Lue keskustelun säännöt.
Hyviä neuvoja kiitos- miten saa lapset oikeasti tottelemaan arjen perusjutuissa?
arghhhhh
12.08.2017 |
Oikeasti kun menee hermo!!!! Nyt pliis kanssatoverit hyviä neuvoja.
Miltei jokaisen päivän perusasioiden tekeminen on meillä muksuille yhden tuskan takana, eli nämä hampaidenpesu, pukeminen, petaaminen jne. Jokaisesta asiasta saa sanoa 30 kertaa ja lopulta desibelit nousevat (mulla). Lapset kilkattaa, polkevat jalkaa, vääntävät ja vänkkäävät (yyyyh ei vielä äitiiiiiiiiii, äitiiii eiiiiii, äitiii me leikitäään, äitiiii äitiiiii), leikkivät, tanssivat, tekevät tommosia lapsille ominaisia juttuja :P Mä olen AINA opettanut (myös esimerkillä) että kun sängystä noustaan, mennään veskiin ja ne hampaat pestään sitten heti (sitten se on tehty!).
Nää tämmöset joka päiväiset vääntöaamut oikeasti pilaavat täysin mun moden ja olen alkanut täysin vihaamaan esim viikonloppuaamuja. Siis kyse ei ole sitä että vaadin että hampaat pestään klo 6 lauantaisin, meillä kun herätään aikaisintaan kasilta - ysiltä ja aamupala on kybältä, eli olemme ihan verkkaisia muuten eikä ole mitään pakkomenoja tms.
Sama juttu esikoisen huoneen kanssa. Ei saa millään pidettyä sitä siistinä, on kuin pommin jäljiltä. AINA. Hän hamstraa kaiken, ja joka paikassa pölyä ja likaa ja tuhnua ja suttua. Ja minä astmaatikkona kiitän. Ei mene jakeluun että lattialla lojuvat ovat kohta sortissa.
Oikeasti kun hedari päällä jo klo 10.30 lauantaina tän ainaisen väännön kanssa ni ei ole siistiä.
Ai niin ja pilttini siis 5v (pikkuveli) ja 9v (isosisko).
Vihaan huutamista, mutta en tykkää myös kiristyksestä jne muista "vallankäytön välineistä". Puheella pitäis mennä perille. Nyt sanoin et jos hampaita ei pestä niin karkkipäivä (tänään) unohdetaan). Alkanu tulla tämmöstä kaupankäyntiä näistä perusjutuista, mikä on musta niin syvältä.
Auttakee oi miu mau!
Kommentit (89)
Meillä riittää, että jos kauniisti pyytämällä (ihan max 3 kertaa) ei tottele niin kerran terävästi mainittu tottelemattoman nimi saa aikaan sen, että tehdään niinkuin pyydettiin.
Auktoriteetti pitää olla vaikka muuten rennosti ollaankin.
Jos ei tottele nii jotain kivaa jää tekemättä/saamatta,
eikä siitä tosiaan lipsuta niin ongelma ei toistu.
Aloitetaan noin yksi vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vastausta, mutta myötätuntoa. Eilen sanoin 10v:lle että tänään siivous ja koulureppu valmiiksi (ehtii vielä ma kauppaan jos jotain oleellista puuttuu). Tuossa se nyt nurisee kun _aina_ tarvitsee siivota.... Ja minä mäkätän takaisin että laittaisi tavarat paikoilleen eikä läjään lattialle, niin ei tarttis kuin imuroida....me on jatkettu tätä samaa vääntöä eskarista asti.
Vitsiksi olen yrittänyt joskus vääntää, toimii 2 päivää. Olen heittänyt puhtaat vaatteet mytyssä suoraan sängyn alle, ei haittaa lapsukaista yhtään. Olen laittanut ripustamaan naurulle ja viikkaamaan itse, ei tajua silti ettei se itsekseen tapahdu. Ainoa toimiva tuntuu olevan, että minä kilahdan viisasteluun, lapsi parkuu kun äiti aina suuttuu turhasta ja sitten ne kamat päätyy lattioilta hetkeksi ylemmäs. Seuraavana päivänä lapsi kiukuttelee kun ei löydä puhdasta paitaa....mitäs tunki paidat sukka-, leggari- ja alkkarilaatikoihin. Itse se nuo laatikotkin on lajitellut ja kaapiin järjestänyt sopivassa puuskassa, eli luulis tietävän paikat.
