** Viimeiset maaliskuiset - poks poks! **

Nyt kun luin tän pinon läpi, niin jostain ihmeen syystä aloin vaan itkeä hillittömästi. Hermo taitaa olla hiukkasen kireällä...



Eilen siivosin koko hemmetin aamupäivän, kävin kävelyllä, saunoin ja istuin ylälauteella koko ajan ja vielä sänkyhommatkin hoidettiin. Ja aikaansaatiin 2 pientä supistusta! Nukkumaan mennessä ajattelin, että kyllä se varmaan tänä yönä... Joo, usko unelmiis.



Neuvolakin oli eilen, siinä vaiheessa päivää olin jo niin väsynyt siivoamisesta ja ulkoilusta, että taisin vähän kiukutella terkkarille. Ihan kun tää ois sen vika! Kaikki kuitenkin vauvalla kunnossa, liikkeet ei tunnu enää niin voimakkaina joten siitäkin on ehtinyt huolestua.



Jarniina: joo Kyssiin ollaan menossa. Muakin vähän mietityttää, että onko mitään edistystä tapahtunut alapäässä, kun vko 32 on viimeksi katsottu ja silloin tietysti kaikki kiinni vielä.



Toivoisin vaan niin että tää ois jo ohi ja mulla vauva sylissä. Ja mulla sentään on ihan helppo olo, noin fyysisesti ja jaksan touhuilla, joten otan osaa jos teidän olonne on tukala muutenkin kuin pään sisällä.



Pakko jaksaa vielä pari päivää



Neena rv 41+3

Neena: sulla on tosiaan enää vaan maksimissaankin pari päivää jäljellä, nehän kestetään vaikka päällä seisten! Keksi joku puuhastelu joka ei mitenkään liity synnytyksen käynnistelyyn - käy vaikka kampaajalla tai järjestele valokuvia tms... Kuulostaa nääs vähän siltä että _kaikki_ keinot on käytetty, ja päähän siinä tosiaan hajoaa kun ne eivät toimi...



Itsellä loppuivat nämä " synnytyksen käynnistelyt" kun flunssa iski, ja hyvä varmasti niin. Enää ei äitikään soittele päivittäin uuden toimintaohjeen kanssa kun eihän sitä voi kipiänä rehkiä... Tänään on eka vähän terveempi päivä, mutta enpä taida jaksaa riehua vieläkään. Keskityn puskemaan räkää ulos päästäni ja toivomaan että sen tuotanto joskus loppuu...



Masussa on tänään outo päivä - tuntuu kuin koko vartalo olisi ihan tukossa navasta alaspäin. Oikeastaan on jo eilisestä asti ollut sellainen tunne kuin Toukka jo haluaisi ulos, mutta kun ei supista, ei sitten niin yhtään. Painetta on alavatsalla ja selässä niin ettei kovin pitkään jaksaisi seisoskella, mutta toisaalta myös pohkeet ovat ihan jumissa. Mitähän mää nyt oon tehny? Jännä seurata tilanteen kehittymistä.



Huomenna saan sitten soittaa äippäpolille ya-aikaa. Jotenkin ei huvittaisi. Meillähän on 42+0 pitkänä perjantaina, ja pelkään että ne pistää meidät odottamaan käynnistystä pääsiäisen yli. Sitten palaa kyllä jo hermo, eikä vähiten siksi että koko suku on ilmoittanut tulevansa katsomaan vauvaa pääsiäisenä ja äitini on ostanut Toukalle jo pääsiäismunankin... Suuret on huolet... ;) Noh, ehkä tässä ei kuitenkaan ihan niin pitkään tarvitse odottaa. Toivossa on hyvä elää...



Jahas. Nasolin-purkki se taitaa sittenkin kutsua vaikka jo toivoin että voisin siitä luopua. Siis Häntä Pystyyn koko poppoo! Ensi viikolla syödään jo pääsiäismunia nyytit kainalossa!



