska rakastan tienaamista. Olen yrittäjä.

Raha on paras motivaattori :)

Minä, johtavassa asemassa oleva asiantuntija, jo 55v. Välillä vaan aivot kuumenee liikaa, siksi käyn vilkaisemassa palaverien välissä palstaa tai luen iltalehteä ja palaudun seuraavaan palaveriin/kirjoitusurakkaan.

Kohta 30 vuotta työelämää takana ja tiedä vaikka olisi toinen samanmoinen pätkä edessä. On ollut stressaavia ja tosi ikäviäkin aikoja, monet yt:t ja työpaikanvaihdokset, mutta onpa toisaalta tullut nähtyä ja opittua yhtä sun toista ja aika ajoin onnistuttuakin jossain.

Jos saisin ison lottovoiton, jatkaisin hommia, mutta rauhoittaisin tahtia ja valitsisin työtehtäväni tarkemmalla seulalla. (Nykyään siis keikkaluontoisesti kaikkea mitä eteen tulee, koska ei ole juuri varaa valita.)

Minä en tykännyt viimeisinä vuosina yhtään työstäni. Vaikka olikin taloudellinen itsemurha, niin olen nyt opiskellessani onnellisempi kuin juuri koskaan elämässäni.

Mä tykkään aidosti työstäni. Toki joskus on huonoja päiviä. Mutta minusta on kiva mennä töihin. Työskentelen sairaanhoitajana erikoissairaanhoidossa.

Oma havaintoni on, että lapsettomat ja sellaiset, joiden lapset ovat jo aikuisia, nauttivat työnteosta enemmän kuin lapsiperheelliset. Viimeksi mainittujen olen kuullut monesti valittavan ja kiroavan sitä, kuinka työ vie ihan liikaa aikaa elämästä.

Olisin voinut tykätä, jos olisi ollut hyvä työilmapiiri, jos olisi saanut edes pienen kahvitauon ilman äkäistä mulkoilua ja jos olisi ollut ruokatunti kun oli nälkä.

Minä nautin. Tutkija olen. Kaksi lastakin on, mutta ei mun työ liikaa aikaa elämästä vie.

Minä tykkäsin työstäni, mutta en voinut sietää sitä, kuinka huonosti jotkut työkaverit tekivät työnsä. Kun aloin mainita ettei noin ole oikeint toimia, jouduin esimiehen puhutteluun. Esim. olin kehottanut työkamuja keskittymään enemmän asiakkaiden palveluun kuin juoruiluun.

Kyllä se palkka vain taitaa suurin motivaattori olla. Voisin ehkä aidosti nauttiakin, mikäli työtahti olisi edes välillä hieman rauhallisempi, eivätkä työkaverit kävisi jatkuvasti keskeyttämässä milloin minkäkin asian takia, ilman että edes pahoittelevat tai pyytävät anteeksi.

Työnteosta nautin kyllä, mutta työpaikat ja etenkin avokonttorit ovat kyllä välillä ihan syvältä! Ärsyttää juuri tuo, ettei koskaan saa tehdä töitä rauhassa ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Onneksi saan edes ajoittain mahdollisuuden etätyöhön.