Kylmiä väreitä syyspimeään! Onko sinulle tai tutuillesi tapahtunut mitään yliluonnollista?

Olin vähän aikaisemmin tähän asuntoon, jossa asun nyt ja olin vessassa niin, että vessan ovi oli auki eteiseen. Vessan seinästä olevan peilin kautta näkee eteisen vaatehyllyn luokse ja kun olin tuona päivänä pesemässä käsiä vessassa, niin satuin katsomaan peiliin ja olin varma, että näin naapurini (joka on yhä elossa) seisovan siellä vaatehyllyn edessä. Erityisen omituista oli, että hänellä ei näyttänyt olevan paitaa päällä. Katsoin eteiseen, eikä siellä ollut ketään ja kun katsoin peiliin, niin sielläkään ei näkynyt ketään ylimääräistä ihmistä. Olin siis yksin kotona tuolloin.

Viime syksynä, maraskuun puolivälissä, istuin illalla kotisohvalla. Ulkona satoi ja oli pimeää kuten marraskuussa yleensä on. Yht äkkiä joku löi tai koputti kolme kertaa selkäni takana olevaan ikkunaan. Ääni oli sellainen, kun joku lyö kovalla voimalla ikkunalasiin, ei siis mikään pieni arka koputus. Säikähdin kauheasti, sillä asun kahdeksannessa kerroksessa ja ko. ikkunan takana ei ole parveketta, vaan suora seinä ja pudotus maahan saakka. Katsoin tietenkin lasin läpi parvekkeelle, mutta eihän siellä ketään ollut. Kuukausia myöhemmin googlettelin selitystä asialle ja törmäsin juttuun jossa sanottiin kolmen koputuksen merkitsevän kuolemaa. Ei ainakaan silloin kukaan lähipiiristäni kuollut, eikä ole kuollut vieläkään. En vain voi tajuta mikä sen koputuksen aiheutti. Ja se ei ollut koliseva katto tai vasaroiva naapuri, vaan joku löi ikkunaan mun selän takana! Ainoa selitys minkä olen keksinyt on se, että mulla oli jonkinlainen kuuloharha. En ole ennen ns. kuulkut ääniä, mutta jos ne ovat aitoudeltaan tuota luokkaa, niin en ihmettele miksi jotkut pitää niitä totena.

En ole kokenut mitään yliluonnollista, vaikka olin esiteini- ja teini-iässä hyvin kiinnostunut kaikesta yliluonnollisesta ja uskoin silloin vielä jumalaankin. Oma maailmankatsomukseni on ollut hyvin tieteellinen jo pitkään enkä varsinaisesti usko mihinkään ns. yliuonnolliseen. Tosin viime aikoina olen kiinnostunut enemmän ihmisen sisäisistä kyvyistä, alitajunnasta, ns. magiasta ja muusta sellaisesta, jota ei ehkä vielä pystytä selittämään tieteellisesti.

Tosin oma luterilaiskasvatukseni häilyy edelleen taustalla, mikä ärsyttää kyllä kovasti. Se saa aikaan jännittyneitä tiloja, kun luen kauhujuttuja yms., koen myös tietyt saatanallisuuteen liittyvät asiat hieman ahdistavina tai häiritsevinä, vaikka kaiken logiikan mukaan näin ei pitäisi olla, koska katsomukseni tosiaan on tieteellinen. Eikä omassa lapsuudenkodissani edes oltu mitään himouskovaisia, silti nuo lapsuuden opit ovat juurtuneet syvälle.

Esikoisen ollessa ihan pieni join aamukahvia keittiössä, mies oli mennyt jo töihin ja lapsi katsoi lastenohjelmia olohuoneessa.

Klo oli noin 8, marraskuinen hämärä aamu.

Äkkiä oveen koputettiin kahdesti nopeaan tahtiin ja nousin katsomaan ikkunasta, mitään ei kuitenkaan näkynyt mikä oli outoa, sillä terassilla oli valot ja keittiön ikkunasta näki suoraan siihen !

Lapsikin oli kuullut äänen ja huusi " kuka tulee? " , kävin ovella mutta en nähnyt ketään tai mitään.

Istuin syömään leipää ja äkkiä kuulin, miten raollaan olevan tuuletusikkunan takaa miesääni sanoi selvästi mutta ikäänkuin suu täynnä ruokaa nimeni . Pelästyin ja leikkasin ylös, ei taaskaan mitään.

Tapauksesta on jo 20 v mutta vieläkin karsii muistella!

Minulle ilmestyy tyhjiä tölkkejä keittiön kaappiin, vaikken niitä kaupasta ostakaan.