Suhni & Toukka (40+6 - vaikka eilen miehen kanssa nauroimmekin että tuntuu kuin lapsi olisi vähintään 200 vuotta myöhässä... ;)

ja huomenna KYS:n. Jotenkin ei lohduta tieto joutua käynnistykseen. Olo on et oma kroppas it eptti kun ei itekseen ala :( Masentaa todella. Esikoinen syntyi tänä päivänä samoilla viikoilla. Nyt ei mitään merkkiäkään et alkaisi. No onhan tuo vielä ensi yö...



Neena mistäs sut tunnistaa kun näytetään sattuvan samaan aikaan KYS:n käytäville :)



Pitää jatkaa imurointia (sekin on tylsää kuin mikä!)... Saaphan ajatukset pois tästä mahasta.



Hyviä vointeja kaikille!



Jarniina rv 41+4 (42+4)

Hui, jännittää Jarniinan puolesta, kun on päässyt tänä aamuna sairaalaan lähtemään :) Meillä siis huomenna lauantaina meno. Tänään pitäis järjestellä koti kuntoon ja jos vaikka päästäis pölypallot maailman hurjimpaan vuoristorataan.



Tänään on jo ihan toinen olo kun eilen, hyvin nukuttu yö takana ja huomista jo jännäillään toiveikkaana. Mitenhän käy, saako ensi yönä nukutuksi ollenkaan?



Oikeestaan on mulla hyvä tilanne mennä sairaalaan näin, saan valmistautua ihan rauhassa ja eikä tarvitse miettiä että onko nää nyt niitä oikeita supistuksia vai ei. Siinä oon kuitenkin Jarniinan kanssa samaa mieltä, että omalle kropalle tulee kiukuteltua, kun ei se tajua miten tässä tilanteessa pitäisi toimia!



Kiitos kannustuksesta eilisen tuskani keskelle. Ja tottahan se on, että kohta pistellään suklaamunia oma pikkuinen kainalossa :)



Iloista päivää muillekin

Neena ja itsepäinen pimu 41+4

Onpas ollut huono aamu. Yö meni kyllä ihan hyvin ja nukuttikin mukavasti, mutta jotenkin vaan onnistuin heräämään pahantuulisena. Ärsyttää kun olen ollut viikon kipeänä enkä ole jaksanut tehdä yhtään mitään, ja sehän kyllä näkyy kämpässä. Viikkoon ei ole kukaan tiskannut tahi imuroinut, ja kaikki on hujan hajan. Eikä mies tietenkään ole pannut tikkua ristiin, ei edes vienyt roskia. Grr... Nyt kun alkaa vähän oma olo paranemaan, huomaa sotkutkin paremmin ja käy kiukuttamaan.



Ja tietenkin Toukkakin on alkanut möyryämään oikein kipeästi. En tiedä mihin hermoihin se oikein osuu potkuillaan, mutta tosi kipeää tekee, säteilee jalkoihin asti. Pärkkel...



Alkaa tässä itselläkin olla sellainen olo ettei elimistö taida tietää miten pitäisi toimia. Tuntuu että sekä äiti että lapsi olisivat ihan valmiita pesäeroon, mutta kun ei supista niin ei. Moneen paikkaan kyllä särkee ja sattuu juuri sopivan mojovasti että käy ärsyttämään...



Joo-o. Tänään pitää kyllä jo keksiä jotain tekemistä johon liittyy muitakin ihmisiä. Tässä tulee hulluksi kun mekin ollaan normaalisti vähintään kaikki viikonloput menossa, ja nyt ei olla enää kuukauteen tehty juuri mitään muuta kuin odotettu. Vähän hankalaahan tässä toisaalta on mitään tehdäkään, kun ei oikein jaksa enää emännöidä eikä toisaalta voi kovin kauas lähteä kyläilemäänkään...



Jarniina on sitten jo synnyttämässä, ja Neenakin lähtee huomenna. Olenko sitten jo yksin täällä pinossa? Vähiin käyvät maaliskuiset... Eipä auta valittaa, hyvä vaan niin. Voimia synnytykseen ja jännittävää ensitapaamista nyyttienne kanssa!



