millä eroon sos.tilanteiden pelosta, vinkkejä eri tilanteisiin?auttakaa kiltit
Ensin vähän taustaa: Jännitysniska ollut vuosia sekä hampaiden yhteenpuremista-> aiheuttaa käsien ja joskus lähes koko kropan tärinää ja joskus tuntuu että leukakin vapisee puhuessa. Oireet pahenevat jos huomaan että ihmiset kiinnittää niihin huomiota (tai kuvittelen että kiinnittää).
Tuntuu että niskajumin takia ajatus on joskus sumussa ja sanat takeltelee. Jos mielestäni joku muu huomaa asian,olen todella vaivaantunut ja haluaisin vain lähteä pois paikalta.
Edellä mainitut oireet jne pahentuneet yhden kriisin myötä (olin parisuhteessa jossa minua kohdeltiin ala-arvoisesti)
Nykyään välttelen esim apteekkiin ja kauppaan menoa jos niskani on jumissa koska ajattelen että on noloa jos jumitan kaupan kassalla kun ajatus ei kulje (oon ehkä lukenut liikaa juttuja täältä jossa valitetaan asiasta)
Minusta on myös kiusallista keskustella ruokapöydässä jos joku kysyy jotain kun minulla on ruokaa suussa ja sitten toinen joutuu odottamaan vastausta ja koen tilanteen "jännittyneenä". Toinen vaihtoehto etten syö liki ollenkaan jotta voin keskustella. En osaa rytmittää järkevästi.
Mikä tahansa tilanne jossa voin jumittelun takia aiheuttaa toisille harmia, ahdistaa minua. Itken tätä kirjoittaessa kun alan miettimään kuinka paljon elämäni on vaikeutunut. Ja jos joku muu mokaa (sotkee sanoja tai muuta, jumittaa kassalla tms) en kohta enää asiaa muista. Kiinnittääkö muut oikeesti toisten "virheisiin" huomiota niin että muistelee jälkeenpäin?
Niskajumista vielä sen verran että tiedän että sitä pitää jumpata ja rentouttaa ja teen sitä sen verran minkä tässä kriisistä selviytymistilanteessa jaksan, ja käyn hierojalla. Kuitenkin pitäs kyetä elämään normaalisti eikä miettiä mitä muut ajattelee mutta en tiedä kuinka kykenen siihen
En kaipaa sääliä mutta jos joku pystyy rohkaisemaan ja neuvomaan, olisin kiitollinen. Ja toivon ettei tähän tuu ivaavaa tai muuta kommettia, en jaksais nyt sellasia lukea.
Laittakaa nyt av-kirjoittelijat parasta peliin, tiiän että osaatte sen😊 en välttämättä jaksa vastata viesteihinne mutta luen kaikki kyllä 😊
Kommentit (3)
Onkohan teksti liian pitkä ja siksi ei jakseta lukea /vastata
Jos vastaisitte edes tähän: Tutkitteko toisten käytöstä etsien virheitä tai mietitte tyyliin "kylläpä se naapurin Maija tänään sekoili sanoissaan ja tärisi, onpa kyllä noloa!"
Itse en edellämainittua tee, mutta en tiedä miten muut?:)
Ap
Kiitos vastauksestasi kirkkosisko, olen joistakin asioista käynyt juttelemassa mutta aion ottaa asian ensi kerralla taas esille koska ei ilmeisesti ole käsitelty vielä. Mulla on yks hyvä empaattinen seurakunnan työntekijä jolla käyn ja meillä on hyvä yhteys hänen kanssaan :)on hyvä kun seurakunnaltakin saa keskusteluapua
Hei ap.
Kuulostaapa kurjalta, että koet sosiaaliset tilanteet enimmäkseen pelottavina ja että jotenkin sinua arvostellaan. Jos vaikkapa niskat ovat jumissa, kuten kerrot, eikö olisi luonnollista toivoa toisilta siitä asiasta myötätuntoa eikä arvostelua?
Mietin, kuinka ankara olet itsellesi? Usein sos.tilanteiden pelkoon liittyy voimakas pelko mokaamisesta, epäonnistumisesta, virheistä ja nolaatntumisesta. Nämä asiat ovat sidoksissa itsensä hyväksymiseen ja itsetuntoon. Jokainen mokaa ja tekee virheitä. Miten voisit oppia puhumaan itsellesi, ettei haittaa vaikka vastaisit väärin tms. Tai että pelkäät puhumista ruokailutilanteissa. Kuten kirjoitit, on suruullista, miten paljon pelot estävät sinua nauttimasta ja elämästä täysillä.
Miten olet käynyt kokemaasi traumaattista parisuhdetta läpi? Voitko nyt hakeutua keskusteluavun piiriin parantaaksesi suhdettasi omaan itseesi, jotta voisit olla hyväksyvämpi, armollisempi ja enemmän se, joka olet. Joka saa mokata ja vaikkapa purskauttaa ruokaa suustaan vahingossa tai nykiä niskojaan, eikä siitä seuraakaan yhtään mitään pahaa. Sehän on vain inhimillistä elämää. Jos tapahtuisi se mitä toivot, eli pääsisit peloistasi, elämästäsi tulisi varmasti vapaampaa ja nautinnollisempaa. Hyvä keskustelukumppani voi auttaa sinua tätä kohti?