Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suomessa ei osata tai haluta diagnosoida autismia
15.08.2017 |
Sen sijaan lapsi saa tunnehäiriö tms. psykiatrisen diagnoosin. Luin joskus ketjua, jossa luki että iso osa huostaanotetuista lapsista on diagnosoimattomia autisteja. Oireita syytetään vanhempien aiheuttamiksi, ja lapsi on huostaanotettu. En silloin uskonut sitä, mutta nyt oman lapsen tutkimustaivalta seuratessa uskon tuon ketjun täysin.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on edellä kuvattuja ongelmia myös, esim liika kuormittuminen on aiheuttanut sen että olen lähes työkyvytön, yksityisyrityäjänä olen pystynyt sumplimaan mutta raja on tullut vastaan. Olen kuormittanut itseäni liikaa vuosia ja taas vuosia, niin että tällä hetkellä esim voin pahoin aina kun pitää tehdä jotain vähänkin vaativampaa, olen ollut puoliksi ripulilla jo ainakin vuoden, psykosomaattisten oireiden lista on pitkä. Olen viime aikoina ymmärtänyt olevani joko erityisherkkä tai autistinen, kuinka parhaiten erotan kumpi?
Erityisherkkyys on normaali temperamenttipiirre, autismikirjon häiriöt taas neurologisia poikkeavuuksia. Eli siis esim. Asperger on huomattavasti voimakkaampi ja joiltain piirteiltään täysin erilainenkin kuin erityisherkkyys. Erityisherkkyyteen liittyy mm. voimakas herkkyys aistia muiden tunteita ja mielialoja, autismikirjon häiriöisille taas muiden reaktioiden, mielialojen ja tunteiden ymmärtäminen on vaikeaa. Aspergerkin on monesti todella herkkä, mutta siihen liittyy silti huomattavia sosiaalisia vaikeuksia. Ilman niitä diagnoosia ei saa.
Tein aspergertestiä netissä ja joo ei, ei se ole minun juttu. Erityisherkkä taidan olla, niinkuin epäilin. Hitto kun tästäkin olisi aiemmin ruvettu puhumaan, olisin ollut yhteiskunnalle niin paljon hyödyllisempi yksilö :(. Lähtien ihan siitä että olisin saanut lapsena tukea eikä sen päivittäisen tunteen, että minussa on jotain todella pahaa ja huonoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se vaan kumma kun pelkän peruskoulun käyneet ihmiset diagnosoivat lapsen autismin paremmin kuin alan ammattilaiset.
Äipät vain yrittävät keksiä selityksiä lapsensa huonolle käytökselle joka johtuu vain ja ainoastaan näitä äideistä itsestään. Yrittävät sitten selitellä, että sillä lapsella on autismi tai ADHD tai joku muu sopiva sairaus ja siksi se käyttäytyy huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan kumma kun pelkän peruskoulun käyneet ihmiset diagnosoivat lapsen autismin paremmin kuin alan ammattilaiset.
Kirjoitin lukiossa psykologiasta ällän, opiskelen yliopistossa. Suvussani on yksi diagnosoitu autisti, ei asu Suomessa. Olen lukenut kaiken mahdollisen autismista, tiedän mitä se on. Ap
Ai sinä opiskelet oikein yliopistossa no sittenhän sinä olet automaattisesti viisaampi, kuin ammattilaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin Aspergerit ovat Suomessa alidiagnosoituja. Ja tyttöjen ja naisten autismi nyt on maailmanlaajuisesti tosi alidiagnosoitu.
Tämä on totta. Yhtätoista poikaa/miestä kohti diagnosoidaan vain yksi tyttö/nainen, vaikka autismikirjon häiriöt ovat yhtä yleisiä molemmilla sukupuolilla. Tiedän tämän henkilökohtaisesti myös siksi, koska oli todella vaikea päästä tutkimuksiin naissukupuolen edustajana. Asperger-epäilyni kuitenkin piti paikkansa ja sain diagnoosin.
Halusitko saada vain varmuuden vai oliko diagnoosista muutakin hyötyä?
Sellaista hyötyä, että olen täysin työkyvytön Aspergerin oireyhtymän takia. Mm. aistiyliherkkyyteni, yksinolon tarve, kasvosokeus ja uupumustaipumukseni ovat niin pahoja, etten pysty normaaliin elämään ollenkaan.
Ai nyt täällä jo kilpaillaan siinä kuka on sairain. huh huh tätä palstaa.
Tunnistan juuri nuo samat oireet. Ruotsissa muuten saa kyseisellä diagnoosilla eläkkeen ja lisäksi apua kotiin aika helposti.
Itse olen sinnitellyt työelämässä kyllä.
Nyt täytyy kyllä sanoa, että tilanteesi ei ole yhtä paha kuin minulla, mikäli kykenet työelämässä sinnittelemään. Kuulostan kirjoittaessani erilaiselta kuin oikeasti olen. Oikeasti olen vakavasti rajoittunut, mutta olen aina ollut hyvä kirjoittamaan, joten se vääristää sitä kuvaa mitä minusta saa. Olen siis eläkkeellä. Sen saa Suomessakin, mikäli tilanne on tarpeeksi paha, kuten minulla.