Suhni & Toukka (41+0)

Supistussäteitä runsain mitoin lähettelen---------------->

Eletään " hengessä mukana" ja tervetuloa pikaisesti vauva-puolelle:)



Maisa ja nelikko



ps. mullekkin lähtö tuli ilman ennakkovaroitusta, muutama tunti ennen synnyttämään menoa oli hiihtämässä ja pyörimässä ruokaostoksilla.

Tänään pääsimme kotiin ihanan pienen pojan kanssa, juuri tiistain 4.4. puolella syntyi. Synnytin pitkään ja hartaasti, synnytyksen kokonaiskesto 30 h... Laitan sitten synnytyskertomusta tarkemmin tuonne asiaankuuluvalle puolelle. Palkintona ihana nyytti, jolla kokoa 3080 g ja 52 cm. Olemme myytyjä :)

Mitähän muuta? Mielessä pyörii miljoona asiaa. Raskauden aikana mulla ei ollut pahemmin mielialan vaihteluita, nyt kyynelehdin ihan joka asiasta ja olen aivan järkyttävän herkkänä, lähinnä onnesta. Pitääpäs lueskella pinoa kaikessa rauhassa ja katsella kuulumisia... Joka tapauksessa kovasti tsemppiä viimeisille, palkinto häämöttää!

-Aranja ja poika 3 vrk-

Täällä taas alkukuun huhtikuinen, joka ' päässyt' (kyseenalainen kunnia...) ylipäiville myös. Sama juttu meilläkin, että pääsiäisenä tulevat ekat vieraat vauvaa katsomaan - ja varmaan mitään vauvaa ei vielä olekaan! 5.4. oli la ja ei mitään merkkejä yhtään mistään, ei supistuksia, ei edes valkovuotoa, ei mitään!!! Esikoinen syntyi 38+1 ja tämä näköjään tasapainon vuoksi mahtaa syntyä 42+1 :/ Usko meinaa mennä tähän hommaan, vaikka ' vasta' 40+2 noita viikkoja.



Alkaa tosissaan tuntua juuri siltä, että oma kroppa on pettänyt - ei edes harjoitussupistuksia saa aikaan. Suorastaan odotan että pääsisin jo sinne sairaalaan, olo kotona 2-v esikoisen kanssa alkaa käydä suoraan sanottuna niin raskaaksi nosteluineen ja kyykkimisineen. Ja olisi tuo poika kiva saada vielä joskus kunnolla mahtumaan syliinkin...



Mutta ei kai tässä auta kun taas kerran mennä nukkumaan ja toivoa lapsiveden lirahdusta joka ikisellä kääntymisellä ja vessareissulla. Myötätuntotsemppiä ja nyytinhakumatkoja mahdollisimman monelle tähän ketjuun...



eikkuli

viikon päästä teistä tuskin kukaan enää täällä kärvistelee, minä sen sijaan varmaankin edelleen........................

Kyssissä kävin pyörähtää mut kotiin laittovat. Mies yritti ettei ota mua enää mukaan mut lääkäri oli sitä mieltä ettei kannata jäädä.



Vauvalla kaikki erittäin hyvin. Jos ei itekseen käynnisty niin sunnuntaina klo 9 on kalvojenpuhkaisu edessä. Kätilö kyl tuumas et ois käynnistynyt itsekseenkin parin päivän sisällä ja nyt kun lääkäri vauhditti niin hyvälle vaikuttaa. Toivovat aina et itse lähtis tulemaan... Kanavaa oli 1cm jäljellä ja paikat olivat 2-3cm auki et siltä pohjalta näyttää hyvälle myös.



