Jos seurustelukumppanisi kieltäisi sinulta vastakkaista sukupuolta olevat ystävät...

Mulla on ainakin sellainen periaate miespuolisten ystävieni kanssa (ja pitkässä parisuhteessa olevana), että jos joskus tuntisin vähänkään seksuaalista vetoa mieheen, niin alan etääntymään ystävyyssuhteesta. Tai vastaavasti jos ystävä näyttäisi muita kun ystävällisiä kiinnostuksen merkkejä. Koskaan ei tätä ongelmaa ole ollut. Molempien kumppaneille on myös oltava avoin ja kunnioittava. Minut siis esitellään melko varhaisessa vaiheessa miespuolisten ystävien uusille kumppaneille, jotta uusi suhde ei häiriinny turhista väärinkäsityksistä. Yhden miespuolisen ystävän olen menettänyt kun hänen parisuhde syveni yllättäen ja nainen ei naispuolisa ystäviä hyväksynyt. Tietty se tuntui pahalta ja on ikäväkin ystävää, mutta kunnioitan päätöstä. Ehkä joskus sitten.

Vierailija kirjoitti:

Moni puhuu täällä "sairaalloisesta mustasukkaisuudesta" vaikka kyse on ihan faktoista ja terveen järjen käytöstä

Tästä on tehty tutkimuksia joissa havaittiin että miehet ovat kiinnostuneita heidän naispuolisista "ystävistään"

Mitä sitten? Vaikka miesystäväni olisi kiinnostunut jostain naispuolisestä ystävästään, tai vaikka heistä kaikista, niin ei kai se sitä tarkoita että nyt hän vihdoin heidän kanssaan menisi sänkyyn, kun on minun kanssani parisuhteessa? Tai että ne naiset olisivat kiinnostuneita hänestä?

Meillä on molemmilla paljon ystäviä, myös vastakkaisesta sukupuolesta, enkä ikinä suostuisi siihen että ystäviäni alettaisiin rajoittaa. Eikä suostuisi mies.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset vastaavat kyselyihin usein melko eri tavalla kuin mitä itse käyttäytyvät todellisuudessa. Esimerkiksi iso osa kertoo kyselyissä suosivansa luomuruokaa, mutta sen prosentuaalinen osuus todellisesta mynnistä on olematonta.

Todellisuudessa kun aviomies laittaa viestiä että lähdetään Tiinan kanssa viikoksi mökille vähän irrottelemaan, ei moni toivota hymyssä suin hyvää matkaa ja ajattele että ihanaa kun miehellä on paljon ystäviä.

En toivottaisi, jos asia ilmaistaisiin tuolla tavalla. Mutta kyllä minun miesystäväni on majoittanut luonaan naispuolista ystäväänsä. Ei tietenkään se tuntunut kivalta, kun ajattelin, että toinen nainen saa hänen kanssaan kokkailla ja istua iltaa viinipullon kera samaan aikaan kun minä istun kotonani, mutta ei tulisi mieleenkään kieltää häneltä sellaisia ystäviä, jotka ovat olleet hänen elämässään jo vuosikymmeniä ennen kuin me edes tapasimme.

Valitsin ystävät. Homoja ne on tosin kaikki, mutta vaikka ei olisikaan, niin en antaisi miehen päättää ystävistäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni puhuu täällä "sairaalloisesta mustasukkaisuudesta" vaikka kyse on ihan faktoista ja terveen järjen käytöstä

Tästä on tehty tutkimuksia joissa havaittiin että miehet ovat kiinnostuneita heidän naispuolisista "ystävistään"

Entä sitten? Jos joku vaatii seurustelukumppaniaan hylkäämään vastakkaista sukupuolta olevat ystävät, sehän tarkoittaa ettei luota kumppaniin.Jos luottaa siihen, että kumppani on uskollinen, ei ole merkitystä, kuka hänestä on yksipuolisesti kiinnostunut.

