Kulahtaneet koulukirjat
Onko joku ostanut lapselleen jo alakoulussa omia koulukirjoja? Jos on niin miten opettajat ovat suhtautuneet? Lapsi meni nyt kolmannelle, ja ensimmäiset kierrätetyt koulukirjat on saatu. Osasta irtoilee sivut ja kannet repsottaa, kun ensimmäinen käyttäjä ei ole aikoinaan päällystänyt. Minua surettaa kirjojen huono kunto, ja olisin valmis ostamaan uudet siistit kirjat omasta pussista.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa kielten kirjattomuus? Kuulostaa typerältä.
Mitäs typerää siinä on erityisesti jos alakoululaisista kysymys? Kielten oppimiselle luonnollisin tapa on kaikkea muuta kuin päntätä jostain kirjasta kielioppisääntöjä, sanastoja ym.
Eihän vauvoille/pikkulapsillekaan äidinkieltä lähdetä opettamaan kuten jotain vierasta kieltä aikuisille, vaan lapset oppivat/omaksuvat kielen ympäristön esimerkkiä seuraten. Ja samalla tavalla myös vieraskieliset päiväkodit ym. toimii.
Niin kirjaton kielten opiskelu voi olla erittäinkin hyvä juttu erityisesti alakoulussa kun lapset on vielä sen verran nuoria, että se onnistuu hyvin. Tietysti opettajan pitää olla ajan tasalla että oppimista oikeasti tapahtuu eikä mitään ryhmätöitä kaikki tunnit missä puhutaan kuitenkin suomea keskenään.
Alakoulun aikana voisi olla ihan niin että tavoitellaan vieraan kielen sujuvahko puhetaito, sitten yläkoulussa ehkä voisi ottaa jo vähän kirjojakin mukaan ja opetella kirjallisen kielitaidon. Suomalaisten yksi erityisesti englannin kielen ongelmanahan on ns. "rallienglanti", eli ei osata puhua ja lausua sanoja kunnolla vaikka sanasto, kielioppi ym. on ihan hyvällä tasolla ja kirjallinen ilmaisu hyvä.
Tuon kaiken toteuttaminen vaatii sen ammattitaidon opettaa kieltä. Alakouluissa varsinkin englantia opettaa luokanopet, jotka osaa tasan jumputtaa sen Sanomapron kirjasarjan mukaan. Ei heillä ole ammattitaitoa laatia itse materiaalia tai edes tietoa siitä miten kieltä opitaan. Useimmat ei itse osaa sitä kunnolla ja esim kirjasarjan virheet opetetaan suoraan oppilaille, ellei vanhemmat ole valveilla.
Tähän kun yhdistetään kuntien into säästää ollaan just sitten siinä tilanteessa, että epäpätevä opettaa ilman materiaalia.
Ja ne luokanopet ei totisesti itse osaa ääntää sitä englantia! Ei heistä ole opettamaan mitään ääntämystä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa kielten kirjattomuus? Kuulostaa typerältä.
Lapseni ovat englanninkielisessä opetuksessa ja juuri missään aineessa ei ole kirjaa. Historia, ENS, Uskonto...Kaikki ilman kirjaa.
Kielissä on kyllä noillakin osittain kirja. Ranskassa on tekstikirja, kiinassa ei ole kirjaa.
Matematiikassa on kirja ja suomessa ja tietenkin ruotsissa kaksi kirjaa.
Vaatii kyllä opettajalta paneutumista ja oppilailta vihkotyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa kielten kirjattomuus? Kuulostaa typerältä.
Mitäs typerää siinä on erityisesti jos alakoululaisista kysymys? Kielten oppimiselle luonnollisin tapa on kaikkea muuta kuin päntätä jostain kirjasta kielioppisääntöjä, sanastoja ym.
Eihän vauvoille/pikkulapsillekaan äidinkieltä lähdetä opettamaan kuten jotain vierasta kieltä aikuisille, vaan lapset oppivat/omaksuvat kielen ympäristön esimerkkiä seuraten. Ja samalla tavalla myös vieraskieliset päiväkodit ym. toimii.
