Ihan kauhea paniikki lapsen vuoden

Milloin voi sanoa, että lapsi ei ole enää pieni?

Jos vain keskityn elämään tätä hetkeä. Lapsi on kotona ja tuohon aikaa vuosi. Ehkä ei kannata mennä asioiden edelle. Ap

Pitää nauttia ja elää tätä hetkeä.

Miksi sinä nyt jo sitä mietit jos ei vielä aloittanut?

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata vielä panikoida eskarilaisen kanssa - hänellehän järjestyy hoitoa eskarin lisäksi! Paniikkiin on syytä vasta sitten, kun lapsi lähtee kouluun ja koulun lisäksi tarjolla on ehkä vain iltapäivähoitoa ja koulupäivä voi alkaa vaikkapa klo 10! Tämä tilanne siis meillä tänä syksynä - loppuvuodesta syntynyt poikalapsi, ekaluokka, itsellä kokopäivätyö, iltapäivähoito, ei aamupäivähoitomahdollisuutta - nyt on paniikki päällä todella!

Meillä kyllä jo eskarilainen tuli yksin kotiin. Ei panikoitu yhtään!

Mua tuo aloituksen läheinen ajankohta ahdistaa. Joko se on tuon ikäinen? Mutta vuosi vielä onneksi. Ap

No, ei se lapsi siitä samantien isoksi kasva vaikka näitä kaikkia uusia juttujakin tulee.

On siihen vielä vuosi aikaa, ei ole nyt.

Joo, niin on. Jostain syystä panikoin sitä jo nyt. Ap

Onko lapsi kerhossa?

Kumma tämä lapsijuttu. Mun pikkunen on n 32v. Nyt kesällä olen alkanut tajuta, että hän on keski-ikäinen Aina olen ajatellut, että hän on nuori, vaikka aikuinen niin nuori. Miksi lapset ovat vain lainassa ja menevät pois, miksi elämä on?

Niinpä. Mutta miksi murehtia eskaria, joka alkaa vuoden päästä. Ei hän silloinkaan ole kerta heitolla iso. Ja jos kulkee kerhossa, niin, sielläkin on vielä vuosi edessä.

Kulkee kerhossa joo. Ja just mietin, että eihän se eskari ole juuri sitä ihmeellisempää. Se vain tuntuu, että viimeinenkin lapsi on sitten iso. Ap

Jos nyt menet ja halaat sitä pikkuista. Jätä nämä höpinät pois. Niin tulee parempi mieli sinulle.

Nosto.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan yritän lohduttaa itseäni sillä, että vaikka se on iso, niin on se pieni. Ja on vielä pitkään. Ja yritän myös olla näin etukäteen murehtimatta, kun ei se eskari nyt vielä alakaan kuitenkaan. Jos näitä miettii jatkuvasti pilaa vain oman olonsa totaalisesti ja ei nauti enää tästäkään. Ap

Ihan järkevää loogista ajattelua, turha tuota miettiä etukäteen.

Jos eläisit tätä hetkeä vain.

Ota tuo paniikki vasta ensi syksynä.

Meidän 5-v (marraskuun lopulla 6) on mennyt nyt tosi innokkaasti ja reippaasti eskariin. Oma intonsa on aiheuttanut jos ennen eskaria senkin, että osaa jo lukea ja vähän kirjoittaakin. On ikätasoisessaan seurassa mielestäni. Tuossa vaiheessa se vähän näkyy käyttäytymisessä, että osa saattaa olla lähes vuodenkin vanhempia, mutta se tasaantuu kyllä, eikä ongelmia ole ollut. Nyt on vielä helppoa, kun pystyn viemään ja hakemaan tytön itse. Mutta vuoden päässä siintävä koulun alku ahdistaa - hankala kuvitella, että vuoden päästä tyttö on kehittynyt niin aimo harppauksin, että lähettäisin tämän kävellen tai pyöräillen reilun kilsan koulumatkalle yksin. Aivan käsittämätöntä. Itse aina lapsena inhosin sitä, että asuin kaukana koulusta ja koulumatka taittui suurimmaksi osaksi linja-autolla, mutta huomattavasti rauhallisemmin mielin lähettäisin lapsen bussilla kouluun! Varmasti lapsi pärjää koulussa opiskelujen, kavereiden ym. puolesta - mutta koulumatka pelottaa...

Moni muukin on loppuvuodesta syntynyt. Ihan samassa tilanteessa siis. Aina on näin.