Lääkäri siis repi uloimpia kalvoja (saatte uskoa et oli kauhee kokemus :X) ja pyöräytteli kohdunsuulla. Nyt vuodan sit veristä limaa :( Nämä toimenpiteet pitäisi vauhdittaa suppareita. On niitä muutama tullu mutta... Meidän tuurilla lähdetään yöllä takaisin :)



Vauvan jota tytöksi sanoivat painoarvio oli vaivaiset 4300g ja hyvin mahtuu kuulema tulemaan. Joo-o ois joskus kiva kokeilla synnyttää kolmikiloinen ;)



Miestä kätilö käski töihin käynnistelee eli seksiä mut tuumasin miehelle et kukaan tai mikään ei nyt sörki mun alapäätä on sen verran hellä että ja ei tuo verikään innosta :)



Juu mieli on jo huomattavasti korkeampi eikä kotiin käännytyskään ollu pettymys (no rahallisesti joo kun matkaa +120km). Tiedän ai nakin et vauva voi hyvin ja ei täs enää kauan mene :)



Tsemppiä Neenalle huomiseen! Ja yritä levätä koska voimia tarvitset :)

Ja kauheesti jaksuja meille viimeisille!!!



Jarniina rv 41+5

Aamulla oli äippä polilla KÄYNTI!

Paikka oli ihan täynnä joten heti aluksi meille sanottiin että jos ei ole hätää niin kotiin mennään :p

Eli maanantaina 8:00 sitten aika käynnistykselle,naurettiin jo miehen kanssa että tää on jotenki niin meille sopivaa..kaveri vetkuttelee ihan viimisiin asti.Seuraavat raskaudet eivät voi sitten tätä pitempään kestää enää :D

Meillä ei ollut paikat auki ja lääkäri ronkki tosi kovasti,eli täälä myös lima/veri vuotoa tulee koko ajan..

Koti käynnistystä käskettiin suorittaa joten siivoilua lähinnä meinasin yms saunomista,seksi ei nappaa kun paikat on kipeät.

Meillä uus paino arvio oli nyt 4.4kg eli täälä myös iso kaveri tulossa.



Jaksamisia,ei kai muu auta enää.



ps.Olenko maanantaina viiminen nyytin noutaja? :(





Neiti1 rv 41+5

Täällä edelleen, tiukasti yhdessä koossa. Eilen käytiin kavereilla saunomassa ihan vihdan kera, mutta eihän siitä taaskaan muuta hyödytty kuin erittäin rauhalliset yöunet. Ne kyllä tekivätkin taas terää, on niin kiva herätä hyvin nukutun yön jäljiltä. Tänään on sitten tarkoitus pyöriä kaupungilla miehen kanssa ja nähdä kavereita. Tänään ei kuulemma saa synnyttää kun yhdet kaverit eivät pääsisi _heti_ katsomaan... Saas nähdä tulisiko tuo nyt sitten ihan kiusallaan... ;)



Eilen soittelin meille ajan yliaikaiskontrolliin, ja täytyy kyllä sanoa etten ole koskaan saanut kuunnella yhtä älytöntä jonotusmusiikkia! Naikkarin puhelin päräytteli sellaisia 20 sekunnin mittaisia lirutuksia jotka kuulosti siltä kuin kuka tahansa olisi istunut pianon ääreen ja soitellut yhdellä sormella jotain... Ja sitten naisääni kertoi sadatta kertaa kolmella kielellä että olen jonossa... Huh huh. Noh, maanantaina on aika, ja tuskinpa silloin vielä saan synnyttämään jäädä. Mutta pitää alkaa petaamaan että varppina saan sitten viim. perjantaina käynnistyksen - pääsiäisen yli en tahdo enää odottaa!



Kuulostipas oudolta etteivät ottaneet JARNIINAA sisään! Mikä ihmeen järki sitä tosiaan on paria päivää varten ajella tuollaisia matkoja suuntaansa? Ihmeellistä touhua.... Mutta onneksi synnytys kuitenkin huomenna käynnistetään jos se ei jo ole käynnistynyt. Ja NEITIKIN pääsee tositoimiin! Tsemppiä koitokseen!