Me ei vain taideta sopia samaan talouteen...vielä pitää muutama vuosi kärvistellä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä riittää, että jos kauniisti pyytämällä (ihan max 3 kertaa) ei tottele niin kerran terävästi mainittu tottelemattoman nimi saa aikaan sen, että tehdään niinkuin pyydettiin.
Auktoriteetti pitää olla vaikka muuten rennosti ollaankin.
Jos ei tottele nii jotain kivaa jää tekemättä/saamatta,
eikä siitä tosiaan lipsuta niin ongelma ei toistu.
Aloitetaan noin yksi vuotiaana.
Tämä.
1. Lopetetaan huutaminen - olet jo 9 vuotta sitä tehnyt huonolla menestyksellä. Käykö mielessä, että ei toimi?
2. Lopeta kiristäminen - se on raukkamaista ja aikuisten välisenä laitonta toimintaa, miksi oletat, että se olisi kasvatusta?
3. Lopeta uhkailu - olet perheen aikuinen, ei sinun tarvitse uhkailla
4. Vrt. kohta 3 eli opettele olemaan luotettava aikuinen - nyt et ole, olet huutava, kiristävä, uhkaileva ihmishirviö, jota kukaan ei kunnioita ja ihan syystä
5. Vrt.kohta 4 eli opettele kunnioittamaan muita, niin sinuakin kunnioitetaan - nyt perheessä lapsilla ei ole mitään syytä arvostaa sinua tai edes yrittää elää kanssasi hyvää elämää, koska kaikesta päätellen sinä et halua muiden olevan onnellisia (mikä ei tarkoita, etteikö hampaita pitäisi pestä ja sänkyä petailla, uhkailemalla et vain saavuta tavoitetta eli hyvää tapaa, vain kertatoiminnan).
6. Mieti, miksi sinua ei totella - yksi syy on se, että nalkutat, kukaan ei ota tosissaan nalkuttajaa ja toinen syy on se, että vaadit tottelemista uhkailun ja kiristyksen avulla, jolloin et koskaan saavuta tavoitettasti
7. Hyväksy se, että olet 9 vuotta tehnyt väärin - siis sinä olet tehnyt, ei lapset. He ovat vain toimineet juuri niin kuin sinä olet heidät opettanut toimimaan eli kuuntelevat sujuvasti rähjäämistäsi, koska et ole koskaan vaivautunut miettimään, miten sinun toimintasi vaikuttaa muihin
8. Summa summarum - mieti omia tekojasi, vaatimuksiasi, huutoasi ja pohdi, haluaako kukaan elää kaltaisesi ihmisen kanssa. Huomaat, että vain sinun muuttumisesi muuttaa myös lasten toiminnan, huutamalla et saa mitään aikaan.
Meillä toimii näin: ensin sanotaan nätisti, sitten vähän painokkaammin mutta ei huutamalla. Kolmatta varoitusta ei tule vaan sitten mennään fyysisesti ohjaamaan lapsi tekemään pyydetty asia. Esim ohjataan lapsi kädestä pitäen vessaan ja hammaspesulle. Aina jos uhataan jollakin, esim ei tule karkkia, niin siitä pidetään kiinni. Johdonmukaisuus on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos teillä on sääntönä, että hampaat pitää olla pesty ja sänky pedattu ennen aamiaista, niin miksi siitä pitäisi sen kummemmin sanoa? Aamiaista vaan ei ole (eikä muutakaan ruokaa) ennen kuin homma on hoidettu.
