Lue keskustelun säännöt.
Mitä tapahtui ennen kuin romahdit?
15.08.2017 |
Oliko mitään fyysisiä tai henkisiä varoitusmerkkejä ?
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies jätti, äiti kuoli, poika teki pahan rikoksen, jouduin työttömäksi ja sitten iski ahdistus, unettomuus ja tässä ollaan. En oo siltikään täysin romahtanut, koska olen kristitty ja olen ihan varma, että huonommin ei voisi nyt olla asiat ja sitä rukoilen. Olen saanut jo muutaman rukousvastauksen ja kasvanut henkisesti.
Tuntuiko koskaan siltä, että jalat pettävät alta?
Mä olen menossa kohti romahdusta. Unettomuutta, ahdistusta, itkukohtauksia, masentuneisuutta, pelkoa, jännitystä, stressiä, itsetuhoisia ajatuksia, väsymystä, hulluksi tulemisen tunnetta, muistihäiriöitä, vihaisuutta, lohtusyömistä, irrallisuuden tunnetta, paniikin tunnetta...you name it. Ja eikun huomennakin opiskelemaan, saa nähdä miten kauan vielä jaksan.
#5 miksi sinnittelet? Hae apua, ennen kuin on myöhäistä. Kärsimys on turhaa. T.ex-ahdistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut tarinoita, joissa ihmiset ei jaksa nousta sängystä ylös.
Missä kohtaan täytyy todella huolestua?
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tarinoita, joissa ihmiset ei jaksa nousta sängystä ylös.
Missä kohtaan täytyy todella huolestua?
Alakulo, jatkuva epämääräinen suru, vakavoituminen ja mietteliäs vaikutelma... tällaisen kuvan sai minusta, kunnes kävi noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tarinoita, joissa ihmiset ei jaksa nousta sängystä ylös.
Missä kohtaan täytyy todella huolestua?Alakulo, jatkuva epämääräinen suru, vakavoituminen ja mietteliäs vaikutelma... tällaisen kuvan sai minusta, kunnes kävi noin.
...siis sellainen perinteinen raskasmielisyys, millä depressiota nimitettiin ennen muinoin. Se sängystä nousemattomuus on siis vakava depressio ja voit halutessasi googlata lisää. Masennuksen kirjo on iso, mutta tuo on vakavimmasta päästä.
Hmm, unohtelin asioita, olin hajamielinen, tavarat katoili, kusin sänkyyni yöllä, olin alakukoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko mitään fyysisiä tai henkisiä varoitusmerkkejä ?
Riippuu "tapaudista", mut joskus voimakas levottomuus ja tuskaisuus, mitä on edeltänyt pitkä traumaattinen stressi -> itsemurha (pahimmillaan)
Vierailija kirjoitti:
Hmm, unohtelin asioita, olin hajamielinen, tavarat katoili, kusin sänkyyni yöllä, olin alakukoinen.
Kognitiivisten kykyjen alentuminen siis. Keskittymisvaikeudet yleisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tarinoita, joissa ihmiset ei jaksa nousta sängystä ylös.
Missä kohtaan täytyy todella huolestua?Alakulo, jatkuva epämääräinen suru, vakavoituminen ja mietteliäs vaikutelma... tällaisen kuvan sai minusta, kunnes kävi noin.
Voihan v...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen romahtanut jo useita kertoja. Olen oppinut tuntemaan itseni ja merkit joihin pitäisi kiinnittää huomiota ennenkuin on liian myöhäistä. Mutta se ei ole niin yksinkertaista. Ne merkit jotenkin sivuuttaa, aina yrittää pärjätä vielä yhden päivän jospa sitten vointi paranisi. Siinä lasikatolla kävellessä sitten joku vastoinkäyminen saa katon romahtamaan ja elämä pysähtyy.
Jälkiviisaana aina ajattelen että olisi pitänyt tajuta ajoissa hakea apua. Vasta jälkeenpäin ymmärtää miten huonossa kunnossa todella oli jo pitkään. Kai siihen selviämiseen käyttää kaiken energian, ei huomioi omaa tilannetta. Kunnes kroppa ja psyyke vain sanoo: SEIS.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tarinoita, joissa ihmiset ei jaksa nousta sängystä ylös.
Missä kohtaan täytyy todella huolestua?Alakulo, jatkuva epämääräinen suru, vakavoituminen ja mietteliäs vaikutelma... tällaisen kuvan sai minusta, kunnes kävi noin.
Voihan v...
Niin ja myös ärtyisyys, tuskainen olo, sisäinen levottomuus. Öisin raavin itseäni ja olin tuskastunut
Ei siitä voi edes puhua täällä. Elämä kuin kauhuelokuvaa.
Unettomuus, ahdistus, pelkoja, näköharhoja.
En usko että romahdus on lähellä vielä, mutta jos tulisi vielä jotain uusia vastoinkäymisiä...
Olen siirtynyt erilaisiin päihteisiin, joita käytän vaihtelevasti useita kertoja viikossa. Alkoholista huumeisiin. En jaksa enää kovin hyvin keskittyä töissä. En tarvitse unta viikonloppuisin. En pysty olla aloillani juuri lainkaan. En välitä mitä kukaan ajattelee minusta. Olen tullut epäsiistimmäksi ja hyvin huolettomaksi ja vastuuttomaksi. Jos olen suht selvä niin minua ahdistaa lähes aivan jatkuvasti eriasteisen tuskaisesti.
Unettomuus ja ruokahaluttomuus...?