MAISALLE paljon kiitoksia tsemppauksesta! Nyt on taas sellainen olo että kyllä tässä vielä viikko jaksetaan jos niikseen tulee... Toivottavasti tämä mieliala säilyy... Ja jos EIKKULI ja LAUTASALO pysyvät vielä seurana niin ei tule niin yksinäinen olokaan... Vaikka Lautasalolla sentään supistelee, kai se siitä pikkuhiljaa käynnistyykin! Ei tässä kyllä kovin yksinäinen voi kuvitella olevansa kun toinen koko ajan möyrii mahassa... ;)



Suhni & Toukka (41+1)

Voi, olette niin ajatuksissa! Kyllä ne supparit lopulta alkaa, uskokaa pois!! Ja paljon tsemppiä synnytykseen. Sen voin kertoa, että se voi lähentää suhdettanne mieheen tosi paljon ja palkinto tuskista on aivan täydellinen!!! Huilatkaa ja kerätkää voimia. Synnytyksen jälkeen voi olla rankkaa.... Kuten mulla... Ei auta siivoamiset ym. Vauva tulee kun haluaa. KERÄTKÄÄ ENNEMMIN VOIMIA KUIN RIEHUTTE KUIN HULLUT!!!!!!!!!!!!!!!!!! =)



Meille siis syntyi POIKA 1.4 klo 23.14. 52 cm ja 3740 g. (rv 42+0) Synnytys ei mennyt niin kuin piti. Ponnistusvaiheeseen asti kaikki eteni normaalisti. Paitsi kerran sydänäänet romahti, mutta saatiin taas nouseen. Mun ponnistusvaihe kesti 3½ tuntia!!!!!!!!!!!!! Puudutteita ei siinä vaiheessa enää ollut, ilokaasu vain. Olin 9-10 cm (siellä oli joku reuna edessä) auki, mutta sain silti ponnistaa. Vauva ei päässy laskeutuun. Joko oli liian ahdas lantio tai sen pää väärässä asennossa. Ponnistin vauvaa päin jotain luuta, mistä sillä oli päässä ruhjeita. ne kyllä lähtee pois. olin täysin poikki ja en halua pelotella, mutta siinä touhussa ei ollu siinä vaiheessa enää mitään inhimillistä.



Ehdotettiin sektiota. Leikkaussalissa sydänäänet romahti ja poika pois hätäsektiolla. isä syötti ekat maidot. mä olin heräämössä 4 tuntia. ihan sekava kuin näin mieheni ja pojan. itkettiin vaan hullun lailla molemmat ja mä hoin et<se on täydellinen.



sairaalas oltiin 5 päivää. mies hoiti vauvan ja mut. nyt ollaan kotona ja mies joutunu tekeen paljon. myös mun äiti on olu täällä auttamas. leikkaushaava poksahti hiukan auki torstaina, jooloin päästiin kotiin ja jouduttiin lähteen ensiapuun käymään.



meillä siis mennyt kaikki aika kivuliaasti ja hankalasti, mutta saadaan olla kiitollisia elävästä ja terveestä pojasta. se on tosi tosi suloinen!!!



poika on mun tissillä ja naputan yhdellä kädellä, joten sori kirj.virheet.



kiitos teille kaikille myötäelämistä ja tuesta raskauden viime päivillä. se oli tosi tärkeää. nähdään vauvapuolella!



muistakaa, et kaikki synnytykset ei mene tällä kaavalla! joten rohkeasti vain sinne! mäkin aion mennä vielä uudestaan, vaikka sydämestäni pyysin synnytyssalissa mieheltäni anteeksi sitä, että meille kuitenkin taitaa tulla vain yksi lapsi. nopeasti unohtaa ainakin pahimman ja palkinto kivusta on täydellinen!!!! Toivottavasti en saanut teitä pelkäämään. mun tarina nyt vaan on tällainen. Tsemppiä!





Maarge ja poika 1 vko

Heh, melkein naurattaa, siis kotiin laittoivat sairaalasta. Vauvalla kaikki enemmän kun hyvin masussa, eikä mitään syytä käynnistää synnytystä. Joten älä Suhni ole suotta kateellinen :)



Ja lääkäri olikin sitä mieltä, että meidän laskettua aikaa ois pitänyt jo 1. ultrassa korjata 6 päivää eteenpäin! Eli ois ollutkin vasta 2.4.



No, kohdunsuu 1 sormelle auki ja -kaula lyhentynyt 1 senttiin, eli jos se sittenkin lähtisi luonnostaan. Sitä kalvojen ronklausta tehtiin mullekin, tuntui tosi inhalta kyllä. Vuotoa ei oo tullut kuitenkaan juuri mitään.