Mua kiinnostaisi tietää mitä teillä tapahtuu sen jälkeen kun huudat ja menetät hermot eivätkä lapset edelleenkään tottele? Heitätkö hanskat tiskiin ja annat periksi? Suosittelen jättämän huudot ja uhkailut kokonaan välistä ja tekemään juuri niinkuin edellä ehdotettiin: Ensin pyydät, sitten sanot napakasti ja sitten ohjaat toimimaan vaikka kädestä pitäen. Olennaista on se, että lapsi ymmärtää jo pienestä asti että perushygienia jutut jne eivät ole vapaaehtoisia. Samoin kun se ettei muita kiusata tms. Johdonmukaisuus, josta ei lipsuta.
Vastapainoksi pitää osoittaa kunnioitusta ja kiinnostusta lasta kohtaan paljon ja antaa lapselle sellaisia "omankokoisia" valintamahdollisuuksia.
T. Neljän äiti ja arki toimii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kuule just se uhkailu ja kiristys joka toimii.
Tekemällä arjen jutuista mahdollisimman helpppoja.
Meillä on auttanut hyvin kiireen välttäminen. Kiireessä kun sekä aikuiset että lapset ovat kärsimättömiä. Niihin hetkiin päivästä, joloin tiedetään aikaa olevan vähän, valmistaudutaan etukäteen. Esimerkiksi tarha- ja kouluaamuiksi vaatteet, unilelu (jos sellaista tarhassa on mukana), reppu, avaimet jne laitetaan jo illalla valmiiksi tiettyyn paikkaan, mistä ne on aamulla vähän unenpöpperössäkin helppoa ja nopeaa löytää. Eli ei aleta aamulla kaapeista etsiä vaatteita, ihmetellä, missä penaali on jne. Toinen meillä tehty kiireen välttämisasia on, että vaihdoimme päivällisen ja iltapalan paikkaa. Tämä helpotti lähinnä oma kiirettäni, koska töistä tullessani nostin nälkäisille lapsille vain jääkaapista voileipätarvikkeeet, karjalanpiirakat tai mitä milloinkin ja saimme nopeasti syötävää. Samalla kävin lasten kanssa päivän jutut läpi eli lapset saivat kertoa, millainen päivä heillä oli ollut. Tämän jälkeen lapset taas viihtyivätkin jonkin aikaa itsekseen, keskenään tai kavereineen ja mä sain hetken huilata ennenkuin aloin laittamaan ruokaa.
Lisäksi meillä on auttanut, että tavaroille on säilytyspaikat. Useimmissa asunnoissa säilytystilaa on aivan liian vähän ja varsinkin lasten korkeudella. Lastenhuoneen kalusteet siis sellaisiksi, että niissä on erilaisille tavaroille omat laatikkonsa tai lokeronsa, jossa tavaroita säilytetään. Isot lelulaatikot on aika huono juttu, koska ne ovat hyvin pian sikinsokin eikä lapsi itsekään löydä niistä enää mitään ilman, että kiskoo puolet tavaroista lattialle. Ja sitten sinne lelulaatikkoon heitetään myös kynät, piirustukset jne, jotka eivät sinne kuulu. Joten erilaisille tavaroille omat paikat ja siten, että lapsen on niihin helppo myös ylettyä.
Vapaapäivien aamuista kannattaa tehdä leppoisia. Vapaapäivinä ei katsota kelloa ollenkaan ja joslapsi on yöpaidassa vielä puolilta päivin, niin siitä ei kannata tehdä mitään suurta numeroa. Tietysti sitten vaihdetaan vaatteet, kun ollaan lähdössä ulos tms. Jos lapsilla tuo pukeminen viikonloppuisin tuottaa ongelmia, niin ei kannata patistaa pukemaan vaan sanoa, että kun olette pukeneet, lähdetään ulos. Ja sitten alat vaikka imuroimaan tai tekemään muita hommia. Sun lastesi ikäisille voi olla jo vähän ovelakin ja sanoa esim että mites tänään tehdään: puetteko ensin päällenne ja lähdetään kauppaan vai tuleteko ensin auttamaan mua kylpyhuoneen pesemisessa. Jos kylpyhuoneen peseminen ei ole lapsillemikään mieluinen juttu, todennäköisesti vaatteet menevätkin varsin sukkelaan päälle. Joskus lapseni valittivat, ettei heillä ole mitään tekemistä. Mä siihen vastasin, että tuohan on aivan loistavaa, koska mulla on teille paljonkin tekemistä: ensin voitte vaikka pestä kissan ja koiran kupit, sitten harjata koiran, sen jälkeen siivota kissankäymälän ja kun ne on tehty, mennään siivoamaan ulkovarastoa. Kummasti keksivät tekemistä ihan itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä riittää, että jos kauniisti pyytämällä (ihan max 3 kertaa) ei tottele niin kerran terävästi mainittu tottelemattoman nimi saa aikaan sen, että tehdään niinkuin pyydettiin.