Ainahan näkee näitä "tilastoja", joiden mukaan asperger on täysin alidiagnosoitu vaiva. Helposti vain unohtuu, että aina on kyse siitä, mihin kohtaan jatkumolle raja vedetään. Kun riittävästi tihennetään kampaa, asperger-piirteitä löytyy hyvinkin joka toisesta. Niinpä kysymys ei olekaan piirteistä vaan siitä, kuinka arjessa selviytyy niiden kanssa.
Ja tästä päästään siihen, miten hyvänlaatuinen autismi onkin oikeastaan yhteiskunnan vaiva: kyvyttömyyttä käsitellä muotin ulkopuolella olevia ihmisiä.
Perinteinen kansakoulu oli oikeastaan aika lempeä autismin kirjon ihmisiä kohtaan. Oli hiljaista, opettaja puhui, osaaminen näytettiin kokeessa. Ihannesuomalainen ei ollut puhelias vaan rauhallinen ja asiakeskeinen. No voimistelu oli monelle tuskaa.
Nykyään on diagnooseja ja tukitoimia, mikä on hienoa. Mutta samalla on hälyä, paineita sosiaalisuuteen, elektronista viihdettä, ankaraa kilpailua. Puhumattakaan siitä, kuinka diagnoosi muovaa ihmistä ja toisten suhtautumista.
Itse saattaisin saada diagnoosin, jos olisin nykyajan lapsi. Lapseni ei ole sitä saanut enkä usko että saakaan, mutta arjen vaikeuksista tiedän kyllä riittävästi. Meillä meltdowneihin auttoi, kun vaihdoin pitkästä päivästä puolipäivätyöhön ja lapsi puolipäivähoitoon. Nykyään lapsi on upea, lahjakas eskari, joka tekee kavereilleen slapstick-huumoria liioiteltujen ilmeiden kanssa - testattuaan sketsinsä ja ilmeensä ensin minulla. Iltaisin hän on väsynyt ja lukee kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle annettiin autismi dg lapsena (taisin olla 7-8) lastenpsykiatrin tekemänä. Tapahtui polikliinisesti niin, että vanhemmat jättivät minut kyseisen lääkärin kanssa kahden huoneeseen, jossa oli leluja ja ties mitä kaikkea kivaa. Arvatkaapas puhuinko koko tutkimusprosessin aikana lääkärille mitään, koska keskityin leluihin. Lisäksi olin todella ujo ja hiljainen lapsi kaikkialla muualla paitsi kotona. Muistan vain elävästi sen kun diagnoosi ja potilaspaperit tuli äidille. Se nimittäin siltä seisomalta soitti lääkärille ja totesi että "diagnoosi on väärä". Lukihäiriö, hahmotushäiriö ja ujous sieltä sitten tunnustettiin ja sain oppimisvaikeuksiini apua. F-diagnooseja on lätkitty kuin leimasimella niin teini-iässä kuin aikuisenakin.
- pers.härö (F60.5)
Harmillista että sinulla on tällainen kokemus, mutta enää nykyään ei tehdä näin, vaan diagnoosia edeltää aina pidemmät tutkimukset. Yhden käynnin perusteella ei diagnoosia anneta. Tai jos annetaan, on toimittu täysin väärin.
No eipä minunkaan lastani missään sairaalajaksoilla tutkittu tms. Psykologi teki muutaman kerran testejä ja itselleni jäi juuri epäselväksi, tunnistiko poika kuvista niitä tunteita vai ei. Hän ei puhu, jos ei halua ja helpointa on puhua ns. asiaa, ei tunteista. Mielestäni on ihan mahdollista, että hän tunnisti paljon enemmän vivahteita kuin sanoi. En oikein ymmärrä, miten tuon mahdollisuuden voi poissulkea. Niin, psykologin mielestä ei ollut mikään Asperger (vaikka minusta, maallikosta siis, ne tulokset kuulostivat ihan Aspergeriltä), mutta meille oli koululääkärin kautta luvattu pääsy neurologille ja siihen vedoten hänen luokseen pääsimme. Tämä katsoi niitä ihan samoja tutkimustuloksia ja totesi, että lapsi on ihan selvä AS. Jäi kyllä tosi vakuuttava kuva terveydenhoidosta... No, välipä hällä, koska käytännössä diagnoosista ei ole ollut mitään hyötyä. Jotain keskusteluapua olisi ollut neurologilla ja sitten nuorisopsykiatriassa (kun lapsi sai raivareita ja oli alakuloinen), mutta kun lapsi ei puhu käynneillä mitään, niin mitäpä noista olisi hyötyä. Nyt olen noita käyntejä perunutkin ja sanonut, että pojalla menee ok ja mietin juuri, voisiko ne nyt lopettaa kokonaan... Sen verran tästä olen oppinut, että jos tutkimuksia haluaa, toimeen täytyy tarttua lapsen ollessa esim. ensimmäisillä luokilla koulussa. Teini-ikäiselle kaikki puuttuminen hänen elämäänsä on yhtä h*lvettiä. Pienempänä voisi joku oppi ja apu mennä perillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle annettiin autismi dg lapsena (taisin olla 7-8) lastenpsykiatrin tekemänä. Tapahtui polikliinisesti niin, että vanhemmat jättivät minut kyseisen lääkärin kanssa kahden huoneeseen, jossa oli leluja ja ties mitä kaikkea kivaa. Arvatkaapas puhuinko koko tutkimusprosessin aikana lääkärille mitään, koska keskityin leluihin. Lisäksi olin todella ujo ja hiljainen lapsi kaikkialla muualla paitsi kotona. Muistan vain elävästi sen kun diagnoosi ja potilaspaperit tuli äidille. Se nimittäin siltä seisomalta soitti lääkärille ja totesi että "diagnoosi on väärä". Lukihäiriö, hahmotushäiriö ja ujous sieltä sitten tunnustettiin ja sain oppimisvaikeuksiini apua. F-diagnooseja on lätkitty kuin leimasimella niin teini-iässä kuin aikuisenakin.
