Lue keskustelun säännöt.
Miten olette päässeet ylitse hylätyksi tulemisesta (ihmissuhteessa)?
22.08.2017 |
Onko joku keksinyt rakentavaa keinoa tähän? Tuntuu että itse en millään pääse ylitse, katkeruus jyllää minussa enkä oikein saa millään katsetta suunnattua eteenpäin. En löydä asioita, jotka kannattelisivat minua.
Kommentit (8)
Riippuu minkälainen ihmissuhde tämä on ollut. Jos lapsena on tullut vanhemman hylätyksi niin varmasti haavat heijastuvat vielä aikuisuutenkin. Tällöin asiaa kannattaa varmasti käsitellä terapiassa.
En oikein tiedä missä muissa suhteissa voisi varsinaisesti tulla hylätyksi, jätetyksi kyllä. Tässäkin tapauksessa riippuen syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta on kun sulla sitten meneekin hyvin. Siis ei mitään teeskentelyä vaan että oikeasti nouset taas ratsun selkään tms ja jatkat kulkuasi. Anna itsellesi aika ja lupa surra, mutta mieti samalla mitä jatkossa. Nyt syksyllä voi taas aloittaa uuden harrastuksen. Käännä uusi sivu ja jätä tämä menetys taaksesi. Jotain muuta tulee tilalle, sillä luonnossa ei ole tyhjiöitä.
Vierailija kirjoitti:
Parasta on kun sulla sitten meneekin hyvin. Siis ei mitään teeskentelyä vaan että oikeasti nouset taas ratsun selkään tms ja jatkat kulkuasi. Anna itsellesi aika ja lupa surra, mutta mieti samalla mitä jatkossa. Nyt syksyllä voi taas aloittaa uuden harrastuksen. Käännä uusi sivu ja jätä tämä menetys taaksesi. Jotain muuta tulee tilalle, sillä luonnossa ei ole tyhjiöitä.
Mutta kun mulla ei mene hyvin. Olen aivan maahan löyty. Tyhjiön tilalle on tullut masennus ja syömishäiriö.
Jos parisuhteesta puhutaan, niin minulla auttoi ajatus, että ei kukaan voi määrätä omia tunteitaan. Jos toinen ei enää rakasta mua, niin minkä se sille voi. Ihan yhtä hyvin minä olisin voinut lakata rakastamasta. Eikä kenenkään pidä olla yhdessä pelkästä velvollisuudesta tai säälistä; en mä ainakaan halua vierelleni kumppania, joka ainoastaan niiden takia olisi mun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. En ole niinkään katkera, mutta alituinen pelko varjostaa jokaista ihmissuhdettani. En tiedä miten lakata pelkäämästä hylätyksi tulemista, koska se aiheuttaa juuri sen.
Kauanko erosta on aikaa? Itselläni tulee ensi kuusaa 2 vuotta. Vasta nyt voin ajatella elämää eteempäin, enkä kaipaa exää. En tunne vihaa enkä katkeruutta. Olen alkanut vasta nyt kaipaamaan toista ihmistä rinnalleni.
Anna tunteiden tulla. Itke, sure, raivoa, rakasta. Älä kiellä mitään tunnetta. Anna niiden vain tulla. Kun on oikein aallonpohjassa luulee, ettei sieltä enää nousta. Kyllä noustaan.
Tsemppiä!!!
Hetkittäin helpottaa, kun vaan pakottaa itsensä muiden seuraan ja läheisiinkin suhteisiin. Mutta muutoin se kalvaa kokoajan. On ollut vahvasti määräämässä elämääni jo varmaan lähes parikymmentä vuotta terapiasta tai muusta huolimatta. Itse en ole katkera, mutta jatkuvasti ahdistunut ja kykenemätön olemaan yksin. Mutta samalla ehkä kykenemätön mihinkään normaaliin suhteeseenkaan.