Niin kirjaton kielten opiskelu voi olla erittäinkin hyvä juttu erityisesti alakoulussa kun lapset on vielä sen verran nuoria, että se onnistuu hyvin. Tietysti opettajan pitää olla ajan tasalla että oppimista oikeasti tapahtuu eikä mitään ryhmätöitä kaikki tunnit missä puhutaan kuitenkin suomea keskenään.
Alakoulun aikana voisi olla ihan niin että tavoitellaan vieraan kielen sujuvahko puhetaito, sitten yläkoulussa ehkä voisi ottaa jo vähän kirjojakin mukaan ja opetella kirjallisen kielitaidon. Suomalaisten yksi erityisesti englannin kielen ongelmanahan on ns. "rallienglanti", eli ei osata puhua ja lausua sanoja kunnolla vaikka sanasto, kielioppi ym. on ihan hyvällä tasolla ja kirjallinen ilmaisu hyvä.
Tuon kaiken toteuttaminen vaatii sen ammattitaidon opettaa kieltä. Alakouluissa varsinkin englantia opettaa luokanopet, jotka osaa tasan jumputtaa sen Sanomapron kirjasarjan mukaan. Ei heillä ole ammattitaitoa laatia itse materiaalia tai edes tietoa siitä miten kieltä opitaan. Useimmat ei itse osaa sitä kunnolla ja esim kirjasarjan virheet opetetaan suoraan oppilaille, ellei vanhemmat ole valveilla.
Tähän kun yhdistetään kuntien into säästää ollaan just sitten siinä tilanteessa, että epäpätevä opettaa ilman materiaalia.
Meillä alaluokilla englantia opetti saman koulun kielikylpyluokan ope. Hän ei ollut edes luokanope, vaan vain ihminen, joka oli otettu kouluun töihin, koska hän oli ruotsinkielinen. Ihan jatkuvia virheitä siinä opetuksessa, peruskieliopissa. Ja ääntämisestä en edes jaksa kertoa.
Seiskan aloittanut lapseni on saanut kaikki lirjat nyt uusina. Olen muovittanut kaikki kiertoon menevät kirjat.
Ysiluokkalainen on puolestaan saanut kaikki kirjansa kulahtaneina. Ovat kuulemma viimeinen porukka, joka välttyy uudelta opsilta. Uutena muovitetut kirjat ovat vielä ihan ok, yhtä piti vähän korjata. Muovittamattomat ovat karmeasssa kunnossa.
Ei tulisi mieleeni ostaa lapsille itse kirjoja. Tuskin noita ikivanhoja painoksia mistään edes saisi. Kyllä koulukirjat pitää kustantaa verorahoista, kun veroja kuitenkin maksellaan.
Helpompaa on maksaa se muutama kymppi enkun kirjasta per vuosi kuin antaa opetuksen mennä vuosia päin peetä.
Viime vuonna ostin matikan kirjatkin. Tänä vuonna ne tuli yllättäen. Ehkä matikan ope on ollut paremmin hereillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa kielten kirjattomuus? Kuulostaa typerältä.
Mitäs typerää siinä on erityisesti jos alakoululaisista kysymys? Kielten oppimiselle luonnollisin tapa on kaikkea muuta kuin päntätä jostain kirjasta kielioppisääntöjä, sanastoja ym.
Eihän vauvoille/pikkulapsillekaan äidinkieltä lähdetä opettamaan kuten jotain vierasta kieltä aikuisille, vaan lapset oppivat/omaksuvat kielen ympäristön esimerkkiä seuraten. Ja samalla tavalla myös vieraskieliset päiväkodit ym. toimii.
Niin kirjaton kielten opiskelu voi olla erittäinkin hyvä juttu erityisesti alakoulussa kun lapset on vielä sen verran nuoria, että se onnistuu hyvin. Tietysti opettajan pitää olla ajan tasalla että oppimista oikeasti tapahtuu eikä mitään ryhmätöitä kaikki tunnit missä puhutaan kuitenkin suomea keskenään.
Alakoulun aikana voisi olla ihan niin että tavoitellaan vieraan kielen sujuvahko puhetaito, sitten yläkoulussa ehkä voisi ottaa jo vähän kirjojakin mukaan ja opetella kirjallisen kielitaidon. Suomalaisten yksi erityisesti englannin kielen ongelmanahan on ns. "rallienglanti", eli ei osata puhua ja lausua sanoja kunnolla vaikka sanasto, kielioppi ym. on ihan hyvällä tasolla ja kirjallinen ilmaisu hyvä.
