En osaa iloita omasta onnistumisesta koska paha mieli kaverin puolesta

Kaverini oli jo pienenä haaveillut tietystä ammatista, mutta jo tällöin kävi ilmi ettei kyseiselle alalle voi ikinä hakeutua terveydellisistä syistä. Joten pienestä asti siis tiennyt ettei tule alalle pääsemään. Itse kiinnostuin kyseisestä alasta yläaste-aikoina ja nyt vuosien opiskelun jälkeen pääsin juuri tälle kyseiselle alalle. Nyt en oikein osaa täysillä riemuita onnistumisestani sillä minulle on kaverini puolesta todella paha mieli. Hänestä ei ainakaan ulos päin näe että häntä harmittaisi, mutta hän on kuitenkin ruennut jälleen suunnittelemaan kallista hankitaa jolla kyseisen vian voisi korjata. Tosin tuokaan ei auta häntä pääsemään kyseiselle alalle. Eli vähän niinkuin teoista paistasi läpi että hän vielä haluaisi alalle, mutta tiedän jo hyvin ettei vikaa pystytä korjaamaan siten että se alalle kelpaisi. Tuntuu niin pahalta kun toinen koittaa yrittää ja todennäköisesti toivoo että se riittäisi vaikka asia on selvä ettei se tule kelpaamaan.

Nyt kysynkin vinkkejä muilta jotka ovat olleet samankaltaisessa tilanteessa. Miten te toimitte? Tuo minun paha mieleni haittaa hieman työskentelyäni kun vähän väliä tulee mieleen ettei kaverini voi koskaan tulla tekemään tätä. Eli käytännössä elän hänen lapsuuden unelmaansa hänen silmien edessä. Kaverini tuskin minulle sanoisi vaikka häntä oikeasti harmittaisi, joten tarvitsen lähinnä keinoja miten saada omat ajatukseni koottua ja lopettaa tämän toisten puolesta pahan mielen tuntemisen. Kerroin siis tähän vähän tilanteeni taustoja, mutta pääasiallinen ongelmani on aina ollut että minulle tulee herkästi paha mieli muiden puolesta silloin kun itse saavutan jotain.