*****SUURPERHEkuumeilijat, vko 14*****

tanaan olin miehen tyokomennuksella mukana nuorimmaisen kanssa; siina meni aika mukavasti vaikka takapuoli on istumisesta hellana... (jotain 600 kilsaa takana) Muuten taas huopaan eestaas taan raskautumisen ' pelossa' (oon taas tassa vaiheessa) kun en tie jaksaisinko sittenkaan viidetta? Noh, kun nuo ovishormoonit vaistyy taas alkaa kunnon haaveilu paasta pinnalle!!

Joskus tuntee ittes niin skitsoksi, kun on jotenki niin kahden tulen valissa...mene ja tieda.

Kotona yksin(4 lasta nukku,nukkuneet jo kahdeksasta)Mies ja esikko " sähläämässä"

Ja minä kasvatan vauvakuumettani.Lasken koska olisi la jos nyt ja entä jos seuraavat kk silloin ja silloin niin koska la jne jne jne

pirskatin lääkkeet ja vastoinkäymiset!!!!!

No eihän ne tietenkään estä(miehen lääkkeet)raskautumasta mutta jotenkin pelottaa ajatus kun kuitenkin ko suositus.

Tällä hetken antaisin mitä vaan jos voisimme saada vauvan!

Huomenna ehkä kun melske villeimmillään huokaan että onneksi en juuri nyt odota.



Miksi kaikki asiat täytyy niin tarkkaan harkita,miksei voi antaa luonnon vaan hoitaa hommiaan?Miksi se ei aina sitten onnistu kun antaa luonnolle vapaat kädet?Voi miksi voi miksi?



Sorry valitus ja purkaus!!!

L

Leanna, kilpirauhasvaivaa ei minulla onneksi ole. En muista kenellä sitä oli, mutta joku siitä jossain vaiheessa puhui. Voithan sinä laittaa siitä kyselyn, uskon, että saat sillä vastauksia kysymyksiisi.



Meillä ollaan edelleen kipeitä. Pikkuneiti on vähän pirteämpi. Mutta viisivuotiaan keuhkot ovat ihan tukossa; saa nähdä joudutaanko viemään viikonloppuna lääkäriin. Tätähän sairastaminen isossa perheessä on; kestää monta viikkoa ennenkuin pöpö on käynyt väen läpi.



Pikkuneiti täyttää huomenna 1 vuoden. Olen mielessäni kerrannut vuoden takaisia asioita; tunnelmaa synnyttämättömien osastolla. Vaikka toisaalta moni asia pelottaakin, olisin minä jo niin valmis kokemaan sen kaiken vielä uudelleen. Mutta niinkuin Leanna tässä taannoin sanoi, olen minäkin suunnattoman kiitollinen näistä ihanista lapsista jotka olen saanut.

ryystellaan ukko-kullan kanssa illanistujaisiksi viinia ja katellaan hauskaa ohjelmaa tv:sta! On tulossa pitka viikonloppuvapaa; lapset takaisin kouluun vasta keskiviikkona ja mies lupas kans ottaa lomaa nuo pari paivaa..

Se on mulle kotona ollessaan hirmusesti avuksi, tekee ruokia ja pitaa lapset komennossa etta itellakin on loma-ajat mielessa! Ja muutenkin kun taa vauva-ajatus on ensisijaisena mielessa koko ajan jopa silla niin pitaa kuin kukkaa kammenella..

Tanaan kyseli taas etta mika minut muutti sillai totaalisesti (kun tahan asti oon TODELLA ollu vastaan enemman lapsia) Totisesti aattelin sitten vaan etta kylla se biologinen kello tikittelee korvan juuressa ja kun kaikilla tuntuu olevan pienia lapsia jne...ja oma vauveli on jo kasvanu ' liian' omatoimiseksi...

ISOT SYNTTARIHALIT KURAMYYRAN PIKKUISELLE!

Ja hyvat yot kaikille!

etta Leanna oon kylla samalla linjalla: Kayn kaikenmaailman ovismittarit ja vauvanlaskentamittarit lapi ' koska olis la' jos tarppais jne! Ja nimikirjaa haeskelen jo kovin, hullua eiko?