Auktoriteetti pitää olla vaikka muuten rennosti ollaankin.
Jos ei tottele nii jotain kivaa jää tekemättä/saamatta,
eikä siitä tosiaan lipsuta niin ongelma ei toistu.
Aloitetaan noin yksi vuotiaana.Tämä.
Meillä on aloitettu noin yksivuotiaana. Kahden vuoden iässä ei vielä merkittävää edistystä havaittavissa. Muutamat jutut kuten hammaspesu suoritetaan joka ikinen ilta ja aamu lempeästi mutta napakasti, ja vielä noin seitsemänsadan toiston jälkeenkin toimitus on tappelua ja huutoa. Joka ikinen kerta. Lapsi ei ole moksiskaan ns. kivojen juttujen kieltämisestä ja poisviennistä (eikä tietysti vielä tämän ikäisenä ymmärrä hirveän hyvin syy-seuraussuhdetta että tämä juttu jäi nyt tekemättä oman perseilyn vuoksi). Tai esimerkiksi ruokailu loppuu meillä joka ikinen kerta kun ruualla pelleillään/heitellään, mutta silti sitä edelleen ilmenee, vähenemään päin tosin on. Ehkä.
Kyllä minulla alkaa kieltämättä olla konstit aika vähissä. Lasta huomioidaan paljon, mutta lapsi ei pompota perhettä. Olen johdonmukainen ja jämäkkä, kiellän ja vien pois kielletyistä touhuista välittömästi. Ja silti, edelleen sitä saa olla tekemässä koko ajan. Pakko toivoa että jotain hyötyjä näkyy sitten kouluun mennessä...
No eikös sitä hampaiden pesua sun muuta voisi yhdistää johonkin leikkiin tai kuten mainitsit että ne tanssii. Kysyt kuka ehtii keksimään hampaiden pesun aikana hienoimmat tanssiliikkeet ja sitä rataa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä riittää, että jos kauniisti pyytämällä (ihan max 3 kertaa) ei tottele niin kerran terävästi mainittu tottelemattoman nimi saa aikaan sen, että tehdään niinkuin pyydettiin.
Auktoriteetti pitää olla vaikka muuten rennosti ollaankin.
Jos ei tottele nii jotain kivaa jää tekemättä/saamatta,
eikä siitä tosiaan lipsuta niin ongelma ei toistu.
Aloitetaan noin yksi vuotiaana.Tämä.
Meillä on aloitettu noin yksivuotiaana. Kahden vuoden iässä ei vielä merkittävää edistystä havaittavissa. Muutamat jutut kuten hammaspesu suoritetaan joka ikinen ilta ja aamu lempeästi mutta napakasti, ja vielä noin seitsemänsadan toiston jälkeenkin toimitus on tappelua ja huutoa. Joka ikinen kerta. Lapsi ei ole moksiskaan ns. kivojen juttujen kieltämisestä ja poisviennistä (eikä tietysti vielä tämän ikäisenä ymmärrä hirveän hyvin syy-seuraussuhdetta että tämä juttu jäi nyt tekemättä oman perseilyn vuoksi). Tai esimerkiksi ruokailu loppuu meillä joka ikinen kerta kun ruualla pelleillään/heitellään, mutta silti sitä edelleen ilmenee, vähenemään päin tosin on. Ehkä.