- Olin sairaalassa katsomassa ystävääni ja tuntematon mummo huuteli minun nimeäni ja väitti olevan äitini.

- Olin ollut treffeillä miehen kanssa joka kertoi hänellä olevan aspergerin syndrooma ja kun menin kotiin, poikani kysyi ensimmäisenä, mikä on se on se aspergerin syndrooma...

- Menin koulutuspäivällä ruokapöytään, johon oli lastenkutsumaisesti paperipöytäliinaan piirrelty kuvia. Kun nostin lautastani niin huomasin että minun kohdallani luki minun nimeni. Olin mennyt ihan sattumanvaraisesti istumaan.

Tällaisia hassuja yhteensattumia tapahtuu niin paljon että en enää suuremmin niitä ihmettele. Mutta olen alkanut luottaa siihen että kaikki järjestyy, usein jos olen parkkeeraamassa autoa, enkä löydä kolikoita, jotenkin auton lattialle ilmestyy parieuroinen. Olen sen varmaan joskus pudottanut sinne, mutta siinä tilanteessa tulee tunne, että sen saa ikään kuin lahjaksi kun on tarve.

Teini nousi kahdeksalta, pukeutui ja lähti kouluun. Vieläkin karmii.

Vierailija kirjoitti:

Teini nousi kahdeksalta, pukeutui ja lähti kouluun. Vieläkin karmii.

Huh, se on joko palkoihminen tai riivattu. Pakene!!!!

Upsankeikkaa!

Vierailija kirjoitti:

Viime syksynä, maraskuun puolivälissä, istuin illalla kotisohvalla. Ulkona satoi ja oli pimeää kuten marraskuussa yleensä on. Yht äkkiä joku löi tai koputti kolme kertaa selkäni takana olevaan ikkunaan. Ääni oli sellainen, kun joku lyö kovalla voimalla ikkunalasiin, ei siis mikään pieni arka koputus. Säikähdin kauheasti, sillä asun kahdeksannessa kerroksessa ja ko. ikkunan takana ei ole parveketta, vaan suora seinä ja pudotus maahan saakka. Katsoin tietenkin lasin läpi parvekkeelle, mutta eihän siellä ketään ollut. Kuukausia myöhemmin googlettelin selitystä asialle ja törmäsin juttuun jossa sanottiin kolmen koputuksen merkitsevän kuolemaa. Ei ainakaan silloin kukaan lähipiiristäni kuollut, eikä ole kuollut vieläkään. En vain voi tajuta mikä sen koputuksen aiheutti. Ja se ei ollut koliseva katto tai vasaroiva naapuri, vaan joku löi ikkunaan mun selän takana! Ainoa selitys minkä olen keksinyt on se, että mulla oli jonkinlainen kuuloharha. En ole ennen ns. kuulkut ääniä, mutta jos ne ovat aitoudeltaan tuota luokkaa, niin en ihmettele miksi jotkut pitää niitä totena.

Lintu tai lepakko hätääntyneenä myrskyssä?

Nuo varjoihmiset.. monet ovat nähneet niitä. Ovatkohan hyviä  vai pahoja?  

Vierailija kirjoitti:

Kaveri oli viime syys pimeillä herännyt anaalitappi anaalissa yhtenä syyskuisena sunnuntai aamuna. Sillä oli mennyt kylmiä väreitä ja soitti minua sitä irroittamaan. Saavuttuani kaverin kämpille minullakin meni kylmiä väreitä ja pelkäsin pahinta.

Pelkoni kävi toteen ja huomasin pian että tappi oli varmasti liimattu pikaliimalla kiinni.

Sinne jäi se tappi. Pelottaa vieläkin jos itselle sattuisi.

Lasu!!!!!!!!!

Itse heräsin kerran yöllä musiikkiin. Ensin ajattelin unitokkurassa, että kumma ääni herätyskellolla, kunnes huomasin nurkkaan jääneen lasten leikkiauton valojen vilkkuvan ja soittavan iloista sävelmää itsekseen, vaikka normaalisti se vaatii napin painalluksen. Puistattavinta oli, että lelun kytkin oli off-asennossa, eikä sen elämöinti loppunut, ennen kuin kiskoin patterit irti. Myös kauko-ohjattavat autot nytkähtelevät välillä itsekseen eteenpäin metrin pari. Mitä lie oikosulkuja...

Oli perjantai-ilta ja olin lähtenyt kotimatkalle Mellarin Vanhasta Pukista ja olin päättänyt hetkeksi pysähtyä makaamaan mellunmäen metroaseman parkkipaikalle ja katselemaan tähtiä. 