Täällä huhuilee uusi SUURPERHEkuumeilija..Kerron vähän ekaks taustoja..perheeseen kuuluu lisäkseni Mies 39-v, poika 12-v, tytär 9-v

sekä kaksosneidit 5-v sekä koira...Niin minä täytän ite syksyllä 37-v

Vauvakuume se on kumma juttu...tyttöjen jälkeen vannoin ettei koskaan enään kun en vieläkään muista ekaksta vuodesta kun hajanaisia välähdyksenomaisia kuvia ??? Kierukan poistin helmikuussa-06 ja kahdesti on sen jälkeen täti käynyt...Nyt on kp 29/30-38 mutta kun en ole varma milloin oli ovis niin en usko että tulosta tulisi..yritystä kyllä on ollut..Nukuin tossa rankan työviikon päätteeks pienet unet klo 19-01 ja nyt ei sitten nukuttakkaan....onpas täällä rauhallista.Vähän on sekavaa tämä minun sepustukseni mutta tässäpä tärkeimmät tällä kertaa....mukavia viikonlopun hetkiä kaikille!

Ja oli niin syötävän SULOINEN.Musta peikkotukkainen.Ei mun vauvat oo koskaan ollu niin pieniä(se oli 3,5kg syntyessä)Tai ainakin oon autuaasti unohtanut miten pieniä ne todella on.

Pidin tyttöä sylissä ja voih,mun sydän hajoo...



Kohta vien pikkukakkosen ystävänsä kanssa katsomaan Bambi 2:sta.Ja itse kiertelen sen aikaa vaatekaupoissa.Kerrankin yksin.



Nyt pakko keskittää taas ajatukset muualle.Tää on kumma miten sitä ihminen sekoo...

L+5

Kaikki hiljaisuuden havittelijat! Kylla on kaikki laiskistunu; vaiko kevatkiireita kaikilla...

Eilinen meni taas kuin siivilla- jatkoin viimeisten vaatteiden kaappeihin laittoa. Tytoilla on sitten jo t-paidat paalla; ja Suomessa tuntuu vielakin tulevan lumisateita?

Tanaan meidat on kutsuttu lounaalle ystavien luo; pitanee nuo rakkaat lapsukaiset ruokkia ensin, kun ovat niin nirsoja kaikille vieraitten ruuille... Noloa aina tallainen, mutta parempi niin kuin jaisivat nalkaisiksi. Ravintoloissakin aina ollaan ranskikset ja salaatti-linjalla; kolmonen vaan on kala/lihaihminen(ja nelonen hiukan). Kakkonenhan on kasvissyoja. Vanhin on sen ikainen etta tietaa jo milloin vatsa tayttyy...

Ollaan kylla useesti paadytty siihen, etta kuljetaan ravintoloissa kahdestaan (kaveriporukoissa) mutta taytyyhan koko perheen sillointalloin kayda ulkonakin syomassa, etta osaavat kayttaytya ' ihmisten ilmoilla' . Yksi juttu viela jonka huomasin Suomenreissulla, etta suomalaiset lapset on paljon tottelemattomampia kuin taallapain maailmaa ja hatahuutona viela etta vanhempien kunnioituksesta ei kylla ole tietoakaan ; kommentteja????

levinia:

Ollaan kylla useesti paadytty siihen, etta kuljetaan ravintoloissa kahdestaan (kaveriporukoissa) mutta taytyyhan koko perheen sillointalloin kayda ulkonakin syomassa, etta osaavat kayttaytya ' ihmisten ilmoilla' . Yksi juttu viela jonka huomasin Suomenreissulla, etta suomalaiset lapset on paljon tottelemattomampia kuin taallapain maailmaa ja hatahuutona viela etta vanhempien kunnioituksesta ei kylla ole tietoakaan ; kommentteja????



Me olemme hyvin liikkuvainen perhe.Syömme usein ulkona,matkustamme.Lapset osaavat istua kauniisti paikoillaan,syödä siististi ja keskustella aikuisten kanssa.Nuorimmainen nyt tietenkin on niin pieni että en voi olettaa samaa häneltä kuin isommilta.Mutta oppia ikä kaikki.