Sinua ei siis hivele lainkaan tietäessäai jonkun olevan sinusta kiinnostunut, vaan on sama tilanne, vaikka hän ilmoittaisi, ettei menisi sänkyyn kanssasi vaikka tilaisuus tulisikin? Mua ainakin hivelee heti, jos näen jonkun olevan minusta kiinnostunut, jos siis välitän hänestä tarpeeksi ollakseni myös kavereita. Jos parisuhteeni on heikompaan henkilöön, niin voisin vaihtaa tottakai.

Se etä positiivinen huomio tuntuu hyvältä, ei tarkoita että menisin sänkyyn jokaisen kanssa, joka sitä ehdottaa.Tosin seurustelen sellaisen ihmisen kanssa, johon olen rakastunut, en oikein osaa samaistua tuohon "heikomman henkilön" vaihtamiseen johonkuhun "parempaan" 😕

Ei tuossa olisi mitään valintaa. En voisi olla suhteessa henkilöön, joka määräilee ja kontrolloi, joten mies tuossa tekisi valinnan puolestani.

Kerran olen joutunut tilanteeseen toisin päin. Ystäväni ei hyväksynyt uutta suhdettani ja hän vaati minua valitsemaan heidän väliltään. En suostunut valitsemaan, mutta sanoin, että tapailu on oma asiani ja aion sitä jatkaa. Toivoin kovasti, että olisimme siitä huolimatta yhä ystäviä ja ajan kanssa hän oppisi hyväksymään miehen. Ystävä katkaisi välimme, mikä suretti minua vuosia. Miehen kanssa olemme kuitenkin edelleen naimisissa, entiseen ystävään törmään harvoin ja välit ovat melko viileät.

Mihinkään kiristykseen ei pidä suostua. 

niin siis mun mielestä naisten kanssa kaveeraaminen muussa kun työmerkeissä on ehkä vähän outoa... jos oma nainen ei riitä naispuoliseksi kaveriksi.... jos nyt jonkun näkee kaupassa ja juttelee se nyt on ihan ok... mutta että ruvetaan yhdessä kaveeraamaan tarkottaen esimerkiksi yhdessä käymistä jossain museoissa yms.... tarkoitan että mitä sillä naisella sitten virkaa ja kaikki se aika kun on sen naisen kanssa niin jos kerran sen kanssa haluaa viettää vapaa-aikaansa niin miksei sitten samantien ole sen kanssa yhdessä.

Käyttäjä5174 kirjoitti:

niin siis mun mielestä naisten kanssa kaveeraaminen muussa kun työmerkeissä on ehkä vähän outoa... jos oma nainen ei riitä naispuoliseksi kaveriksi.... jos nyt jonkun näkee kaupassa ja juttelee se nyt on ihan ok... mutta että ruvetaan yhdessä kaveeraamaan tarkottaen esimerkiksi yhdessä käymistä jossain museoissa yms.... tarkoitan että mitä sillä naisella sitten virkaa ja kaikki se aika kun on sen naisen kanssa niin jos kerran sen kanssa haluaa viettää vapaa-aikaansa niin miksei sitten samantien ole sen kanssa yhdessä.

Mitään välimuotoja ei ole, joko vain jutellaan kaupassa tai sitten vietetään kaikki vapaa-aika kaverin kanssa?

Jos ihmisen kanssa on ollut ystävä jo vuosia, niin miksi hänet pitäisi hylätä elämästään parisuhteen takia? Ei se tarkoita, että edelleen sen kaverin kanssa vietetään kaikki vapaa-aika vaan että hänen kanssaan pidetään yhteyttä ja nähdään silloin tällöin - ihan kuten ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa olisi mitään valintaa. En voisi olla suhteessa henkilöön, joka määräilee ja kontrolloi, joten mies tuossa tekisi valinnan puolestani.

Kerran olen joutunut tilanteeseen toisin päin. Ystäväni ei hyväksynyt uutta suhdettani ja hän vaati minua valitsemaan heidän väliltään. En suostunut valitsemaan, mutta sanoin, että tapailu on oma asiani ja aion sitä jatkaa. Toivoin kovasti, että olisimme siitä huolimatta yhä ystäviä ja ajan kanssa hän oppisi hyväksymään miehen. Ystävä katkaisi välimme, mikä suretti minua vuosia. Miehen kanssa olemme kuitenkin edelleen naimisissa, entiseen ystävään törmään harvoin ja välit ovat melko viileät.

