Lue keskustelun säännöt.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että haluan lemmikkejä mutten lapsia
13.08.2017 |
Pidän eläimistä ja minulla onkin lemmikkieläimiä. Monelle on vaikea ymmärtää, etten kuitenkaan halua hankkia ihmislapsia. Lemmikkejäni pidetään "tulevien omien lapsieni" korvikkeina, kunnes "pääsen lisääntymään" ja ilmeisesti sitten heitän lemmikit kuuseen. Ihmetellään miksen jo mieheni kanssa tee lapsia eikä käsitetä, miten voin iloisesti hoitaa lemmikkejä mutten lapsia.
Minulla ei ole teoriassa mitään lapsia vastaan ja toivon kaikille lapsille hyvää, mutten vain halua heitä omiksi vaivoikseni.
Listaan tässä nyt sitten niitä syitä, miksi henkilökohtaisesti juuri minulle lemmikki on parempi kuin lapsi:
- lemmikin kasvatus kestää yleensä max vuoden jonka jälkeen vain ylläpidetään oikeanlaista käytöstä, lasta sen sijaan kasvatetaan aktiivisesti 18 vuotta
- lemmikillä ei ole omia menoja tai velvollisuuksia joissa minun pitää roikkua mukana huolehtimassa, lapsilla sen sijaan on päiväkodit, koulut, harrastukset, luokkaretket, yökyläilyt...
- lemmikki ei juorua, naura tai loukkaannu, vaikka puhuisin sen kuullen mitä tahansa
- lemmikki ei traumatisoidu vaikka harrastaisin seksiä sen silmien edessä
- lemmikkiä on helpompaa suojella maailman vaaroilta, koska se on aina joko minun valvovan katseeni alla tai kotona (jossa se käyttäytyy asiallisesti, sille käy huonosti vain jos talo palaa tai hullu murtautuu sisään)
- lemmikillä ei ole tulevaisuutta josta huolestua; minun ei tarvitse stressata arvosanoista, kesätöistä, bileistä ja päihteistä, huonosta seurasta, alastonkuvien postaamisesta nettiin...
- lemmikki on tyytyväinen vähään eikä osaa haikailla trendien, tavaran tai matkojen perään (joita ilman saattaa syrjäytyä)
Minä saan lemmikistä oivan ystävän, jota rakastan hemmotella ja hoivata ja jonka kanssa vietän aikaani. Kuitenkaan se ei hallitse elämääni totaalisesti.
Kommentit (50)
Se lemmikki ei askartele koulussa äitienpäiväkorttia eikä kerro että rakastaa sinua eikä hoida sinua vanhuksena :))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se lemmikki ei askartele koulussa äitienpäiväkorttia eikä kerro että rakastaa sinua eikä hoida sinua vanhuksena :))
No voi että, ihan jää väliin joku kortti jonka lapsi on tehnyt puoliksi pakotettuna.
Lemmikki kertoo monin tavoin rakastavansa, vaikkei osaakaan sanoa sitä ääneen.
Kuinka moni Suomessa muka hoitaa vanhusvanhempiaan? Suurin osa vanhuksista lykätään laitokseen ja käydään pari kertaa vuodessa moikkaamassa.
Kyllä lemmikki kertoo rakastavansa mua, ei tietenkän sanoin mutta käytöksestä verrattuna muihin ihmisiin se on erittäin selkeää :)
Tosi moni lapsia hankkinut on asiasta katkera. Heidän ainoa selityksensä erilaiseen elämään kuin heillä on se, että lemmikkejä hankitaan "lapsen korvikkeeksi". Koska heidän maailmassaan ei voi olla onnellinen ilman lapsia, joten jos ei ole lapsia, niin joko lemmikit on korvikkeita, tai sitten se itsenäinen elämä on "ikuista teini-ikää jossa suurin pelko on kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi".
Ei vain voida käsittää neutraalilta pohjalta elämää joka on erilaista kuin oma.
Vittuako se kenellekkään kuuluu hankitko lapsia vai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotko ap meille keiden on vaikea ymmärtää. Minä en ymmärrä miksi koit tarvetta avautua asiasta palstalle ihmisille joita sun valinnat ei kiinnosta pätkääkään.
