klo 21:35 | 13.8.2017
Olen 31v eli vuosikymmeniä on mahdollisesti vielä elämää edessä. Silti elän jatkuvassa tunteessa, että elämäni on ohi. Kaikki ilo, onnellisuus... Meni jo eikä tule takaisin. Käyn töissä ja tulen tyhjään kotiin päivästä toiseen. Yritän harrastaa paljon liikuntaa, mutta salille menokaan ei nykyään paljon kiinnosta. Ikään kuin mikään ei tuottaisi enää tyydytyksen tunnetta. Mikään ei kiinnosta. Pystyn silti toimimaan normaalisti, mutta en pääse tunteesta että edessä on vain harmaata ja onnellisuutta en enää koe. Miestä en jaksa enää etsiä, koska sellaista ei tule löytymään. Mitä järkeä on missään? Elämä on vain tyhjää puurtamista päivästä toiseen vailla mitään tarkoitusta.
Gimmel - Harmaata lunta
Kuulostaa tutulta, kuulostaa siltä että olet masentunut.
Miten niin miestä ei tule löytymään? Koska olet nainen niin voit vain käynnistää tinderin ja valita täydellisiä 190cm akateemisia mallimiehiä treffeille.
Kannattaisiko kuitenkin yrittää tehdä asialle jotain eikä vain valittaa ja luvuttaa?
Miten?
Kai sä haluat jotain tehdä, nähdä tai kokea. Just do it!
Tämän minäkin haluaisin tietää. Yritän tehdä asioita, en siis makaa kotona sängyssä kaikkea vapaa-aikaani. Miestä olen etsinyt baareissa ja netissä mutta yhtään sellaista ei ole vastaan tullut, joka kolahtaisi enemmän. Nekin ajat oli jo, joskus sentään tunsinkin jotain ja sitten minut petettiin pahemman kerran. Olen kyllästynyt kohtaamaan varattuja ja valehtelijoita.
Ap
Nauti nyt siitä onnellisesta lapsettomasta elämästä kun voit käydä baarissa ja saada ihailua loputtomasti miehiltä, saat laittaitua ajan kanssa itsesi täydelliseksi. Ei tarvi homehtua vauvan oksennuksessa ja kakassa ja sutaista vaan kiireeessä meikit naamaan kun menet niinkin eksoottiseen paikkaan kuin lähimarkettiin.
Salilla käyminen on yksinäistä puuhaa. Suosittelen ensi alkuun jotain sosiaalisempaa harrastusta: näytelmäkerho, kuorolaulu, tanssi, melonta, itsepuolustuslajit jne. Näissä kaikissa ollaan ja tehdään juttuja ihmisten kanssa. Ja on myös illanistujaisia ja muuta kivaa. Salilla jokainen tekee omaa juttuaan yksin, se ei tuo kovinkaan helposti sosiaalista sisältöä elämään.
Miksi valitset tuollaisia miehiä?
Tiputa rimaa miehen naaman ja statuksen ja jännyyden suhteen niin löydät kilttejä kunnollisia luotettavia sinkkumiehiä.
Vaihda työpaikkaa ja aloita joku uusi harrastus. Moni rakastuu vielä vanhainkodissakin, joten aikaa sinulla vielä on.
Katsos kun sellaiset miehet ei kolahda enää nykynaisille. Mikään ei tunnu miltään enää naisilla.
Siksi koska en millään voinut tietää, että kaikki on valhetta. En ole selvännäkijä.
Ap
Kysy seuraavalla kerralla joltain mieskaverilta arviointiapua että vaikuttaako tämä mies luotettavalta sinkulta. Miehet näkee paremmin toisten miesten läpi kun te naiset ajattelette vain alapäällänne.
Tee toisille hyvää ja unohda oma napa - saat elämälle tarkoitusta.. mietit vain mikä on lähellä sydäntä; eläimet, lapset, vanhukset, taide.. vapaaehtoisia tarvitaan aina. Palveleminen, kun itse sen haluaa tehdä - tekee onnelliseksi.
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Olen samanikäinen eikä mikään kiinnosta. Mitä järkeä on elämässä, kun kuolen kuitenkin. Miksi opiskella, kun kuolen? Miksi raataa 8 tuntia päivässä jossain idioottimaisessa duunissa, josta saa käteen pähkinöitä? Ollapa rikas, jotta voisin vain nauttia elämästä kunnes kuolen.
sun ja ap:n pitäisi löytää elämään sisältöä ja sitä ei tule, jos ei sitä aktiivisesti itse etsi ja luo. Kannattaisi miettiä, mikä harraatus olisi sellainen, jossa voi tavata samanhenkisiä ihmisiä ja kehittyä, oppia uutta. Kannattaisi säästää rahaa ja tehdä pitempiä reissuja ulkomaille. kotimaassa, minne vaan, jotta arjen harmaus katkeaa. Ja vapaaehtoistyötä kannattaa ehdottomasti harkita.
Jos elämä on köyhää sisällöltään, kannattaa tehdä asialle jotain. Itse olet vastuussa aika pitkälle siitä, mitä ajallasi teet ja mitä koet. Jos kuljet kolmiossa työpaikka-alepa-koti, ei ole odotettavissa, että elämäsi muuttuisi kiinnostavammaksi tai mielekkäämmäksi.
Tein vapaaehtoistyötä useiden vuosien ajan itseäni kiinnostavassa kohderyhmässä. Sain elämänkokemusta ja hauskoja muistoja, mutta onnelliseksi se ei minua tehnyt. Omia ongelmiaan ei voi paeta vapaaehtoistyöhön, vaan on nimenomaan pohdittava sitä kuuluisaa omaa napaa, jotta ongelman voisi ratkaista.
Aloittajalle kehottaisin vain kokeilemaan sinnikkäästi uusia asioita. Ja kattomaan omaa napaa; mikä tuntuu oikealta, sitä jatketaan. Kaikki muu joutaa romukoppaan; moni käy kuntosalilla vain sosiaalisen paineen vuoksi, eikä siksi että tykkää nostella puntteja.