Mihinkään kiristykseen ei pidä suostua. 

Minä menetin hyvän, pitkäaikaisen ystävän siksi, että hänen uusi naisystävänsä kielsi meitä pitämästä yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Moni puhuu täällä "sairaalloisesta mustasukkaisuudesta" vaikka kyse on ihan faktoista ja terveen järjen käytöstä

Tästä on tehty tutkimuksia joissa havaittiin että miehet ovat kiinnostuneita heidän naispuolisista "ystävistään"

Olkoon ja saa ollakin. Samoin voi olla naisten kiinnostus miespuolisista kavereistaan mutta eipä tarkoita että mitään tapahtuisi. Itsellä on oikein kivoja kavereita , vaikka komeita ovat, ja eri tilanteessa ehkä pokaisin, en yritä koska mulla on jo mies, yleensä jos miespuolisia on kavereina, onneen syystä kavereita, ei sen enempää.

Jos parisuhteessa pitää alkaa iskeä muita , on se merkki että oma suhde on retuperällä ja ero tai muu mietintätauko kannattaa tehdä.

joo mun puolesta voi vaikka kaveerata kaikkien naisten kanssa mut ei mun mieli ainakaan siitä parane ja johtaa mun kohdalla ainakin eroon jossain vaiheessa... jos oikeesti itse ajattelen niin vältän kyllä varattujen miesten kanssa hengaamista ihan siinä mielessä että olisin aina toinen nainen... kukaan nainen ei halua olla toinen nainen koittakaa käsittää se. Jos haluaa suhteeseen kipinää niin kannattaa varmaan leikkiä ihan muilla asioilla kun toisten ihmisten tunteilla.... vuosia kaveruutta ei tarkoita että se tilanne olisi yhtään eri... henkinen pettäminen on yhtä paha kuin fyysinen. ja jos rakastaa naistaan/miestään niin ymmärtää tämän asian sitä ei tarvitse vääntää rautakangasta... elämä on valintoja täynnä. 

Olisi entinen miesystävä sen jälkeen. Mulla on sen verran itsekunnioitusta, että en anna kontrolloida sitä kenen kaveri saan olla. Ja eiköhän sen jälkeen tulis vielä lisääkin kieltoja ja vahtimista.

Mies haluaa "johtaa" parisuhdetta? Sairaalloinen kontrollifriikki.

Saattaa muuten mennä ajan kanssa pahemmaksi. Yleensä kun ikää tulee lisää, päähänpinttymät vain pahenee. :I

Olen kokenut tämän monta kertaa elämässäni. Usein se hyvä ystävä on ollut exä ja hänen aikansa on siirtyä sivuun, kun uusi parisuhde tulee merkitykselliseksi.  Uuden parisuhteen vastakkainen sukupuoli on paras ystäväni. Muuten en hänen kanssaan eläisi.

Entä jos ystäviä ei ole ja se kyylää silti?

Kyseinen skenaario on sen verran absurdi, että en edes osaa kuvitella sitä kohdalleni. Tod. näk. ystävät kuitenkin, vaikka olisi kuinka "rakastunut ( lue ihastunut ) ".  Edellä on mainittu  ihan riittävästi hyviä perusteluita.

Kerro mitä ongelmaa siinä on, jos ei ole saanut tosi hyviä/läheisiä kavereita? Niitä ei noin vain saada. Elämän aikana niitä voi tulla hyvällä tuurilla yhdestä muutamaan. Mikä tekee minusta ongelmaihmisen, jos en vietä aikaa/pidä yhteyttä hyvän päivän tuttaviin ym?

Sain psykoosidiagnoosin pari vuotta sitten. En ole sen jälkeen juuri pitänyt yhteyttä keneenkään. Minulla oli pari kaveria koulusta, mutta lopetin sähköposteihin ja tekstareihin vastaamisen. Tuskin haluaisivat psykoosihullua kaverikseen, jos tietäisivät? :)

En seurustele ihmisen kanssa, joka yrittää rajoittaa ystäväpiiriäni tuolla lailla.