Voiko lapsi olla vähän autistinen?
Epäilen että meidän 3-pojalla on jotain autiamin piirteitä. Ei puhu kunnolla, lähinnä matkii sanoja. Järjestelee pikkuautoja riviin, leikkiikin kyllä niillä. Joskus jättää katsomatta silmiin puhuttaessa. Hassut naaman ilmeet. Viihtyy paljon omissa oloissaan, ei leiki muiden kanssa, riitelee lähinnä. Jos sinulla on autistinen lapsi, niin kerro miten oma lapsesi käyttäytyi tuossa iässä? Niin ja voiko lapsi olla vain vähän autistinen?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Ota asia puheeksi neuvolassa jos mietityttää.
Olen ottanut ja tuon puhumattomuuden jo kun poika oli 1,5-v. Ollaan oltu puheterapiaan jonossa jo yli puoli vuotta. Ap
Käytännössä jokaisessa lapsessa on "jotain autistisia piirteitä". Monet lapsen normaalit kehitysvaiheet ovat sellaisia että myöhemmin tai vahvapiirteisinä ne ovat "oireita" tai "autistisia piirteitä", mutta sopivassa iässä ja mittakaavassa nimenomaan tärkeä ja asiaankuuluva normaali terve kehitysvaihe. Niin kuin nyt järjestely, yhteisleikin puute, tietynasteinen aggressio. Moni lapsi välttää katsekontaktia väsyneenä (ja esim. sosiaalisesti eikä välttämättä vain univajeväsyneenä). 3-vuotias jos ei puhu kuin satunnaisia sanoja niin se on kyllä puheterapian paikka, mutta ei vielä kovin vakava viite autismin suuntaan.
Kolmevuotiaiden kuuluu käyttäytyä noin. Kaikki kolme vuotiaat rivittävät jotain ja kukaan ei aina tuijota silmiin,lapsens tai aikuisena. Sun lapsesi onihan normaali.
Mutta sinänsä autismia on todiaan monen asteista, ja itse asiassa autismitutkimuksissa annetaan pisteitä skaalalla 1-14, jossa autismidiagnoosin raja on 7. Toisin sanoen, normaali-ihmisissä on autistisia piirteitä pisteillä 1-6, autistisissa sitten 7-14.
Voi olla vain vähän autistinen. Tai voi olla olematta autistinen, mutta omaa autistisia piirteitä.
Noin pienestä ei asiaa oikein vielä näe, sillä pienet lapset käyttäytyvät autistin tavoin vielä. Mutta ajan kanssa se selviää alkavatko autistiset piirteet lieventyä vai vahvistua.
Ymmärrän kyllä huolesi, jos puheenkehityksessä on ollut ongelmaa. Mutta älä hermostu, jos sinua ei oteta tuon ongelman kanssa vakavasti. Noin pienestä ei vain vielä pysty sanomaan. Asiasta kannattaa tietenkin silti keskustella esim. neuvolalääkärin kanssa, jotta saat ohjeet miten voit seurata tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä jokaisessa lapsessa on "jotain autistisia piirteitä". Monet lapsen normaalit kehitysvaiheet ovat sellaisia että myöhemmin tai vahvapiirteisinä ne ovat "oireita" tai "autistisia piirteitä", mutta sopivassa iässä ja mittakaavassa nimenomaan tärkeä ja asiaankuuluva normaali terve kehitysvaihe. Niin kuin nyt järjestely, yhteisleikin puute, tietynasteinen aggressio. Moni lapsi välttää katsekontaktia väsyneenä (ja esim. sosiaalisesti eikä välttämättä vain univajeväsyneenä). 3-vuotias jos ei puhu kuin satunnaisia sanoja niin se on kyllä puheterapian paikka, mutta ei vielä kovin vakava viite autismin suuntaan.
puhuu kyllä "tuu mennään auto" ja tän kaltaisia lauseita, mutta jotkin danat on hirveän epäselviä. Ap
Olen tämän huolen ottanut neuvolassa puheeksi mutta tuntuu ettei minua kuunnella tai uskota. Ei noista oireista sinällään mitään haittaa ole, paitsi tuo epäsosiaalisuus. Isosisko kiusaa viemällä leluja, niin tämä näkyy siten, ettei siedä muita lapsia omien lelujen ympärillä. Ap
No meillä on 4,5-vuotiaalla lapsella noita piirteitä ja autismia epäilty pari vuotta jo. Ja siis lapsellamme on voimakkaampiakin piirteitä, mm. niitä erityiskiinnostuksenkohteita. Mutta saattaa olla jotain muutakin syynä. Niin pieniä on vielä hankalaa diagnosoida täysin varmasti.