Kun maailmalla olen kohdannut,esm ranskassa,espanjassa ja italiassa,lapsiperheitä on niissä tiukka kuri.Lapset kunnioittavat vanhempiansa.Perheenä syödään ja mennään ja tullaan.Jos vanhemmat ovat työelämässä on lasten apuna isovanhemmat tai muu sukulainen.

Suomessa taas on " avainlapset" jotka kulkevat kouluun ja takaisin yksin ja odottavat pitkät iltapäivät vanhempiaan töistä.Kuka niitä tapoja sitten lapsille opettaa kuun ei perhe ole koossa kuin illalla?Ja silloin on harrastukset ym menot..

Itse haluan opettaa lapsilleni tapakulttuuria,kunnioitusta vanhempia ihmisiä kohtaan.Haluan olla läsnä heidän kasvaessaan ja oppiessaan.Valmentaa ja ohjata oikeaan suuntaan.

Ehkä juuri aikuisten läsnäolon takia on se suuri ero,suomalaisissa ja ainakin esm eteläeuroopan lapsissa...

Tämä oli oma ajatukseni asiasta enkä todellakaan mollaa suomalaisia perheitä,olemmehan itsekkin sellainen=)Mutta yleistämättä täytyy sanoa että usein huomaa että suomessa lapset pomppivat aikuisten silmille useammin kuin muualla maailmassa(ja matkustanut ja nähnyt tapoja ja kulttuureita olen paljon)

Mutta muuallahan lapsia myös kuritetaan julkisesti mikä taas on tabu suomessa...



Mulla on tikku tosi pahasti etusormessa enkä saa sitä pois.Jos kirjoitusvirheitä vetoan siihen=)



Mutta näine ajatuksin,L+5 mielestäni hyvän tapaista lasta=)

Me edustamme perhettä, joka ei käy juuri missään. Ulkomailla me emme ole käyneet koskaan ja ravintolassakaan emme ole koko joukkueen kanssa syöneet. Siksi olen aika jäävi sanomaan miten meidän muksut/nuoriso käyttäytyisi kyseisissä paikoissa.

En anna lasteni riehua kaupassa, terveyskeskuksessa tms. Haluan opettaa lapseni huomioimaan muut ihmiset. Isommille olen paljonkin puhunut siitä miten tärkeää on oppia hyvät käytöstavat. Homma toimii suht. hyvin kun kyseessä on ns. tavallinen lapsi. Viisivuotiaamme käytös kaupassa varmaankin kauhistuttaa ja ärsyttääkin monia. Kyse ei tässä tapauksessa ole pelkästään siitä, ettemme ole osanneet kasvattaa poikaa. Hommassa on paljon muutakin; toivottavasti huomenna alkavat tutkimukset antavat siitä parempaa selkoa.



Koulussa opettajilta me kuulemme melkein joka vanhempainilta tästä ongelmasta. Tottakai koulu on ekoilla luokilla hyvinkin leikinomaista, mutta sääntöjä olisi noudatettava silloinkin.

Mua itseäni ei häiritse lapset jotka eivät käyttäydy ns. hyvin; olen vain helpottunut siitä, ettei kyseessä ole silloin oma muksu.



T: kuramyyrä ja hetkittäin hyvätapaiset lapset

Mukavaa sunnuntaita kaikille..Nyt alkaa tämänpäiväinen virpomistouhotus pikkuhiljaa laantua ja pienimmät leikkivät omassa huoneessaan " saaliidensa kanssa" . Eilen iltapäivällä käytiin yhdessä kaikkien 3 tytön ja isännän kanssa hakemassa pajunkissoja ja ilta menikin sitten niitä koristellessa...olipahan homma huh huh minä en ole mikään askarteluihminen...Noistä käyttäytymisjutuista, me ollaan pyritty siihen että ollaan otettu muksut mukaan kaikkiin juhliin ja ulkona ollaan käyty syömässä noin kerran kuukaudessa, tosin vaan hampurilais ja pitsapaikoissa kun hienompi sapuska ei meidän ukolle kelpaa...kotiruuan lisäksi.Aika hyvin noi reissut ovat kaikenkaikkiaan sujuneet mutta ikäväksi asiaksi olen kokenut ulkopuolisten töllistelyn ja ihmettelyn meidän suurperheestä. Varsinkin kaksosten osalta on kuultu jos jonkinlaista kommenttia tuplavahingoista ym. Kassajonossa kaupassa kerran isäntä ihmettelijoille tokaisi aika rumasti että meillä on sitä käytetty muuhunkin kuin pissaamiseen ja loppui kommentointi ja kyttääminen.Olen kyllä sitä mieltä, että jos lapselle opettaa kotona säännöt ja rajat niin niillä pärjää hyvin kodin ulkopuolellakin.Aina se ei ole niin helppoa ja on ihan mukavaa joskus huomata että kaikki " kasvattaminen = lue ajoittainen huutaminen ja karjuminen , uhkailu ja kiristäminen" ei ole mennyt hukkaan.. Noh tämä tällä kertaa ..Mukavaa illanjatkoa teille kaikille!