Reippaana ootellaan, ja maanantaina uuten kontrolliin.



Neena rv 41+5 (vai pitäiskö nyt sitten sanoa 40+6?)

ja syntyi käynnistyksessä torstaina 6. huhtikuuta. Keskiviikkoaamuna menin äitiyspolikäynnille ja todellakin kuvittelin meneväni vain visiitille. Lääkäri kuitenkin kysyi omia tunnelmiani odotusajan suhteen (omatoimiedistystä tai supistuksia ei siis ollut lainkaan ja viikkoja tuolloin 41 +2). Kerroin, että käynnistäminen otettaisiin positiivisuudella vastaan. Sain kuin sainkin jäädä osastolle.



Kun käynnistys lopulta starttasi myöhään illalla, synnytys eteni hurjan nopeasti. Kokonaiskesto oli 2 h 40 min eli klo 1.40 syntyi pieni poika 3420g ja 49cm kolmen minuutin ponnistusvaiheen jälkeen. Kivutonta se ei toki ollut...ja kivunlievityksessäkin parhaiten ehti vaikuttaa lämmin kaurapussi.



Tänään kotiuduttiin ja olo on sanoinkuvaamattoman onnellinen. Palkinto on todellakin kaiken odotuksen arvoinen.



Tsemppiä teille kaikille jäljellä oleville! Ja onnea synnytykseen! Kannattaa tosiaan kerätä voimia vielä viimeiset hetket!!



HuplaKupla ja poika 2 vrk

Viiden aikaan alkoivat supistukset vessareissun jälkeen, ja heti säännöllisinä 5 min välein. Lukaisin aamun hesarin ja herätin sitten miehen, nyt on kassi pakattuna ja Naikkarilta lupa saapua. Onpa kiva jos tämä nyt kerralla hoituu näin, ja vieläpä ihan luonnostaan! Mikään ei kyllä vielä eilen siihen viitannut...



Tässä supistusten välissä yritän saada edes viilin syötyä ettei tarttis ihan tyhjin vatsoin lähteä. Siis vielä ISOT TSEMPIT koko poppoolle! Tulen sitten raportoimaan retkemme tuloksista...



Suhni & Toukka (41+2)

Voimia Suhnille matkaan, taidat kyllä olla jo ihan tositoimissa siellä :) Minä kyllä pysyn täällä matkassa viimeiseen saakka, huomenna on aamusta taas neuvola ja äitipolille ' pääsen' käymään sitten varmaan ennen pääsiäistä. Eikä mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta. Alan olla niin hermoraunio, myös vauvan voinnin suhteen, ettei minusta ole kivaa seuraa kellekään. Mies pelkää että tästä tulee tällä kertaa elokuvasynnytys, pikainen ja raju eikä ehditä mihinkään. Minä olen lopettanut sen asian pelkäämisen, sen sijaan huolestuttaa miten vauva jaksaa mahassa ylipäivillä. Huomenna taas arki ja mies menee töihin, joten väännän täällä kotona sitten esikoisen kanssa (luultavasti taas koko viikon taas, heh heh). Vaihtelevaa on tämä elämä, kun miettii että kävisikö S- vai K-kaupassa ja molemmissa tulee kumminkin tuttuja vastaan jotka päivittelevät suureen ääneen että VIELÄKÖ SÄ OOT TÄÄLLÄ ja ETKÖ JO OLE AJATELLUT LÄHTEÄ? No ei kai se vauva ajattelemalla tule, herranjumala sentään...............................



No, nyt kai alkaa meidän tämän viikon siivoussessio, mies jo heiluu imurin kanssa. Ja minä menen hauduttelemaan vadelmanlehtiteetä, muistaakseni silloin sitä ostaessani myyjä sanoi että se auttaa imetykseen eikä saa käyttää ennenkuin vauva voisi turvallisesti syntyä. En usko tehoon mutta kai sitäkin voi kokeilla...



eikkuli, 40+4