Särkee, koskee, aina vaan kipua, kipua, kipua..

Minä en enää jaksa.

Olen nyt sairastanut niska-olkavarsioireyhtymää viisi viikkoa.

Lääkkeeitä olen syönyt varmaan enemmän kuin ikinä eläissäni. Meidän lääkekaapissa on varmaan narkkarien tai sekakäyttäjien unelma. On Voltarenia, Sirdaludia, Diapamia, Panacodia... Ja niitä kaikkia nappailen pitkin päivää ja varsikin yötä.



Yöt on yhtä helvettiä. jos otan vain vaikka Panacodia nukun pari-kolme tuntia ja näen kaameita painajaisia. Näitä Panacod-painajaisia tahtoo tulla jo päivälläkin. Saan jonkun laisia paniikkikohtauksia.



Yön saan rauhallisemmaksi ja nukun hyvällä tuurilla jopa kuusi tuntia kun otan kaksi Panacodia ja 10mg diapamia. Mutta sitten se aamu. Toikaroin seinistä kiinni pidellen lasten aamutoimia. Olen ihan hillittömässä pilvessä.



Lääkärin mukaan tässä paranemisessa menee vielä muutama viikko. Ravaan 3x vko fysioterapeutilla. Rahaa palaa lääkkeisiin ja terapiaan. Mutta mitään edistystä ei tapahdu.



Paitsi se että nyt on käsivarsikin kipeä. Koko viikonlopun siinä on ollut voimakas elohiiri ja lihas on ihan krampissa. Siis lisää kipua. Ja nappeja naamaan.



Oikeasti pelkään että tulen vielä riippuvaiseksi näistä lääkkeistä. Mitäs sitten tehdään?



Olen jo avan epätoivoinen. Olen sairastanut aikoinaan masennuksen ja tuntuu että sinne tässä taas liutaan. Siis lisää lääkettä.

Olen jatkuvasti itkuinen ja allapäin, mikään ei kiinnosta ja kaikki ärsyttää.



Töistäkin sain sellaisen käsityksen että onko mulla vaan lorvikatarri. Olisikin!! Tunnen itseni jo aivan arvottomaksi ja turhaksi, kun en pysty enää edes teekuppia nostamaan kipeällä kädelläni.



Kai tämä tästä joskus helpottaa. Kiitos kun sain purkautua ja jos joku jaksoi lukea niin ihanaa.



Tällaisia vain tuli mieleeni tässä Panacodin ja Diapamin vaikutusta odotellessani, että pääsisi vähäksi aikaa nukkumaan.