Luin tuon viestini läpi ja siitä sai varmaan sellaisen käsityksen, että me nimenomaan saamme opettajilta palautetta " huonosta käytöksestä" . Onneksi nuo tilanteet ovat olleet ihan yksittäistapauksia.

ma naista keskustelunaiheista yritankin saada aikaan! En ma tarkottanu oikeestaan hirveen yleisesti ' huonosti' kayttaytymisesta; ehka oikeammin olis etta on enemman sallittua suomalaisille lapsille eraat kaytosmallit! Ja tietenkin ylivilkkaat lapset esimerkiks' on asia erikseen; niihin monet vahvemmatkin kasvattajat on sortunut, mutta eihan sita voi vaan pesta kasiaan ja olla tekematta mitaan...

Se on totta etta taalla etelan maissa lapsia kuritetaan kovemmin, mutta en sita kylla ole minakaan mitenkaan hirveita traumoja saanu kun aiti on tukasta vetany tai laimayttany pyllylle! Kiitokset saan sille laittaa, etta on jaksanu mun hullun touhut hamassa nuoruudessa! Ja mina olen kuitenkin ollut sielta kilteimmasta paasta!

Ja se on totta, etta harrastuksia alkaa olla hiukan liikaakin: taytyis kylla olla yhteiseen aikaan enemman painostusta, varsinkin mita etelammas suomea tullaan...Sukulaislapsillakin on maanantaisin jumppa, tiistaisin soittotunti, keskiviikkona ratsastusta ja perjantaisin jotain muuta(esimerkki). Oikein ihmetyttaa etta milloin laksyihin keskitytaan ja vaan kotihommiin ja kotona elamiseen! Ehka oon hiukan ' vanhanaikainen' ; mutta kyl mun mielesta kans nuo perusjutut opittaisiin kotoa...

Ihan korjaten omia sanojani.Ei meillä aina niin hienosti käyttäydytä.Kyllä karjutaan ja huudetaan ja tapellaan.Mutta yleensä tosipaikan tullessa osataan.

Enkä myöskään kiellä harrastuksia,meilläkin soitetaan eri instrumentteja,käydään baletissa ja ratsastamassa,mutta se perheen yhteinen aika on meille tärkeää.Puhutaan mitä päivän aikana on tapahtunut,mikä kivaa ja mikä taas kurjaa.

Yritän kannustaa lapsia siinä missä ovat hyviä enkä torua epäonnistumista.

Välillä(useinkin) itse teen virheitä,hermostun vahingoista.Niitä kun voi isossa perheessä osua monta samaan päivään(niinkuin kaikki tiedätte)

Oma väsymys on joka saa hermot kiristymään vaikka sitä ei ääneen saa sanoa syyksi,ainakaan muiden ihmisten kuullen" itsehän olemme näin monta lasta halunneet ja hankkineet"

Mutta olen aina arvostanut vanhempieni työtä kun ovat meidät lapsensa kasvattaneet aikuisia kunnioittavaiksi ja vieneet meitä ympäri maailmaa ja tilaisuuksia,juhlia,ja antaneet mahdollisuuden meisän näyttää sosiaaliset kykymme ja käytöksemme.Saman halua kaiken tämä normaalin perheelämä lisäksi tarjota lapsilleni,oli niitä sitten miten monta tahansa=)Tietenkin niin kauan kuin resurssit riittää...