Sen sijaan että kirjottelet tänne voisit ihmetellä asiaa suoraan niille noiden on syystä tai toisesta vaikea ymmärtää valintojasi koska tuskin täällä monta tuttuasi on.
Mut saitpahan huomiota jos sen perässä olit.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lemmikki kertoo rakastavansa mua, ei tietenkän sanoin mutta käytöksestä verrattuna muihin ihmisiin se on erittäin selkeää :)
Juuri näin! Vaikka lemmikki ei osaa sanoa ääneen tunteitaan, se osoittaa rakkautensa monilla muilla tavoilla <3
Minun lemmikkini ovat aina iloisina vastassa, kun palaan kotiin, vaikka olisin ollut vain viemässä roskat. Ne eivät vain murahda epämääräistä tervehdystä tietokoneen äärestä tai toivo että saisivat joskus olla illan yksin kotona kun minä olen niin ärsyttävä äiti :D
Saan lemmikeiltäni pusuja aamulla kun herään, ne haluavat tulla kanssani vessan paskan hajuun, ne tulevat juosten kun pyydän ne luokseni. Ne eivät koskaan vittuile tai kiukuttele tai esitä vaatimuksia. Ne tottelevat (lähes) aina jo ensimmäisellä kerralla.
Ihanat mussukat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on ihan sama, tekevätkö toiset lapsia tai eivät - tai oikeastaan maapallon kannalta tietenkin aina parempi, jos ihmisellä ei ole lapsia eikä lemmikkejä.
Mutta ne, jotka näkevät lemmikin yhtä tärkeänä tai tärkeämpänä kuin läheiset ihmissuhteet, herättävät minussa aina pientä sääliä. Lienevätkö he jotenkin värisokeita ihmisyydessään, vai perin juurin katkeroituneita? On niin paljon asioita, joita voi jakaa vain toisen ihmisen kanssa: taide, filosofia, huumori, yhteiskunnalliset kysymykset...
Joo, eläin varmasti rakastaa, mutta et koskaan voi edes kysyä, että mitä rakkaus eläimelle on.
Minulla ei ole lemmikkejä samasta syystä kuin minulla ei ole lapsia: liian rajoittavaa, ei sovi elämäntapaani, ei ole hoivaviettiä.
Korvikelapsilta ne kyllä jotekin ovat aina tuntuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lemmikki kertoo rakastavansa mua, ei tietenkän sanoin mutta käytöksestä verrattuna muihin ihmisiin se on erittäin selkeää :)
Kavereiden kissa hakeutui mökkireissuilla mieheni ja minun jalkopäähän nukkumaan. Jäi hiemen epäselväksi huvittiko vai närkästyttikö kissan käyttäytyminen sen omistajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lemmikki kertoo rakastavansa mua, ei tietenkän sanoin mutta käytöksestä verrattuna muihin ihmisiin se on erittäin selkeää :)
Juuri näin! Vaikka lemmikki ei osaa sanoa ääneen tunteitaan, se osoittaa rakkautensa monilla muilla tavoilla <3
Minun lemmikkini ovat aina iloisina vastassa, kun palaan kotiin, vaikka olisin ollut vain viemässä roskat. Ne eivät vain murahda epämääräistä tervehdystä tietokoneen äärestä tai toivo että saisivat joskus olla illan yksin kotona kun minä olen niin ärsyttävä äiti :D
Saan lemmikeiltäni pusuja aamulla kun herään, ne haluavat tulla kanssani vessan paskan hajuun, ne tulevat juosten kun pyydän ne luokseni. Ne eivät koskaan vittuile tai kiukuttele tai esitä vaatimuksia. Ne tottelevat (lähes) aina jo ensimmäisellä kerralla.
Ihanat mussukat.
Nuo ovat siis ihania ominaisuuksia, joita lapsilta puutuu... ? Palvonta ja tottelevaisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle on ihan sama, tekevätkö toiset lapsia tai eivät - tai oikeastaan maapallon kannalta tietenkin aina parempi, jos ihmisellä ei ole lapsia eikä lemmikkejä.