- pers.härö (F60.5)
Harmillista että sinulla on tällainen kokemus, mutta enää nykyään ei tehdä näin, vaan diagnoosia edeltää aina pidemmät tutkimukset. Yhden käynnin perusteella ei diagnoosia anneta. Tai jos annetaan, on toimittu täysin väärin.
No eipä minunkaan lastani missään sairaalajaksoilla tutkittu tms. Psykologi teki muutaman kerran testejä ja itselleni jäi juuri epäselväksi, tunnistiko poika kuvista niitä tunteita vai ei. Hän ei puhu, jos ei halua ja helpointa on puhua ns. asiaa, ei tunteista. Mielestäni on ihan mahdollista, että hän tunnisti paljon enemmän vivahteita kuin sanoi. En oikein ymmärrä, miten tuon mahdollisuuden voi poissulkea. Niin, psykologin mielestä ei ollut mikään Asperger (vaikka minusta, maallikosta siis, ne tulokset kuulostivat ihan Aspergeriltä), mutta meille oli koululääkärin kautta luvattu pääsy neurologille ja siihen vedoten hänen luokseen pääsimme. Tämä katsoi niitä ihan samoja tutkimustuloksia ja totesi, että lapsi on ihan selvä AS. Jäi kyllä tosi vakuuttava kuva terveydenhoidosta... No, välipä hällä, koska käytännössä diagnoosista ei ole ollut mitään hyötyä. Jotain keskusteluapua olisi ollut neurologilla ja sitten nuorisopsykiatriassa (kun lapsi sai raivareita ja oli alakuloinen), mutta kun lapsi ei puhu käynneillä mitään, niin mitäpä noista olisi hyötyä. Nyt olen noita käyntejä perunutkin ja sanonut, että pojalla menee ok ja mietin juuri, voisiko ne nyt lopettaa kokonaan... Sen verran tästä olen oppinut, että jos tutkimuksia haluaa, toimeen täytyy tarttua lapsen ollessa esim. ensimmäisillä luokilla koulussa. Teini-ikäiselle kaikki puuttuminen hänen elämäänsä on yhtä h*lvettiä. Pienempänä voisi joku oppi ja apu mennä perillekin.
Diagnoosia varten kyllä pitäisi olla laajat tutkimukset. Sairaalassa, alan asiantuntijoiden tekeminä.
Ap:ään ei vastannut tähän että missä tutkitaan? Onhan sillä väliä. Tämän alan ihmisiä on kuitenkin suhteellisen vähän. Saako ap mitään apua esimerkiksi Autismiliitolta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samanlaista kokemusta kuin ap:llä. Ensimmäiseksi syytettyjen listalla ovat vanhemmat ja erityisesti äiti. Jos kestät tämän jaksat kaikesta huoimatta hakea apua lapselle, niin voit sitä ehkä lopulta saada. Äitien syyllistäminen on maailman helpoin asia, koska pohja siihen on jo valmiiksi pedattu jokaisen äidin sydämessä. Jokaikinen äiti epäilee ja etsii syytä itsestään jo valmiiksi muutenkin. Suuri osa tyytyy tähän ammattilaisen selitykseen ongelman alkuperästä ja yrittää olla parempi ja täydellisempi. Joskus ongelmat hoituvat jollain tavalla lapsen kasvaessa, joskus kostautuvat myöhemmin juuri esim. tunne-elmän ongelmina, joskus vanhempien täydellisenä väsymisenä. Miksi tämän pitää mennä aina niin vaikean kautta? Haetaanko säästöjä sillä, että vanhemmat syyllistetään hiljaisiksi heti alkumetreillä, kun lapsella on ongemia?
Alue: Aihe vapaa
Harmillista että sinulla on tällainen kokemus, mutta enää nykyään ei tehdä näin, vaan diagnoosia edeltää aina pidemmät tutkimukset. Yhden käynnin perusteella ei diagnoosia anneta. Tai jos annetaan, on toimittu täysin väärin.