Lue keskustelun säännöt.
Olen vihdoinkin normaalipainoinen!!
18.08.2017 |
Nyt voin sanoa, että olen parantunut. Melkein 20 vuotta BED-syömishäiriön kourissa, sain apua ja sain syömiseni normaaliksi. Tästä on nyt viisi vuotta ja voin vihdoinkin sanoa, ettei ruoka hallitse enää minua, vaan minä ruokaa. Syön normaalisti, tavallista ruokaa, myös herkkuja. En ole ahminut enää kahteen vuoteen.
Alkupaino viisi vuotta sitten 132 kiloa. Tänään 67kg, joka on pituiselleni naiselle juuri ja juuri normaalipainon puolella.
Itku tuli aamulla vaa'alla.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tuo häiriö on parhaillaan käynnissä. Paino on 119kg. En ahmi päivittäin mutta usein. Välillä kykenen syömään normaalisti. Olen lukenut irti ahminnasta kirjaa ja nettisivua. Sen ohjeista on ollut vähän apua.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Onnea sinulle ja myös minulle! Mahdun taas vanhoihin farkkuihini. Alkupaino oli 92kg ja nyt 57 kg. Aikaa meni vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea! Saako kysyä, korjaantuiko sulla ns. syömishäiriön aiheuttanut perimmäinen syy, vai tunnistitko itselläsi tällaista ollenkaan?
Täällä kanssa yksi BED-sairas, mutta syömisiin ei tunnu tulevan tolkkua koska se alkuperäinen häiriön aiheuttanut asia vaivaa ja kaihertaa.
Ap tässä!
Kävin ihan syömishäiriöklinikalla saamassa apua. Olin keskusteluryhmässä, jossa käytiin läpi tosi henkilökohtaisia asioita ja tajusin, että syön tunteisiini. Syön, kun olen iloinen, stressaantunut, jännittynyt, surullinen.. syön kaikkiin tunteisiini ja suhde herkkuihin oli aivan vinksallaan. En pystynyt syömään vain yhtä keksiä, sillä se laukaisi heti ahmimishimon. Jos otin yhden pienen herkun, söin illalla aivan tajuttomia määriä herkkuja. Siis esimerkiksi 12 donitsia, litran jäätelöä, keksipaketin, suklaalevyn, sipsipussin.. Ja kaiken tämän puolessa tunnissa.
Opettelin väkisin syömään oikein, eli viidesti päivässä, kaksi pääateriaa, kolme välipalaa. Opettelin syömään herkkuja yhden tai pari kerrallaan ja nauttimaan niistä. Opettelin liikkumaan liikkumisen ilosta, enkä vain laskeakseni kulutettuja kaloreita. Opettelin tunnistamaan ahmimista edeltävät tunteet ja selviytymään niistä. Kirjoitin ylös, miltä tuntuu, kun on ahminut monen päivän kaloritarpeen edestä herkkuja puolessa tunnissa.
Tähän opetteluun meni kauan, koska aluksi en edes halunnut eroon ahmimisesta. Se oli iso osa minua, enkä osannut korvata sitä millään. Opettelin nauttimaan ruoasta ja suhtautumaan ruokaan niin, että tarvitsen ruokaa elääkseni, eikä kaikki syöminen ole aina lihoamista.
Opettelin tunnistamaan hormonitoimintani vaikutuksen vaa'alla, enkä enää välitä siitä, että paino saattaa heilahtaa pari kiloa ylöspäin turvotuksesta. Tiedän, ettei se ole pysyvää.
En enää laihduta, vaan laihdun edelleen, kun syön oikein ja pituiselleni naiselle tarpeeksi energiaa. Ylimääräiset muutamat kilot lähtevät ajan kanssa.
Hakekaa apua, saatte sitä kyllä! Tsemppiä kaikille syömishäiriöisille. Te ette parane yhdessä yössä, ette edes kahdessa, mutta miettikää, miltä tuntuu olla terve ja vapaa ahmimisesta KOKO LOPPUELÄMÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtavaa!
Minulla on paino päässyt pahimmillaan BMI 31,5 ja tänään vaaka näytti 29,4. Nyt uskalsi ajatella itseään lihavan sijaan ylipainoisena.
Vierailija kirjoitti:
kaikki yli 60 kiloset naiset on läskejä
Sinullekin löytyy apua! Pääset alkuun esimerkiksi täällä: http://www.vihanhallinta.fi/
Onneksi olkoon! Kerro, miten sen teit.