Jos seurustelukumppanisi kieltäisi sinulta vastakkaista sukupuolta olevat ystävät...

Minäkin aikanaan uskoin siihen aivottomaan myyttiin että mies ja nainen voivat olla puhtaasti ystäviä.

Mutta sitten sain tietää että mieheni oli kehunut naispuolisen "ystävänsä" ulkonäköä toiselle kaverilleen

Helpompi korvata yksi kahlitseva ja tyhmä kumppani kuin monet kymmenet ystävät, läheiset ja tutut

Ystävät valitsisin. Mulla on aivan mahtavia miespuolisia ystäviä, joiden kanssa ystävyys on kestänyt pitkään, ovat olleet olkapäänä elämän kamalissa hetkissä, ollaan naurettu ilot ja itketty surut. Miksi heittäisin tärkeät ihmissuhteet roskiin siksi, että joku haluaa kontrolloida minua? Ihan niin epätoivoinen en ole että alistuisin sellaiseen.

Minulla ei ole ainuttakaan vastakkaista sukupuolta olevaa ystävää, mutta en missään tapauksessa haluaisi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, joka kieltää minulta ystäviä. Ja heti alkaa miettimään myös, mitä muuta tämä ihminen haluaisi kieltää minulta. Kenties kohta olisi naislaulajien kuuntelu pannassa tähän tyyliin: http://www.chabad.org/library/article_cdo/aid/478233/jewish/Why-cant-a-…

Vierailija kirjoitti:

Minäkin aikanaan uskoin siihen aivottomaan myyttiin että mies ja nainen voivat olla puhtaasti ystäviä.

Mutta sitten sain tietää että mieheni oli kehunut naispuolisen "ystävänsä" ulkonäköä toiselle kaverilleen

Mitä sanavalintoja oli käyttänyt?

Ainakin suhteen alkuvaiheessa on rasittavaa jos kumppanin "ystävät" (jotka nyt sattuvat olemaan vastakkaista sukupuolta..) roikkuvat huomionhakuisesti milloin minkäkin viestintävälineen kautta. Siis että mitään järkevää asiaa ei ole, vaan puhelin kilahtelee milloin minkäkinlaisen hymiön vuoksi. Aivan suhteen alkumetreillä en kaipaa tällaisia henkilöitä kun luottamus/tutustuminen on puolin ja toisin vasta rakentumassa. On ollut tilanteita että nämä "ystävät" eivät halua tutustua minuun, mutta haluavat vain huomiota kumppaniltani. Tulee todella ulkopuolinen olo, sillä kumppanini osoittaa mielummin valitsevansa ystävänsä kuin minut eikä ymmärrä että se tuntuu pahalta. Kyse ei ehkä ole niinkään luottamuksen puutteesta vaan enemmänkin ulkopuoliseksi jäämisestä.

Itse teen tietoisesti niin että vähennän yhteydenpitoa vastakkaisen sukupuolen ystäviini (ja se on heille ihan ok, olemme sopineet näin!). Ja pikkuhiljaa ajan kanssa tutustutan heidät uuden kumppanini kanssa. Tahdon antaa uudelle suhteelle rauhaa. Sanoin, jos vastakkaista sukupuolta oleva ystäväni alkaa seurustelemaan, vetäydyn taka-alalle ja tiedän että ystävyytemme ei katkea pieneen hiljaiseloon. Kunnioitan heidän tutustumistaan.

Ystäviä saa olla ja pitääkin olla. Mutta mikäli kumppanini selkeästi kerta toisensa jälkeen valitsee ystävänsä parisuhteen ohi... Silloin hän on valintansa tehnyt ja paikkani ei ole hänen vierellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin aikanaan uskoin siihen aivottomaan myyttiin että mies ja nainen voivat olla puhtaasti ystäviä.

Mutta sitten sain tietää että mieheni oli kehunut naispuolisen "ystävänsä" ulkonäköä toiselle kaverilleen

Mitä sanavalintoja oli käyttänyt?

Mistä minä tietäisin? En ollut paikalla. Luuletko että antaisin tuon jälkeen miehen vielä selitellä jotain?

Minun vastakkaista sukupuolta olevat ystäväni, mukaanlukien veljeni, ja hänen läheiset ystävänsä jotka olen tuntenut kohta kymmenen vuotta, sekä paras ystäväni jonka olen tuntenut ala-asteelta lähtien, ovat todellakin tärkeämpiä kuin mikään uusi mies.

Jos parisuhteessa kanssani oleva mies ei luota minuun sen vertaa, että antaisi minun pitää kontaktia vanhoihin ystäviini sukupuolesta riippumatta, hän voi mennä roskiin. Mielummin ikuisesti sinkkuna kuin tuollaisen mustasukkaisen kampelan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minun vastakkaista sukupuolta olevat ystäväni, mukaanlukien veljeni, ja hänen läheiset ystävänsä jotka olen tuntenut kohta kymmenen vuotta, sekä paras ystäväni jonka olen tuntenut ala-asteelta lähtien, ovat todellakin tärkeämpiä kuin mikään uusi mies.

