Kuinka kieltäytyä kohteliaasti lastenhoitoavusta?
Täällä on varmasti paljon tätejä, kummeja ja mummoja, joten käännyn puoleenne arvon av-mammat. Meillä on siis niinkin erikoinen tilanne, että lähipiirissämme on paljon ihmisiä, jotka kovin mielellään haluaisivat auttaa meitä 10kk vauvamme hoidossa. Tämä on johtanut siihen, että joudun lähes viikottain kuuntelemaan joltain puhelimitse tai viestitse "Joko te hoitoon jättäisitte Irmelin meille?" "Minä kyllä mielelläni hoitaisin Irmeliä, jos haluatte lähteä iltaa viettämään." "Täällä me odotellaan innolla, koska saadaan Irmeli ilman vanhempia kylään" jne. Siis ihanaa ja arvostettavaa, mutta minä en ihan vielä halua jättää vauvaa hoitoon. Eikä mieskään. Saamme molemmat kivasti omaa aikaa ja vauva on muutenkin ollut todella helppo lapsi tähän asti.
Olen muutenkin ajatellut, että sitten kun hoito tulee ajankohtaiseksi (varmaan 1v jälkeen), niin haluaisin että lapsi olisi alkuun rauhassa vain yhden sukulaisen luona hoidossa, sellaisen joka olisi riittävän tuttu ja jota lapsi ei vierastaisi. Sitten kun puhuisi ja ymmärtäisi enemmän, niin voisi olla muillakin hoidossa.
Meillä löytyy mummoja, kummeja, tätejä ja muita sukulaisia, jotka kovasti haluaisivat hoitaa lasta (kyllä, ensimmäinen lapsenlapsi molempien sukuun). Eikä väliä asuvatko 600km:n päässä tai tapaavatko lasta vain pari kertaa vuodessa, silti pitäisi viedä hoitoon.. Arvostan totta kai halua auttaa, mutta nyt kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, ja kovasti mietin mitä sanoa, niin etten loukkaisi ketään. Minun mielestä pieni lapsi ei voi mitenkään edes luoda kovin läheistä suhdetta niin moneen eri ihmiseen, varsinkin kun kaikkia ei ole mahdollista nähdä usein. Ja kyllähän tämän 10 kuukauden aikana aihe on alkanut kyllästyttää.
Eli tiivistetysti: miten te kaikki kummit ja mummit ym. haluaisitte kuulla vastauksen, kun joku ei (vielä) haluaisi antaa lastansa teille hoitoon? Mikä olisi vähiten loukkaava tapa? Tähän mennessä olen sanonut, että ei ole vielä ajankohtaista. Mutta varmasti +1-vuotiaana alkaa olla. Minä pelkään, että sitten kun lapsi menee yhdelle hoitoon, niin tulee kolmelta muulta viestiä että voisiko Irmeli tulla tänne meillekin hoitoon, kun oli jo mummolassakin/kummilla kuulemma.. Ja sitten loukkaannutaan, kun yksi saa hoitaa ja toiset ei. Tai muut vanhemmat, joilla on samanlainen ajatusmaailma ja paljon innokkaita sukulaisia, miten olette hoitaneet tällaiset tilanteet?
Kommentit (12)
No on erikoinen ongelma. Mun 1-vuotiasta ei ole kukaan pyytänyt vielä hoitoon, eikä ole sille ollut kyllä tarvettakaan, mutta kuitenkin. Yleensä kaikki tuntuvat puhuvan niin, että sitten kun lapsi on isompi niin ehkä sitten voisi tulla joskus hoitoon eli ainakaan vauvana ei kukaan häntä pyydellyt.
"Irmeli vielä vierastaa liikaa, mutta kyllä ehdottomasti sitten jokusen kuukauden päästä se tulee ja sitten teillä on varmasti tosi kivaa."
Kerrot heille juuri sen mitä sanoit tässä viestissä. Arvostat heidän intoaan ja apuaan, mutta pelkäät että lapsi vierastaa jne. Suosittelen myös, että keskitytte luomaan rakastavan ja läheisen suhteen "Irmelin" ja niiden sukulaisten välille jotka asuvat lähellä ja näette usein. He tulevat olemaan lapsenne elämässä tiiviisti toisin kuin kauempana asuvat. Kyllä niitä kaukaisempia sukulaisia ehtii nähdä vanhempanakin, se on harmillista mutta tosiasia.
Sano tiukasti mutta kohteliaasti ja pehmeästi. Sinä olet äiti ja tiedät mikä on lapsellesi parhaaksi.
Niin kai jotenkin ajattelen liikaa nyt tätä asiaa, ehkäpä he eivät tosiaan edes oleta sen kummempia selityksiä, kunhan tarjoavat apua.
Tuo se taitaa olla yleisempi tilanne nro 2. Meillä on kyllä ihan pienestä pitäen kyselty, mikä on minun mielestä tuntunut kummalliselta, mutta kai ovat olleet niin innoissaan suvun uudesta jäsenestä.
