Kylmiä väreitä syyspimeään! Onko sinulle tai tutuillesi tapahtunut mitään yliluonnollista?

Oli vuosi 1999 ja koko perhe oli saanut ekat kännykät, äiti oli reissussa ja oltiin isän kanssa kaksin. Oli jo aika myöhä kun menin hammaspesulle ja aloin kuulla musiikkia, semmoista synkkää oopperaa. Kuuntelin hetken ja huusin isälle että "sun puhelin soi", isä kiipesi portaikon puoleen väliin ja näytti kännykkäänsä että "eihän soi". Ääni ikäänkuin "syöksähteli"voimistuen pitkin yläkertaa ja loppui naisen vertahyytävään kirkaisuun.

Join kahvia ja kuulin koiran kynsien rapinaa joka lähestyi keittiötä, säikähdin sillä meillä ei ole koiraa ja pelkäänkin niitä vähäsen, mietin onko jonkun karannut koira päässyt sisään? Ääni loppui keittiön oven taakse eikä mitään koiraa tai muutakaan elukkaa asunnosta löytynyt.

Makasin hereillä kyljelläni sängyssä. Kuulin äänen selkäni takaa, möreä miesääni sanoi lempinimeni. Käännyin peloissani katsomaan, mutta eihän siellä ketään ollut (asun yksin). Pelotti, nukuin seuraavat pari viikkoa valot päällä.

Vierailija kirjoitti:

Astioiden kolinaa kuului kaapista keskellä yötä. Esine putosi itsekseen korkealta hyllyn päältä. On kaikkea muutakin mille ei ole selitystä. Kyllä sitä vaan tapahtuu selittämättömiä.

Ei tapahdu. Se, että sinä et osaa selittää jotain ei tarkoita että se olisi selittämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Asumme luhtitalon toisessa kerroksessa ja näin ikkunasta miten joku mummeli huivi päässä käveli käytävää meidän ovelle, kuului koputus ja olin jo oven takana joten aukaisiin oven parissa sekunnissa ja siellä ei ollutkaan ketään, eikä näkynyt koko pitkällä käytävälläkään, kyllä vähän kylmäsi. Talo on rakennettu vanhalle teollisuusalueelle jossa on työskennellyt sadoittain ihmisiä 1800 ja 1900 luvulla noin vuoteen 1920 asti, ilmeisesti otollista aluetta paranormaalille toiminnalle.

No ei, mutta heikkolahjaisuus ja vilkas mielikuvitus puolestaan ovat.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkee selittämätöntä on tiedossa,mut edellises avaukses leimattiin satuiluksi joten jätän kertomatta.

Ja satuilua se on edelleenkin joten ihan hyvä valinta.

Teemu Virtanen kirjoitti:

Olin vähän aikaisemmin tähän asuntoon, jossa asun nyt ja olin vessassa niin, että vessan ovi oli auki eteiseen. Vessan seinästä olevan peilin kautta näkee eteisen vaatehyllyn luokse ja kun olin tuona päivänä pesemässä käsiä vessassa, niin satuin katsomaan peiliin ja olin varma, että näin naapurini (joka on yhä elossa) seisovan siellä vaatehyllyn edessä. Erityisen omituista oli, että hänellä ei näyttänyt olevan paitaa päällä. Katsoin eteiseen, eikä siellä ollut ketään ja kun katsoin peiliin, niin sielläkään ei näkynyt ketään ylimääräistä ihmistä. Olin siis yksin kotona tuolloin.

Olit siis väärässä, et nähnyt naapuriasi peilistä vaikka niin luulitkin.

Vierailija kirjoitti:

Nuo varjoihmiset.. monet ovat nähneet niitä. Ovatkohan hyviä  vai pahoja?  

Mielikuvituksen tuotteita, päättele siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo varjoihmiset.. monet ovat nähneet niitä. Ovatkohan hyviä  vai pahoja?  

Mielikuvituksen tuotteita, päättele siitä.

Ei sun tarvi tulla jokaikiseen viestiin kommentoimaan, ketään ei kiinnosta sun mielipiteet. Skeptikkona ei kannata edes avata tällaisia keskusteluja. Pälli.