Yhtä-äkkiä UFO laskeutui viereeni, siinä oli sinisiä vilkkuvia valoja ja kaksi haalareihin pukeutunutta humanoidia tuli siitä ulos.

Puhuivat munille jollain humanoidikielellä jota en ymmärtänyt lainkaan, tämän jälkeen tarrasivat kainaloistani kiinni ja taluttivat minut UFO:n takaosaan.

Heillä oli jonkinlaiset mielenhallintakyvyt, koska huomasin että jalkani eivät lainkaan totelleet minua.

UFO:n takaosassa oli koirahumanoidi joka nuoli kasvojani, koirahumanoidi tykkäsi siitä että sitä rapsutetaan.

Seuraavana aamuna heräsin poliisiasemalta, olivat kuulemma löytäneet minut parkkipaikalta makaamasta, luultavasti humanoidit olivat jättäneet minut sinne testien jälkeen.

Huomasin myös merkkejä humanoidien minulle tekemistä testeistä, polvissani oli mustelmat ja suussani oli erittäin paha maku. Humanoidit olivat myös vieneet melkein kaikki rahani, jopa tililtäni ja jostain syystä survoneet makkaraperunat taskuihini.

Upp

Kuulin teini iässä Pelle Hermanni musiikkia, siis semmoista hilpeää tivolimusiikkia keskellä metsää ja juoksin kotiin kun tilanne oli niin hiton creepy . Meistä lähin naapuri oli vanha leski ukko , tuskin tämä olisi perseillyt jonkin soittimen kanssa keskellä metsää.

Mulle ei ole vielä selvinnyt, että mistä tämä johtui, joten laitettakoon tähän ketjuun vaikka en olekaan kovin taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen. 

Asumme vanhahkossa talossa, talo on rakennettu 1950-luvulla. Talo on aina ollut puolisoni suvulla. Kaksi kertaa puolisoni ollessa matkoilla meidän makuuhuoneessamme on alkanut kuulua kopinaa. Kopina on ollut kovaäänistä ja olen pitänyt mahdollisena sitä, että ääni tulisi yläpohjasta, joka on makuuhuoneemme päällä, jos sinne on päässyt vaikka lintu tai orava tai jotain. 

Ongelma on vaan siinä, että yläpohja on siis korkea tila, ei varsinaisesti ullakoksi koskaan rakennettu mutta sellainen tavallinen harjakaton alle jäävä korkea tila, jossa mahtuu myös kävelemään. Tila on myös eristetty, joten vasten meidän makuuhuoneen kattoamme on paksu kerros eristettä, joten äänen ei pitäisi olla niin selkeä koputus. 

Lisäksi se liikkuu erittäin kovalla vauhdilla eri puolille huonetta, mukaan lukien huoneen lattia eli ala- ja yläkerran välinen välipohja. Sinne ei mitenkään ole mahdollista linnun päästä, eikä jyrsijäkään voi siellä rakenteesta johtuen liikkua niin nopeasti. 

Huone on suhteellisen kookas, noin 25 neliömetriä, joten huoneen laidalta toiselle kulkeva ääni liikkuu hyvin nopeasti. Ääni on myös selvä koputus. 

En ole taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen, mutten ole keksinyt mitään muutakaan selitystä. Ääni on kuulunut vain silloin, kun puolisoni on ollut matkoilla ja se on selvä kopahdus, joka tuntuu kuuluvan huoneen sisäpuolelta, mikä tuntuu vähän kummalliselta. Yläpohjasta tai välipohjasta se kuitenkin kuuluisi vaimennettuna. 

Muutama muukin hassu juttu on, esim parikin kertaa olen ollut ihan varma, että joku seisoo meidän makuuhuoneen ovella, mutta kun käännyn katsomaan, siinä ei tietenkään ole ketään. 

Meinasin tehdä uuden ketjun, mutta jospa tämä nousisi? :)

Eikös täällä ole se tosi pitkä Onko sinulle tapahtunut jotain yliluonnollista-ketju myöskin.

Tämä tapahtui vuosia sitten kun koirani oli vielä elossa. Olohuoneen valkoiselle matolle ilmestyi kerran pitkä ruskea pahanhajuinen raita. Koiran takapuoli oli kuitenkin ihan puhdas kun tarkistin sen. Jokin yliluonnolinen se oli kun ei pesussakaan haju lähtenyt. Kuolemansa jälkeen koira ei ole kuitenkaan tullut kummittelemaan.