Mutta ne, jotka näkevät lemmikin yhtä tärkeänä tai tärkeämpänä kuin läheiset ihmissuhteet, herättävät minussa aina pientä sääliä. Lienevätkö he jotenkin värisokeita ihmisyydessään, vai perin juurin katkeroituneita? On niin paljon asioita, joita voi jakaa vain toisen ihmisen kanssa: taide, filosofia, huumori, yhteiskunnalliset kysymykset...
Joo, eläin varmasti rakastaa, mutta et koskaan voi edes kysyä, että mitä rakkaus eläimelle on.
Minulla on peräti 4 kpl lemmikkejä enkä ole ajatellut tehdä lapsia. Lemmikeistäni pidän niin hyvää huolta kuin osaan, ne ovat minulle rakkaita ja tärkeitä ja ehdottomasti lasken ne perheenjäsenikseni.
Kuitenkin minulla on pitkäaikainen avomies ja ylläpidän ihmissuhteita ystäviini ja sukuuni.
En ymmärrä miten eläinrakkaus ja normaali sosiaalinen elämä sulkisivat toisensa pois :D Lemmikit ovat ne joita kotona seurailen ja ihastelen, ihmiset niitä joiden kanssa keskustelen ja teen "ihmisjuttuja".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lemmikki kertoo rakastavansa mua, ei tietenkän sanoin mutta käytöksestä verrattuna muihin ihmisiin se on erittäin selkeää :)
Kavereiden kissa hakeutui mökkireissuilla mieheni ja minun jalkopäähän nukkumaan. Jäi hiemen epäselväksi huvittiko vai närkästyttikö kissan käyttäytyminen sen omistajaa.
Minusta lemmikin omistajana on hauskaa, kun lemmikkini viihtyy jonkun ystäväni kanssa. Kaverini pitävät lemmikistäni ja haluavat aina nähdä sitä, jos eivät ole hetkeen nähneet. Minusta on kiva että lemmikistäni on iloa minulle tärkeille ihmisille ja "pääsen näyttämään" kuinka ihana ja seurallinen tyyppi lemmikkini onkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sulla on niin kova tarve tulla ymmärretyksi?
Minulla on lapsi ja ollut koiriakin ennen lasta ja lapsen kanssa. Ymmärrän jos joku ei halua lasta, hyvä että tajuaa olla tekemättä.
Lapsi on äärettömän rakas, rakkaampi kuin se koira koskaan oli. Mutta onhan se totta, että lapsessa on isompi vastuu.
En kadu yhtään lasta, mutta kyllä sitä odottaa jo innolla kun ei tarvitse joka asiasta kieltää, neuvoa, ohjeistaa.. onhan tuo vajaa 3 v. hassu, söpö, ihana ja rakastettava, mutta samalla olen ajoittain ihan kypsä ja odotan että on noin 8 v. ja edes vähän omatoimisempi. Meillä taitaa jäädä lapsiluku tuohon yhteen lapseen.
Joo, miten vaan. Itse ajattelin samaa parikymppisenä.
Onhan lemmikit ja omat muksut ihan sama asia. Jep jep.
Mulla on kaks lasta, koira ja kissa.
Kissavauvoja tulee ainakin toinen tässä n. 1-2v sisään, kunhan onnistutaan kasvattajan kanssa saamaan aikaan sopivan värinen.
Mutta en ole valmis edes koiravauvvaan seuraavaan vähintään viiteen vuoteen, oon saanu tarpeekseni hetkeksi paskarallista ja yöherätyksistä 😂
Hyvä ratkaisu jos et halua lapsia. Ihania nuo on, ja huippuja tyyppejä, mutta oishan se elämä PALJON helpompaa ilman. Enää ois sen n. 10v ja ne on jo aika itsenäisiä ku ovat sillon teini-ikäsiä 😂
Minä taas halusin vain yhden lapsen, mutten yhtään lemmikkiä. Sekin on ihmisille tosi vaikeaa tajuta. Kaksi lasta, Volvo ja kultainennoutaja-malli tuntuu istuvan joillakin vielä hyvin tiukassa.
Sama täällä,olen onnellinen koiran ja kissan kanssa.