Kyllä minulla alkaa kieltämättä olla konstit aika vähissä. Lasta huomioidaan paljon, mutta lapsi ei pompota perhettä. Olen johdonmukainen ja jämäkkä, kiellän ja vien pois kielletyistä touhuista välittömästi. Ja silti, edelleen sitä saa olla tekemässä koko ajan. Pakko toivoa että jotain hyötyjä näkyy sitten kouluun mennessä...
Omien lasteni kohdalla olen todennut, että näissä "pitääkö äitiä totella vai ei" -asioissa ikävuodet 1-3 on tärkeimmät. Siksi ne ovat lasten kasvatuksessa raskaimmat vuodet. Silloin joutuu tekemään toistoja ja sietämään kiukuttelua, mutta kiukuttelusta huolimatta asiat tapahtuu. Joko ne tapahtuu silloin, kun sanon asiasta seuraavan kerran, tai ne tapahtuu sen jälkeen. Toista kertaa en sano. Olen elämäni aikana tavannut paljon lapsiperheitä, joissa lapsille sanotaan uudestaan ja uudestaan samasta asiasta eikä mitään tapahdu. Kun yhdelle eskari-ikäiselle kerran asiasta sanoin, poika katsoi mua ihmeissään ja vastasi, että eihän äiti ole vielä edes huutanut. Lapset siis ovat oppineet, että äiti nyt natisee ensin ainakin viisi kertaa ja vasta sitten, kun äiti alkaa huutamaan, lapsen pitää ylipäätään kuunnella, mitä äiti sanoo. Ei näin!
Lapset ja perheet on tietty erilaisia. Mutta itse olen huomannut, että meillä parhaiten on toiminut se, että näissä perusjutuissa mitkä pitää vaan suorittaa ei lipsuta koskaan. Ikinä. Välillä on pitkiä hyviä kausia, kun homma toimii sulavasti ja sitten taas tulee huonompia kausia, kun saa rautalangasta 8-vuotiaalleekkin vääntää miksi hampaat pitää pestä/vessassa käydä/huone siivota jne ja hakea kädestä pitäen suorittamaan. Mutta sitkeydellä vaan eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^Niin ja piti vielä lisätä, että meillä ei ole koskaan mitkään tarrataulut tai hammaspesutanssit toimineet. Ne vaan sekoittaa.
Vierailija kirjoitti:
1. Lopetetaan huutaminen - olet jo 9 vuotta sitä tehnyt huonolla menestyksellä. Käykö mielessä, että ei toimi?
2. Lopeta kiristäminen - se on raukkamaista ja aikuisten välisenä laitonta toimintaa, miksi oletat, että se olisi kasvatusta?
3. Lopeta uhkailu - olet perheen aikuinen, ei sinun tarvitse uhkailla
4. Vrt. kohta 3 eli opettele olemaan luotettava aikuinen - nyt et ole, olet huutava, kiristävä, uhkaileva ihmishirviö, jota kukaan ei kunnioita ja ihan syystä
5. Vrt.kohta 4 eli opettele kunnioittamaan muita, niin sinuakin kunnioitetaan - nyt perheessä lapsilla ei ole mitään syytä arvostaa sinua tai edes yrittää elää kanssasi hyvää elämää, koska kaikesta päätellen sinä et halua muiden olevan onnellisia (mikä ei tarkoita, etteikö hampaita pitäisi pestä ja sänkyä petailla, uhkailemalla et vain saavuta tavoitetta eli hyvää tapaa, vain kertatoiminnan).
6. Mieti, miksi sinua ei totella - yksi syy on se, että nalkutat, kukaan ei ota tosissaan nalkuttajaa ja toinen syy on se, että vaadit tottelemista uhkailun ja kiristyksen avulla, jolloin et koskaan saavuta tavoitettasti
7. Hyväksy se, että olet 9 vuotta tehnyt väärin - siis sinä olet tehnyt, ei lapset. He ovat vain toimineet juuri niin kuin sinä olet heidät opettanut toimimaan eli kuuntelevat sujuvasti rähjäämistäsi, koska et ole koskaan vaivautunut miettimään, miten sinun toimintasi vaikuttaa muihin
8. Summa summarum - mieti omia tekojasi, vaatimuksiasi, huutoasi ja pohdi, haluaako kukaan elää kaltaisesi ihmisen kanssa. Huomaat, että vain sinun muuttumisesi muuttaa myös lasten toiminnan, huutamalla et saa mitään aikaan.