Puhutaan autismin kirjosta, joka on hyvin laaja. Eli kyllä, voi olla "vain vähän autistisia" piirteitä. 4v lapsesta on jo helpompi sanoa onko jokin vialla. Neuvolassa puheeksi ja jos päivähoidossa niin siellä myös. Tod.näköisesti ovat huomanneet jo jotain jos syytä huoleen on. Itse olen varhaiskasvatuksen puolella päivähoidossa töissä ja huomasn 5m jos lapsella jotain erityis piirteitä, joskus siihen riittää vain silmäys ja lyhyt tervehtiminen ja näät että kaikki ei ole ok. Silloin tosin kyse on jo vahvoista ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Puhutaan autismin kirjosta, joka on hyvin laaja. Eli kyllä, voi olla "vain vähän autistisia" piirteitä. 4v lapsesta on jo helpompi sanoa onko jokin vialla. Neuvolassa puheeksi ja jos päivähoidossa niin siellä myös. Tod.näköisesti ovat huomanneet jo jotain jos syytä huoleen on. Itse olen varhaiskasvatuksen puolella päivähoidossa töissä ja huomasn 5m jos lapsella jotain erityis piirteitä, joskus siihen riittää vain silmäys ja lyhyt tervehtiminen ja näät että kaikki ei ole ok. Silloin tosin kyse on jo vahvoista ongelmista.
Lapsi Oli päiväkodissa vuosi sitten, mutta kukaan ei sanonut että pojassa olisi jotain erikoista. Ainoastaan rankaisivat sitä eristämällä, koska oli niin epäsosiaalinen ja töni muita lapsia. Tosin oli siellä toinenkin tällainen villimpi lapsi. Lapsi menee nyt uuteen päiväkotiin ja pitäisikö mainita epäilyistä? Ap
Mulla oli lapsena autistisia piirteitä ja olin hyvin vähäpuheinen ja sekin puhe mitä tuli oli epäselvää. Järjestelin tavaroita ja viihdyin yksikseen. Neuvolassa äidilleni oli vaan sanottu, että jokainen kehittyy omaa tahtia, ei hätää, mutta äitini oli varma ettei kaikki ole ihan kunnossa. Lopulta neuvola suostui antamaan lähetteen puheterapiaan ja sittenhän siellä puheterapiassa ihmeteltiin, että miksei mua ole jo aiemmin tuotu. No siitä alkoikin tutkimuksien vyyhti ja diagnoosiksi tuli keskivaikea dysfasia. Autismin piirteet huomattiin, mutta ne eivät kuitenkaan tuoneet autismi diagnoosia, vaan todettiin niiden liittyvän pikemminkin dysfasiaani.
En väitä, että lapsellasi olisi kyse samasta, mutta jos äidinvaistosi sanoo, että jokin on pielessä, niin asiaa olisi hyvä tutkia. Sinä tunnet lapsesi parhaiten. Voihan olla, että kyse on vain hänen luonteen piirteestä, mutta jos kyse onkin jostain muusta, niin ajoissa aloitetut tukitoimenpiteet ovat usein hyödyllisiä. Ainakin omalla kohdallani kehitys eteni nopeasti, kun sain puheterapiaa ja pääsin dysfasialuokalle. Siirryin sieltä sitten normaaliin kouluun jo ala-asteen aikana ja olen menestynyt opinnoissa ja muutenkin elämässä ihan hyvin. En tiedä miten olisi, jos tilanteeseeni ei olisi puututtu mitenkään.
Tsekkaapa fb-ryhmä Vauvan kireä kielijänne. Siellä on asiaa isommistakin lapsista. Puheen viivästys ja epäselvyys voi johtua kireistä kieli- ja huulijänteistäkin. Niitä ei aina kaikilta ole osattu epäillä eikä diagnosoida. On saatettu katsoa ja sanoa, että on normaalit. Tai ettei niille tarvi tehdä mitään. Tai on ehkä jopa leikattu kielijänne, mutta sitä on leikattu liian vähän/väärin. Tuolla ryhmässä on muutamien lääkärien nimet, jotka tällä hetkellä osaa Suomessa parhaiten diagnosoida ja leikata.
Tuo puhepuoli saattaa myös olla syynä, miksi yhteisleikki ei oikein lähde käyntiin, viihtyy yksinään ja turhautuneena alkaa tulla aggressiivista käytöstä, kun ei pysty itseään puhumalla ilmaisemaan.