Jos parisuhteessa kanssani oleva mies ei luota minuun sen vertaa, että antaisi minun pitää kontaktia vanhoihin ystäviini sukupuolesta riippumatta, hän voi mennä roskiin. Mielummin ikuisesti sinkkuna kuin tuollaisen mustasukkaisen kampelan kanssa.

No, ole sitten niiden ystävies kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Ihme horoja tällä palstalla. Ei suomalaiset naisesta puolisoa saa enää millään. :(

Vois hiukan avautua, kun horoksi haukkuu. Niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin aikanaan uskoin siihen aivottomaan myyttiin että mies ja nainen voivat olla puhtaasti ystäviä.

Mutta sitten sain tietää että mieheni oli kehunut naispuolisen "ystävänsä" ulkonäköä toiselle kaverilleen

Mitä sanavalintoja oli käyttänyt?

Mistä minä tietäisin? En ollut paikalla. Luuletko että antaisin tuon jälkeen miehen vielä selitellä jotain?

Minä olisin kysynyt mieheltä mitä oli sanonut ja miksi, mutta kukin tyylillään.

Ihmiset vastaavat kyselyihin usein melko eri tavalla kuin mitä itse käyttäytyvät todellisuudessa. Esimerkiksi iso osa kertoo kyselyissä suosivansa luomuruokaa, mutta sen prosentuaalinen osuus todellisesta mynnistä on olematonta.

Todellisuudessa kun aviomies laittaa viestiä että lähdetään Tiinan kanssa viikoksi mökille vähän irrottelemaan, ei moni toivota hymyssä suin hyvää matkaa ja ajattele että ihanaa kun miehellä on paljon ystäviä.

:D Helsinkiläisiä naisia taas vastannut kysymykseen. Kuka nyt niistä "Vastakkaisen sukupuolen ystävistä" (Lue: vanhoista panoista) haluaisia luopua!

Yksi naistuttava sanoi joskus: Jos hänen miehellään on naispuolisia ystäviä, ei hän naisena ole huolissaan. Mutta jos hän olisi mies ja naisella olisi paljon miespuolisia ystäviä, hän olisi taatusti huolissaan.

Viittasi siihen, että miehet eivät useimmiten ole ex-panojensa kanssa tekemisissä, naiset sen sijaan ovat.

Vierailija kirjoitti:

Minun vastakkaista sukupuolta olevat ystäväni, mukaanlukien veljeni, ja hänen läheiset ystävänsä jotka olen tuntenut kohta kymmenen vuotta, sekä paras ystäväni jonka olen tuntenut ala-asteelta lähtien, <b>ovat todellakin tärkeämpiä kuin mikään uusi mies.</b>

Saattaapi olla, että sinusta tulee wanha piika.

Itse en miehenä ihan periaatteesta ole enää pahemmin tekemisissä naispuolisten "ystävieni" kanssa. Kyllä melkein niistä jokaista olisi joskus tullut sopivan paikan tullen tullut pumpattua, joten miksi riskeerata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin aikanaan uskoin siihen aivottomaan myyttiin että mies ja nainen voivat olla puhtaasti ystäviä.

Mutta sitten sain tietää että mieheni oli kehunut naispuolisen "ystävänsä" ulkonäköä toiselle kaverilleen

Mitä sanavalintoja oli käyttänyt?

Mistä minä tietäisin? En ollut paikalla. Luuletko että antaisin tuon jälkeen miehen vielä selitellä jotain?

Etkö itse koskaan puhu miesten ulkonäöstä naisystäviesi kanssa? Me kommentoidaan useinkin jonkun miehen ulkonäköä keskenämme ääneen, etenkin jos on jotain positiivista sanottavaa siitä. Harvemmin moititaan kun ei itse mitään prinsessoja olla.

Mun miehen kesäpartaa oli mm. sekä monet miestyökaverit, että naistyökaverit kehuneet. Pomo (nainen) oli sanonut, että älä ihmeessä aja pois, sopii sulle tosi hyvin (näin sanoin minäkin miehelle). Minusta on kiva kun muutkin tykkää miehestä.

Ja saa olla miehellä naisystäviä (toisin hänellä ei juurikaan ole kun on enempi kotona viihtyvää sorttia), itselläni on yksi mies jonka olen tuntenut kohta 30 vuotta. Ei pidetä yhteyttä joka päivä, joka viikko tai joka kuukausikaan mutta aina silloin tällöin treffataan ja käydään vaikka kaljalla, istutaan iltaa ja jutellaan kaikki asiat. Töissä on montakin mies-työkaveria, joiden kanssa esim. työmatkoilla puhutaan ihan henkeviä.