Kaveri oli monta kertaa sanonut että sillä kummittelee. Lähti sitten reissuun ja lupauduin huolehtimaan kukista sekä kaloista. Semmoinen kerrostalo-kaksio, ihan tavallinen. Menin sinne ja annoin kaloille ruokaa kun alkoi kuulua ihme renkkaamista, vessa oven kahva heilui niinkuin joku olisi siellä jumissa. Sanoin että "Täällä Tuija Emman kaveri, kuka siellä on?" kun en tietenkään ekana miettinyt kummituksia vaan että jos sen äiti tai joku on tullut vara-avaimella sisään ja jäänyt jumiin. Renkkaaminen loppui ja menin avaamaan oven, pimeä tyhjä vessa vaan.  Tajusin sitten  että jos asuntoon olisi tullut joku niin olisihan se ottanut postit kynnykseltä  tullessaan!  Ja yleensä ihmiset myös riisuu kengät ym.

 Myöhemmin kaveri  sitten vielä sanoi että ainoa vara-avain oli mulla. 

Ei ole tapahtunut mitään yliluonnollista.

Tuleeko kylmät väreet?

Meillä aukeilee kaappien ovet ja huoneiden väliset ovet omia aikojaan, osa vaikka olisivat lukossakin. Juuri kiinni painettu ovi saattaa aueta kun selän kääntää.

Lisäksi haisee joskus tupakalle ja jollekin vähän kielomaiselle hajuvedelle, kukaan perheestä ei tupakoi tai käytä sen tuoksuisia hajusteita. Lemmikit tuijottelevat välillä "tyhjään" muristen.

Tytär oli koulussa ja mies töissä,olin yksin kotona ja istuin läppärillä kun tyttäreni ääni kutsui yläkerrasta äitiä

Vierailija kirjoitti:

Meillä aukeilee kaappien ovet ja huoneiden väliset ovet omia aikojaan, osa vaikka olisivat lukossakin. Juuri kiinni painettu ovi saattaa aueta kun selän kääntää.

Lisäksi haisee joskus tupakalle ja jollekin vähän kielomaiselle hajuvedelle, kukaan perheestä ei tupakoi tai käytä sen tuoksuisia hajusteita. Lemmikit tuijottelevat välillä "tyhjään" muristen.

Kuka on tupakalle?

User80856 kirjoitti:

Olin vähän aikaisemmin tähän asuntoon, jossa asun nyt ja olin vessassa niin, että vessan ovi oli auki eteiseen. Vessan seinästä olevan peilin kautta näkee eteisen vaatehyllyn luokse ja kun olin tuona päivänä pesemässä käsiä vessassa, niin satuin katsomaan peiliin ja olin varma, että näin naapurini (joka on yhä elossa) seisovan siellä vaatehyllyn edessä. Erityisen omituista oli, että hänellä ei näyttänyt olevan paitaa päällä. Katsoin eteiseen, eikä siellä ollut ketään ja kun katsoin peiliin, niin sielläkään ei näkynyt ketään ylimääräistä ihmistä. Olin siis yksin kotona tuolloin.

Tarina olisi pelottavampi jos olisit kuitenkin nähnyt vielä peilistä naapurisi. 

Isäni kuoleman jälkeen olematon kissa kiehnäsi säärtäni vasten lapsuudenkodissani. Vuosikymmeniä on itselläni ollut kissoja omassa kodissani, joten voi olla joku refleksi, jonka kissojen touhuihin tottunut mieli loi. Mutta sattui osuvaan aikaan ja paikkaan eikä milloinkaan muuten ole tapahtunut. Ehkä isä tuli meidän vanhan kissan kanssa tervehtimään ja kissa pääsi henkimaailmasta läpi moikkaamaan.  

12-vuotias lapseni näkee mustia hahmoja, eripituisia, juoksevia, seisovia, kerran savuavankin. Pellolla, pihalla, talossamme.. Pihaan tullessaan on nähnyt minut ikkunassa (eli sisällä talossa ikkunan ääressä), vaikka olen ollut aivan eri paikassa. Fiksu, herkkä lapsi, ei diagnooseja. Joskus on vaikea keksiä, mitä näihin sanoisi tai mitä ajattelisi.