Meillä myös alle 3-vuotias poika, jolla on kireä kielijänne ja odotamme, että ikää karttuu, jotta sen voisi sen leikata, jos vielä silloin on tarvetta. Sinun lapsesi kuulostaa aika samanlaiselta. Puhetta meillä on kuitenkin alkanut viime aikoina tulla melko paljon ihan ykskaks. Pitkään oli aika suvantovaihetta sen suhteen ja oli lähinnä sanoja/ joitain 2-sanaisia juttuja. Olen kuitenkin myös ajoittain murehtinut, onkohan kaikki ihan kunnossa. Puhe on aika epäselvää, äännevirheitä on paljon ja nyt kun sitä puhetta tulee, olen huolissani lapsen jutuista. Lauseet on usein ihan toisiinsa liittymättömiä ja usein mun mielestä omituisia asioita. Mies kuitenkin aina meinaa, että no se nyt vain on tuollainen eivätkä neuvolassakaan ole olleet huolissaan. Päiväkodissakin aloitti ja siellä vähän otin puheeksi, mutta ei kuulemma vaikuta mitenkään epänormaalilta. Kun vain tietäisi, onko tämä sitä ns. äidinvaistoa, jota pitäisi kuunnella vai äidin ylenmääräistä tarkkailua, josta pitäisi päästä eroon... :-/ Ja kun kotona sitä näkee lapsesta myös erilaisen puolen ja kuulee enemmän juttuja, mitkä ei ehkä päiväkodissa tai neuvolassa niin tule esille.
Vierailija kirjoitti:
Tuo puhepuoli saattaa myös olla syynä, miksi yhteisleikki ei oikein lähde käyntiin, viihtyy yksinään ja turhautuneena alkaa tulla aggressiivista käytöstä, kun ei pysty itseään puhumalla ilmaisemaan.
Meillä myös alle 3-vuotias poika, jolla on kireä kielijänne ja odotamme, että ikää karttuu, jotta sen voisi sen leikata, jos vielä silloin on tarvetta. Sinun lapsesi kuulostaa aika samanlaiselta. Puhetta meillä on kuitenkin alkanut viime aikoina tulla melko paljon ihan ykskaks. Pitkään oli aika suvantovaihetta sen suhteen ja oli lähinnä sanoja/ joitain 2-sanaisia juttuja. Olen kuitenkin myös ajoittain murehtinut, onkohan kaikki ihan kunnossa. Puhe on aika epäselvää, äännevirheitä on paljon ja nyt kun sitä puhetta tulee, olen huolissani lapsen jutuista. Lauseet on usein ihan toisiinsa liittymättömiä ja usein mun mielestä omituisia asioita. Mies kuitenkin aina meinaa, että no se nyt vain on tuollainen eivätkä neuvolassakaan ole olleet huolissaan. Päiväkodissakin aloitti ja siellä vähän otin puheeksi, mutta ei kuulemma vaikuta mitenkään epänormaalilta. Kun vain tietäisi, onko tämä sitä ns. äidinvaistoa, jota pitäisi kuunnella vai äidin ylenmääräistä tarkkailua, josta pitäisi päästä eroon... :-/ Ja kun kotona sitä näkee lapsesta myös erilaisen puolen ja kuulee enemmän juttuja, mitkä ei ehkä päiväkodissa tai neuvolassa niin tule esille.
Olin siis 14.
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotiaiden kuuluu käyttäytyä noin. Kaikki kolme vuotiaat rivittävät jotain ja kukaan ei aina tuijota silmiin,lapsens tai aikuisena. Sun lapsesi onihan normaali.
Mutta sinänsä autismia on todiaan monen asteista, ja itse asiassa autismitutkimuksissa annetaan pisteitä skaalalla 1-14, jossa autismidiagnoosin raja on 7. Toisin sanoen, normaali-ihmisissä on autistisia piirteitä pisteillä 1-6, autistisissa sitten 7-14.
Löytyisikö jostain netistä ne kriteerit, koska on autistinen ja koska ei?
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotiaiden kuuluu käyttäytyä noin. Kaikki kolme vuotiaat rivittävät jotain ja kukaan ei aina tuijota silmiin,lapsens tai aikuisena. Sun lapsesi onihan normaali.
Mutta sinänsä autismia on todiaan monen asteista, ja itse asiassa autismitutkimuksissa annetaan pisteitä skaalalla 1-14, jossa autismidiagnoosin raja on 7. Toisin sanoen, normaali-ihmisissä on autistisia piirteitä pisteillä 1-6, autistisissa sitten 7-14.
Olisiko linkkiä tuohon autismitutkimukseen? Millä perustein pisteitä annetaan?
Ota asia puheeksi neuvolassa jos mietityttää.