Vierailija kirjoitti:

Moni puhuu täällä "sairaalloisesta mustasukkaisuudesta" vaikka kyse on ihan faktoista ja terveen järjen käytöstä

Tästä on tehty tutkimuksia joissa havaittiin että miehet ovat kiinnostuneita heidän naispuolisista "ystävistään"

Tätä tosiasiaa on ihan turha täällä mainita, koska naiset laittavat sormet korviin ja lällättelevät epämiellyttävän faktan kohdatessaan. Tosiasiahan on, että nainen ja mies ovat hyvin harvoin oikeasti ystävän tasolla toistensa kanssa tekemisissä elleivät ole jossain määrin toisistaan kiinnostuneita. Pinnallisempia kaverisuhteita toki on ja vastakkainen sukupuoli kaveriporukan mukana tai esimerkiksi harrastuskaverina on suhteellisen tavallista ja luonnollista. Ystäväksi voi ehkä tulla pitkän historian kautta, vaikka ei olisikaan kiinnostunut toisesta, mutta aika harvinaista, että sitä pitkää historiaa muodostuu tällaisten ihmisten välille.

Aika monta kertaa olen nähnyt, että nainen alkaa seurustelemaan miespuolisen ystävänsä kanssa kun oma parisuhde alkaa menemään huonosti. Oma kaverini sanoi naisystävälleen, että ei tykkää siitä kuinka viettää miespuolisen kaverinsa kanssa niin paljon aikaa. Nainen tästä suuttui ja myöhemmin alkoi seurustelemaan tuon miespuolisen kaverinsa kanssa.

Itsepetos on ikävää ja yleistä. 

Vierailija kirjoitti:

Moni puhuu täällä "sairaalloisesta mustasukkaisuudesta" vaikka kyse on ihan faktoista ja terveen järjen käytöstä

Tästä on tehty tutkimuksia joissa havaittiin että miehet ovat kiinnostuneita heidän naispuolisista "ystävistään"

Linkki? Tämän tutkimuksen mä haluaisin nähdä.

Minulla on yksi miespuolinen ystävä, jonka kanssa olen harvemmin tekemisissä. Loput miehet ovat sitten enemmän kavereita ja hyvänpäiväntuttuja. Jos mies kokisi muut miehet uhkaksi, haluaisin esitellä nämä hänelle, mutta jos edelleen sama pyyntö toistuu siitäkin huolimatta ja loukkaan miespuolisilla kavereilla jotenkin suhdettamme, voisin lopettaa kaverisuhteet ja kertoa ainakin sille ystävälle, että asia on näin.

Ensisijaisesti kuitenkin haluaisin korjata käytöksen, jolla loukkaan kumppaniani ja hänen käsitystään parisuhteesta. Jos tämä ei ole mahdollista, niin kavereille heipat. Kyllä, se voi sattua aika paljon, jos ajattelee elämää ilman, että on yhteydessä etenkin tähän yhteen ystävään, mutta haluan, että kumppanini on onnellinen kanssani ja kumppani menee loppukädessä muiden edelle - jos puhutaan pitkästä suhteesta. Jos olisin seurustellut alle puoli vuotta, niin heittäisin "kumppanin" mäkeen. Silloin en usko tuntevani häntä, enkä hänen minua riittävän hyvin, että tällaisen päätöksen voi tehdä. Ja jos mies alkaa sen jälkeen rajoittaa elämääni ja haluaa muokata minua "mieleisekseen", niin sellaista en sulata.

Ystävät ovat toki tärkeitä, mutta parisuhde on ainakin minulle tärkeämpi.

Kyllä mulla on paljon miespuolisia ystäviä, tosin johtunee siitä, että olen miesvaltaisella alalla. Tosi mukavaa kyllä, kun ei ole "marttakerhoja", ja juoruilua. Tosin ne kaikkein läheisimmät ystävät ovat kyllä naisia.

Miehelläni ei juuri kavereita ole, mutta hänen läheisin kaverinsa on nainen, jonka tuntenut lapsuudesta asti.

Ei, en ole pannut yhdenkään mieskaverini kanssa (ainoat kokemukset nykyisen miehen kanssa, yhdessä jo 3vuotta). Mieskään ei ole pannut naispuolisen kaverinsa kanssa (vain exänsä, kenen kanssa ei ole missään tekemisissä).

En kyllä haluaisi miestä, joka rajoittaisi mun oloa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Se kun todistaisi, että suhteessa ei ole luottamusta. Vaikka kuinka pelkäisi, että se vastakkainen sukupuoli olisi kiinnotunut, niin eiköhän se ole tärkeintä, että tietää oman kumppaninsa olevan järkevä. Monella mun kavereista kuitenkin moraalit kunnossa, eikä varattuihin sekaannuta :) (oli kyseessä sitten mies tai nainen)