Sieltä tuli kunnon ryöpytys ap:lle, mutta ei kuitenkaan ainuttakaan konkreettista toimintaohjetta ongelmatilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Lopetetaan huutaminen - olet jo 9 vuotta sitä tehnyt huonolla menestyksellä. Käykö mielessä, että ei toimi?
2. Lopeta kiristäminen - se on raukkamaista ja aikuisten välisenä laitonta toimintaa, miksi oletat, että se olisi kasvatusta?
3. Lopeta uhkailu - olet perheen aikuinen, ei sinun tarvitse uhkailla
4. Vrt. kohta 3 eli opettele olemaan luotettava aikuinen - nyt et ole, olet huutava, kiristävä, uhkaileva ihmishirviö, jota kukaan ei kunnioita ja ihan syystä
5. Vrt.kohta 4 eli opettele kunnioittamaan muita, niin sinuakin kunnioitetaan - nyt perheessä lapsilla ei ole mitään syytä arvostaa sinua tai edes yrittää elää kanssasi hyvää elämää, koska kaikesta päätellen sinä et halua muiden olevan onnellisia (mikä ei tarkoita, etteikö hampaita pitäisi pestä ja sänkyä petailla, uhkailemalla et vain saavuta tavoitetta eli hyvää tapaa, vain kertatoiminnan).
6. Mieti, miksi sinua ei totella - yksi syy on se, että nalkutat, kukaan ei ota tosissaan nalkuttajaa ja toinen syy on se, että vaadit tottelemista uhkailun ja kiristyksen avulla, jolloin et koskaan saavuta tavoitettasti
7. Hyväksy se, että olet 9 vuotta tehnyt väärin - siis sinä olet tehnyt, ei lapset. He ovat vain toimineet juuri niin kuin sinä olet heidät opettanut toimimaan eli kuuntelevat sujuvasti rähjäämistäsi, koska et ole koskaan vaivautunut miettimään, miten sinun toimintasi vaikuttaa muihin
8. Summa summarum - mieti omia tekojasi, vaatimuksiasi, huutoasi ja pohdi, haluaako kukaan elää kaltaisesi ihmisen kanssa. Huomaat, että vain sinun muuttumisesi muuttaa myös lasten toiminnan, huutamalla et saa mitään aikaan.
Sieltä tuli kunnon ryöpytys ap:lle, mutta ei kuitenkaan ainuttakaan konkreettista toimintaohjetta ongelmatilanteisiin.
Ai sinusta ei ole konkreettista sanoa, että muuta itseäsi ja vaatimuksiasi, lopeta huutaminen ja rähjääminen? Usko tai älä, jo tuolla oman toiminnan muuttamisella saisi itselleen ja lapsilleen helpomman elämän, mutta jos haluaa nalkuttaa, niin nykytilanne jatkuu.
Lapset ymmärtävät normaalia puhetta, mutta he eivät kuuntele ihmistä, joka ei osaa muuta kuin komentaa.
Ap on tiensä valinnut, on paha olla ja päänsärkyä, hankalat lapset. Toisin toimimalla hän olisi energinen ja iloinen, lapset toimisi järkevästi ja kotikin olisi siisti. Hänen valintansa nyt sattuu olemaan kamala elämä.
n 20 v niin jo helpottaa..... ja naurahtaa
Vierailija kirjoitti:
1. Lopetetaan huutaminen - olet jo 9 vuotta sitä tehnyt huonolla menestyksellä. Käykö mielessä, että ei toimi?
2. Lopeta kiristäminen - se on raukkamaista ja aikuisten välisenä laitonta toimintaa, miksi oletat, että se olisi kasvatusta?