Pieni itkee menen ja palaan,hiukan kesken jäi ajatus

en mä ainakaan Kuramyyrä saanut sellaista käsitystä.Ja kai joka perheeseen mahtuu se " vaikeampi lapsi" Tämä tänhetkinen nuorin taitaa olla meillä se luupää joka ei ota opikseen=)



Mutta siis uskon että kun perhe pitää yhtä,silloin kasvaa vahvoja lapsia ja onnellisia nuoria.Suomessa ehkä tämä perhekeskeisyys on hieman jäänyt jalkoihin,siinä mielessä että yritetään liikaa.Tehdään töitä ja opiskellaan.Mietitään liikaa sitä milloin on lasten aika,kun on oma taloa,auto,vene,mökki ym.Harrastetaan ja painotetaan vanhempien keskinäiseen vapaa-aikaan.Ei sikseen,niinhän mekin nautimme yhteisestä ajasta,pariskuntana,säännöllisin väliajoin.KIITOS anopin!



Kaikkihan me parhaamme teemme ja maassa maan tavalla=)Jokaisesta kasvatus mallista voi poimia omat parhaat juttunsa.



Lisää keskustelua janoaa Leanna

Leanna: Meidän vaikein tapaus ei vielä ole edes aloittanut koulunkäyntiään...

Harrastuksia ei meidän lapsilla juurikaan ole. Päällimmäisenä on tietysti ihan taloudelliset syyt. Mutta kyllä se raha jotenkin järjestettäisiin jos joku jotain oikein kovasti haluaisi tehdä. Meillä panostetaan koulunkäyntiin. Ala-asteella ei koetta edeltävänä iltana saa mennä minnekään, vaan keskitytään lukemiseen. Yläasteella koealueet ovat senverran pitkiä, että lukemiseen menee usein parikin iltaa; lukiossa vieläkin enemmän.

Meillä keskustellaan paljon, milloin mistäkin jutusta. Haluan, että lapsemme oppivat ajattelemaan; pohtimaan. Se, että joku muksu joskus tunnilla pulisee liikaa tai että he eivät meitä aina joka pikkujutussa tottele ei ole niin hirveän tärkeää kokonaisuuden kannalta.

On uskomattoman upeaa katsella tuon katraan toimintaa ja kuunnella heidän juttujaan. " Välillä" mekkala on korvia huumaava ja sotku joukkueen jäljiltä hirvittävä. Mutta vaikka meillä välillä tapellaankin, niin koko ajan on sellainen tunne, että he tosissaan tykkäävät toisistaan.



Pikkuneiti tuli uudelleen kipeäksi, korvat? Tuntuu tosi haljulta jättää hänet vieraan hoitoon, mutta mun on ihan pakko lähteä: viisivuotiaan tutkimuksia ollaan odotettu jo niin kauan.

Saisi jo taudit helpottaa.Mutta kun kevättä ei näy niin talven taudit jatkaa voittokulkuaan...

Tsemppiä kuitenkin päivään ja 5v(oliko niin?)tutkimuksiin!!!



Harrastuksista vielä.Meillä ei harrasteta äidin tai isän tahdosta vaan lapset itse toivoneet.Ja ollaan koitettu.Ja jatkettu sen mukaan mikä tuntuu hyvältä.Viulua soittaa pikkukakkonen ja se myös sellainen instrumentti joka vaatii paljon harjoittelua.



Olen nyt huomannut se eron joka on 1-2lk ja 3lk välillä.Esikko kun 3 luokalla ja pikkukakkonen 1 luokalla.Kolmannella täytyy jo LUKEA!Lukea läksyjä ja olla tarkkaavainen.Aika iso harppaus koulun käynnissä tapahtuu juuri tässä.Seuraava on kuulemma 5.s luokka.neljäs on kolmannen " kertausta" ,ilmeisesti.

Yläasteesta ei sitten ole edes tietoa viellä vuosiin.Mutta uskon että vanhempien tuki silloinkin on äärimmäisen tärkeää Ehkä vielä tärkeämpääkin(?).Tuki ja kannustus!!!



Nyt täytyy kiitä kolmosta viemään esikouluun.