Lapseni aloitti ranskan A2 -kielenä kaksi vuotta sitten ja olet siinä oikeassa, että opetuksessa nykyisin on tavoitteena se matala kynnys käyttää kieltä, eli kieliopin pakkomielteiseen jankaamiseen ei enää kiinnitetä huomiota, mutta sanaston laajuus on ehkä jopa entistä enemmän painopisteenä.Kun mietin nyt 6. luokan aloittavan pojan ranskaa, niin kokeista valtaosa on ollut sanakokeita. Pisteytyksessä ei ole niinkään tässä(kään) huomioitu esim. sanan sukua ja taivutusta, vaan sen merkityksen tajuaminen. Että psytyy heti alussa ilmaisemaan itseään ranskaksi, vaikkei menisi ihan just oikeen.
Kirjatkin on minusta rakenettu enemmän tämä mielessä ja just sanaston kautta ne kirjat on hyviä.
Oma ranskanopiskeluni alkoi aikanaan yläasteella sillä, että käteen lyötiin kaksipuoleinen moniste ranskan epäsäännöllisistä verbeistä jotka piti opetella ulkoa. Osaan yhä taivuttaa etre -verbin vaikka unissani, ranskaa en osaa puhua. Poikani osaa ja se on hieno juttu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa kielten kirjattomuus? Kuulostaa typerältä.
Mitäs typerää siinä on erityisesti jos alakoululaisista kysymys? Kielten oppimiselle luonnollisin tapa on kaikkea muuta kuin päntätä jostain kirjasta kielioppisääntöjä, sanastoja ym.
Eihän vauvoille/pikkulapsillekaan äidinkieltä lähdetä opettamaan kuten jotain vierasta kieltä aikuisille, vaan lapset oppivat/omaksuvat kielen ympäristön esimerkkiä seuraten. Ja samalla tavalla myös vieraskieliset päiväkodit ym. toimii.
Niin kirjaton kielten opiskelu voi olla erittäinkin hyvä juttu erityisesti alakoulussa kun lapset on vielä sen verran nuoria, että se onnistuu hyvin. Tietysti opettajan pitää olla ajan tasalla että oppimista oikeasti tapahtuu eikä mitään ryhmätöitä kaikki tunnit missä puhutaan kuitenkin suomea keskenään.
Alakoulun aikana voisi olla ihan niin että tavoitellaan vieraan kielen sujuvahko puhetaito, sitten yläkoulussa ehkä voisi ottaa jo vähän kirjojakin mukaan ja opetella kirjallisen kielitaidon. Suomalaisten yksi erityisesti englannin kielen ongelmanahan on ns. "rallienglanti", eli ei osata puhua ja lausua sanoja kunnolla vaikka sanasto, kielioppi ym. on ihan hyvällä tasolla ja kirjallinen ilmaisu hyvä.
Lapseni aloitti ranskan A2 -kielenä kaksi vuotta sitten ja olet siinä oikeassa, että opetuksessa nykyisin on tavoitteena se matala kynnys käyttää kieltä, eli kieliopin pakkomielteiseen jankaamiseen ei enää kiinnitetä huomiota, mutta sanaston laajuus on ehkä jopa entistä enemmän painopisteenä.Kun mietin nyt 6. luokan aloittavan pojan ranskaa, niin kokeista valtaosa on ollut sanakokeita. Pisteytyksessä ei ole niinkään tässä(kään) huomioitu esim. sanan sukua ja taivutusta, vaan sen merkityksen tajuaminen. Että psytyy heti alussa ilmaisemaan itseään ranskaksi, vaikkei menisi ihan just oikeen.
Kirjatkin on minusta rakenettu enemmän tämä mielessä ja just sanaston kautta ne kirjat on hyviä.
Oma ranskanopiskeluni alkoi aikanaan yläasteella sillä, että käteen lyötiin kaksipuoleinen moniste ranskan epäsäännöllisistä verbeistä jotka piti opetella ulkoa. Osaan yhä taivuttaa etre -verbin vaikka unissani, ranskaa en osaa puhua. Poikani osaa ja se on hieno juttu!
