Miksi on niin vaikea ymmärtää, että haluan lemmikkejä mutten lapsia

Vierailija kirjoitti:

Se lemmikki ei askartele koulussa äitienpäiväkorttia eikä kerro että rakastaa sinua eikä hoida sinua vanhuksena :))

Ja sitten puhutaan, ettei lapsia hankita itsekkäistä syistä...

Aivan sama, millä ap perustelee eläimensä.

Minulla on 3 jo aikuista lasta ja koiria, enkä ikinä vertaisi saati vaihtaisi lapsiani lemmikeihin, niin rakkaita kuin jälkimmäisetkin ovat.  Olen ylpeä ja onnellinen jälkikasvustani ja olen  saanut kokea heidän kanssaan valtavan hienoja asioita.

Ap, kokemuksen syvällä rintaäänellä: kyllä ne kaikki lapsien tekoon painostavat alkavat hiljentyä sitten, kun 40 v tulee täyteen. Siihen asti joudut katsomaan suu auki, kuinka nämä karjuvat lapsilleen, jotka tappelevat koko ajan keskenään jostain ja tappelevat miehensä kanssa koko ajan ja sitten ihmettelevät sinulle kovasti, että miksi et halua samaa ihanuutta itsellesi. Ei siinä voi oikein sanoa, että kun katson millaista teillä on, niin juuri siksi en halua. Pitää vain purra hammasta, kyllä se aikanaan loppuu. Sitten alkaa tulla niitä tunnustuksia, kuinka katoavat sitä, että hankkivat lapsia ja avioituivat miehensä/vaimonsa kanssa ja siinä saa taas purra hammasta, kun tekisi mieli sanoa, että "kuitenkin niin kovasti halusit minutkin vuosikausien ajan tohon samaan tilanteeseen, että kiitti vaan".

Miksi aina vedotaan siihen, että jos et tee lapsia, kukaan ei hoida sua vanhana. Miksi sitten lehdet on pullollaan juttuja, että vanhukset on hylättyinä vanhainkodeissa tai kotonaan eivätkä lapset käy katsomassa tai ole kiinnostuneita heidän hoidostaan. Outoa.

Jos ei joku niitä lapsia tee, ei ole tulevaisuudessa aikuisia ihmisiä 😀

Itse pelastaisin palavasta talosta mieluummin lemmikin kuin lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä, että koulutat yhden lemmikin about vuodessa. Joudut kouluttamaan monta elinaikanasi, koska elävät lyhemmän aikaa, kuin ihmiset! Lapsi ei pureksi huonekaluja, pyyhi takamustaankin niihin, syö mitä sattuu, kuljeta niin paljon punkkeja yms kotiin, (helpompi tarkastaa, kun ei ole karvainenkaan), uikuta yksin kotona ja pissaa laminaattilattiaa pilalle. Lapsi ei karvaa asuntoa. Lapsi osaa käydä itse vessassa ja oppii pesemään itse vessan, vaatteensa...  Lapsi suoriutuu monista kotitöistä itse jo 3-5 v iässä, kunhan panostaa ohjaamiseen, ei valmiiksi tekemiseen. Lasta ei tarvitse ulkoilutta säällä kuin säällä, myös kipeänä eikä viikonloppuna tarvitse herätä pissattamaan lasta. Lapsesta jää monesti jotain jäljelle vielä silloinkin, kun vanhemmat ovat kuolleita.

Kaunistelit vähän todellisuutta?

Eli sinulle lemmikki on yhtä kuin koira, no oikeasti lemmikkejä on laidasta laitaan ja niillä on paljon eri ominaisuuksia (ihan karvaisia seurallisiakin eläinlajeja, ei vain jotain hämähäkkejä tai kaloja). Osaa ei käytetä lainkaan ulkona, ne ovat täysin äänettömiä jne että aika väkisin väännettyjä nuo argumentit kuinka on pakko lenkittää kuolemansairaana jossain punkkipusikossa ja odotella häätöä kun lemmikki huutaa kellon ympäri. 

Lisäksi 

"lapsi osaa käydä itse vessassa" nopeammin lemmikki oppii sisäsiistiksi kuin lapsi kuivaksi 

"lapsi oppii pesemään itse vaatteensa" no lemmikeillä on harvoin vaatteita (jollain koiralla ehkä 1 kpl sadepukuja), eli siinä säästyy kaikelta vaatteisiin liittyvältä (ostaminen, huolehtiminen että on säähän/tilaisuuteen sopiva asu, huolehtiminen vaatevalikoimasta yleisesti + pesu siihen asti että lapsi itse oppii ja sen lapsen opettaminen)

"lapsi ei pureksi huonekaluja" lapsi osaa aiheuttaa paljon muuta tuhoa ympäristölleen (ja itselleen jos esim taapero löytää kaapista sytkärin tai veitsen, lemmikin kanssa riittää että ei jätä noita tyrkylle)

"lapsi ei syö mitä sattuu" syöhän, mitä tahansa räästä liimaan ja shampooseen pitää maistella, lisäksi tungetaan tavaroita ruumiinaukkoihin kuten kurkkuun, nenään ja korviin 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on päinvastoin. Joidenkin tuntuu olevan vaikea käsittää.

Päinvastoin? Että olet tehnyt lapsia ja ihmiset odottavat milloin otat lemmikin ja annat lapset huostaan? No jo on. 

Nää on huvittavia ketjuja. Antakaa toistenne tehdä omat valinnat elämässä ja pitää niitä oikeina. On varmasti sille ihmiselle ne oikeat vaikka omat valinnat olisi erilaisia.  Aamupäivästä eräs ihminen perusteli kuinka on vapaampi parisuhteessa kuin yksin, sinkut ryntäsivät mitätöimään nuo ajatukset, nyt pitäisi tapella kumpi on parempi, lapsi vai lemmikki. Ovatko palstalaiset oikeasti näin naivin varmoja oman mielipiteen universaalista paremmuudesta vaiko vain elämäänsä kyllästyneitä ja riidanhaluisia?  

Miksi ap:lle tämä on ongelma? Älä tee lapsia ja sillä sipuli.

On meiltäkin kysytty, tuleeko meille koiraa/kissaa/lemmikkiä. Ei tarvita lemmikkiä, eikä sellaista tule. Mutta ei meitä tällaiset lemmikkikyselyt häiritse.