Ap
Tämä on ihan kuin meillä oli esikoisen kanssa! Ja nyt kun lapsia on kolme ja avuntarve olisi todellinen, niin ketään ei enää kiinnosta. Että se siitä todellisesta halusta auttaa. Jotain omien tarpeiden tyydytystä se vain on sukulaisilla tuollaisessa tilanteessa, kun suvussa onkin pitkästä aikaa vauva. Nyt tuntuu tosi hölmöltä, että silloin suostuin antamaan lapseni anopin ja muiden sukulaisten riepoteltavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kerrot heille juuri sen mitä sanoit tässä viestissä. Arvostat heidän intoaan ja apuaan, mutta pelkäät että lapsi vierastaa jne. Suosittelen myös, että keskitytte luomaan rakastavan ja läheisen suhteen "Irmelin" ja niiden sukulaisten välille jotka asuvat lähellä ja näette usein. He tulevat olemaan lapsenne elämässä tiiviisti toisin kuin kauempana asuvat. Kyllä niitä kaukaisempia sukulaisia ehtii nähdä vanhempanakin, se on harmillista mutta tosiasia.
Sano tiukasti mutta kohteliaasti ja pehmeästi. Sinä olet äiti ja tiedät mikä on lapsellesi parhaaksi.
Kiitos paljon vastauksestasi. Ehkäpä sanon kohteliaasti, mutta lämpimästi, juuri tämän mitä ajattelenkin.
Ap
Te olette perhe ja päätätte yksin viettekö vai oletteko viemättä sukulaisille hoitoon. Minusta sukulaistesi käytös vaikuttaa epäilyttävältä.
Meillä oli innokas jo eläkkeellä oleva alakoulun opettaja joka kinusi silloin tällöin lapsiamme hänen hoitoonsa. Todellisuudessa hän teki meidän tietämättämme erilaisia "kasvatustieteellisiä" testejä kuten omankuvan analyysejä. Näiden analyysien perusteella hän juorusi ympäri sukua kuinka se "Ville-Petteri" on kehittynyt. Ja kaikki oli meidän vanhempien syytä. Välithän siitä katkaistiin.
Se mikä vaikuttaa hyväntahtoiselta, ei välttämättä ole sitä.
" no enhän mä nyt Irmeliä vielä hoitoon päästä. Kysy sitten 18 vuoden päästä uudelleen."
Näin mä oon vastannut, enkä kertaakaan ole miettinyt, että mitähän kuulija on ajatellut. Mä teen oman lapseni kanssa just niinkun haluan.
Vierailija kirjoitti:
Te olette perhe ja päätätte yksin viettekö vai oletteko viemättä sukulaisille hoitoon. Minusta sukulaistesi käytös vaikuttaa epäilyttävältä.
Meillä oli innokas jo eläkkeellä oleva alakoulun opettaja joka kinusi silloin tällöin lapsiamme hänen hoitoonsa. Todellisuudessa hän teki meidän tietämättämme erilaisia "kasvatustieteellisiä" testejä kuten omankuvan analyysejä. Näiden analyysien perusteella hän juorusi ympäri sukua kuinka se "Ville-Petteri" on kehittynyt. Ja kaikki oli meidän vanhempien syytä. Välithän siitä katkaistiin.
Se mikä vaikuttaa hyväntahtoiselta, ei välttämättä ole sitä.
No hui kamala! Miten asia selvisi? En oleta että meillä kyllä ihan tällaista (tai mistäpä sitä ikinä mitään varmaksi tietää), mutta sen sijaan yhden kirjoittajan tavoin ajattelen, että kyllä tässä sukulaiset enemmänkin omia tarpeita ajattelevat kuin meidän tarpeita. Ehkä vauvaa on toivottu pitkän aikaa sukuihin ja nyt jotenkin hämärtyy, minkälaista apua lapsiperhe kaipaa ja kuinka usein.
Kiitos kaikille vastauksista!
Ap
Meillä on sama tilanne. Kiitän aina tarjouksesta ja sanon että ei ole vielä ainakaan tarvetta hoitoapuun. Kyläillä voidaan puolin ja toisin kaikki yhdessä. En kyllä luultavasti oikeasti vie hoitoon kenellekään kuin ihan pakottavassa tilanteessa ja silloinkin vain siskolleni joka on lapselle tosi tuttu ja itse luotan häneen 100%. Mutta eipä tosiaan ole vielä tarvetta ollut apua pyytää siskoltakaan kuin 2 kertaa 4 vuoden aikana. Tällöin lapsi on ollut yön hoidossa. Muutaman kerran ollaan miehen kanssa myös käyty leffassa tai syömässä jossain ja silloin lapsi on ollut äidilläni.
No ei noihin mitään tarvitse vastata tai selittää. Eikä lasta tarvitse ilman vanhempia jättää kellekään, jos ei halua.
Sovit vaikka jonkin kyläreissun joulun tienoille, kun seuraavan kerran joku kyselee.