Ranska on eri asemassa kuin englanti. Sitä opettaa yleensä pätevä ope. Minullakin lapsella on a2-ruotsi ja siinäkin on pätevä aineenope. Englanti on se kieli jota "kaikki osaa" eli sitä saa näköjään opettaa ihan kuka vaan.
Nykyisin kieliä opetetaan kommunikatiivisesti eli idea on juurikin heti kommunikoida sillä.
Muinoin kun koulua kävin, niin siinä oli kyllä yksi oppimaan innostava tekijä kun saatiin uudet kirjat eikä mitään irtosivuisia ja töhryjä täynnä olevia. Ehkä olen hieman omituinen, mutta näin sen itse koin.
Nykysin nuo kirjarahatkin on priorisoitu ehkä eri lailla ja osoitettu tarpeellisempiin kohteisiin. Tarviihan ne mitä moninaisimmat päättäjämme kuitenkin kunnon palkan ja eläke-etuudet tulevaisuudessa siitä huolimatta vaikka käyttömenoista säästeltävä.
Vierailija kirjoitti:
Muinoin kun koulua kävin, niin siinä oli kyllä yksi oppimaan innostava tekijä kun saatiin uudet kirjat eikä mitään irtosivuisia ja töhryjä täynnä olevia. Ehkä olen hieman omituinen, mutta näin sen itse koin.
Nykysin nuo kirjarahatkin on priorisoitu ehkä eri lailla ja osoitettu tarpeellisempiin kohteisiin. Tarviihan ne mitä moninaisimmat päättäjämme kuitenkin kunnon palkan ja eläke-etuudet tulevaisuudessa siitä huolimatta vaikka käyttömenoista säästeltävä.
Helsingissä rahat taitaa mennä opetusvirastoon... väkeä on kuin pipoa. Ja näppärästi hävisivät ne lastem tietokoneetkin tarvitsevimmille...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muinoin kun koulua kävin, niin siinä oli kyllä yksi oppimaan innostava tekijä kun saatiin uudet kirjat eikä mitään irtosivuisia ja töhryjä täynnä olevia. Ehkä olen hieman omituinen, mutta näin sen itse koin.
Nykysin nuo kirjarahatkin on priorisoitu ehkä eri lailla ja osoitettu tarpeellisempiin kohteisiin. Tarviihan ne mitä moninaisimmat päättäjämme kuitenkin kunnon palkan ja eläke-etuudet tulevaisuudessa siitä huolimatta vaikka käyttömenoista säästeltävä.
Helsingissä rahat taitaa mennä opetusvirastoon... väkeä on kuin pipoa. Ja näppärästi hävisivät ne lastem tietokoneetkin tarvitsevimmille...
Tämä.
Mitäs typerää siinä on erityisesti jos alakoululaisista kysymys? Kielten oppimiselle luonnollisin tapa on kaikkea muuta kuin päntätä jostain kirjasta kielioppisääntöjä, sanastoja ym.
Eihän vauvoille/pikkulapsillekaan äidinkieltä lähdetä opettamaan kuten jotain vierasta kieltä aikuisille, vaan lapset oppivat/omaksuvat kielen ympäristön esimerkkiä seuraten. Ja samalla tavalla myös vieraskieliset päiväkodit ym. toimii.
Niin kirjaton kielten opiskelu voi olla erittäinkin hyvä juttu erityisesti alakoulussa kun lapset on vielä sen verran nuoria, että se onnistuu hyvin. Tietysti opettajan pitää olla ajan tasalla että oppimista oikeasti tapahtuu eikä mitään ryhmätöitä kaikki tunnit missä puhutaan kuitenkin suomea keskenään.
Alakoulun aikana voisi olla ihan niin että tavoitellaan vieraan kielen sujuvahko puhetaito, sitten yläkoulussa ehkä voisi ottaa jo vähän kirjojakin mukaan ja opetella kirjallisen kielitaidon. Suomalaisten yksi erityisesti englannin kielen ongelmanahan on ns. "rallienglanti", eli ei osata puhua ja lausua sanoja kunnolla vaikka sanasto, kielioppi ym. on ihan hyvällä tasolla ja kirjallinen ilmaisu hyvä.