3. Lopeta uhkailu - olet perheen aikuinen, ei sinun tarvitse uhkailla
4. Vrt. kohta 3 eli opettele olemaan luotettava aikuinen - nyt et ole, olet huutava, kiristävä, uhkaileva ihmishirviö, jota kukaan ei kunnioita ja ihan syystä
5. Vrt.kohta 4 eli opettele kunnioittamaan muita, niin sinuakin kunnioitetaan - nyt perheessä lapsilla ei ole mitään syytä arvostaa sinua tai edes yrittää elää kanssasi hyvää elämää, koska kaikesta päätellen sinä et halua muiden olevan onnellisia (mikä ei tarkoita, etteikö hampaita pitäisi pestä ja sänkyä petailla, uhkailemalla et vain saavuta tavoitetta eli hyvää tapaa, vain kertatoiminnan).
6. Mieti, miksi sinua ei totella - yksi syy on se, että nalkutat, kukaan ei ota tosissaan nalkuttajaa ja toinen syy on se, että vaadit tottelemista uhkailun ja kiristyksen avulla, jolloin et koskaan saavuta tavoitettasti
7. Hyväksy se, että olet 9 vuotta tehnyt väärin - siis sinä olet tehnyt, ei lapset. He ovat vain toimineet juuri niin kuin sinä olet heidät opettanut toimimaan eli kuuntelevat sujuvasti rähjäämistäsi, koska et ole koskaan vaivautunut miettimään, miten sinun toimintasi vaikuttaa muihin
8. Summa summarum - mieti omia tekojasi, vaatimuksiasi, huutoasi ja pohdi, haluaako kukaan elää kaltaisesi ihmisen kanssa. Huomaat, että vain sinun muuttumisesi muuttaa myös lasten toiminnan, huutamalla et saa mitään aikaan.
Kerro nyt sitten se oikeakin toimintatapa, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä riittää, että jos kauniisti pyytämällä (ihan max 3 kertaa) ei tottele niin kerran terävästi mainittu tottelemattoman nimi saa aikaan sen, että tehdään niinkuin pyydettiin.
Auktoriteetti pitää olla vaikka muuten rennosti ollaankin.
Jos ei tottele nii jotain kivaa jää tekemättä/saamatta,
eikä siitä tosiaan lipsuta niin ongelma ei toistu.
Aloitetaan noin yksi vuotiaana.Tämä.
Meillä on aloitettu noin yksivuotiaana. Kahden vuoden iässä ei vielä merkittävää edistystä havaittavissa. Muutamat jutut kuten hammaspesu suoritetaan joka ikinen ilta ja aamu lempeästi mutta napakasti, ja vielä noin seitsemänsadan toiston jälkeenkin toimitus on tappelua ja huutoa. Joka ikinen kerta. Lapsi ei ole moksiskaan ns. kivojen juttujen kieltämisestä ja poisviennistä (eikä tietysti vielä tämän ikäisenä ymmärrä hirveän hyvin syy-seuraussuhdetta että tämä juttu jäi nyt tekemättä oman perseilyn vuoksi). Tai esimerkiksi ruokailu loppuu meillä joka ikinen kerta kun ruualla pelleillään/heitellään, mutta silti sitä edelleen ilmenee, vähenemään päin tosin on. Ehkä.
Kyllä minulla alkaa kieltämättä olla konstit aika vähissä. Lasta huomioidaan paljon, mutta lapsi ei pompota perhettä. Olen johdonmukainen ja jämäkkä, kiellän ja vien pois kielletyistä touhuista välittömästi. Ja silti, edelleen sitä saa olla tekemässä koko ajan. Pakko toivoa että jotain hyötyjä näkyy sitten kouluun mennessä...
Omien lasteni kohdalla olen todennut, että näissä "pitääkö äitiä totella vai ei" -asioissa ikävuodet 1-3 on tärkeimmät. Siksi ne ovat lasten kasvatuksessa raskaimmat vuodet. Silloin joutuu tekemään toistoja ja sietämään kiukuttelua, mutta kiukuttelusta huolimatta asiat tapahtuu. Joko ne tapahtuu silloin, kun sanon asiasta seuraavan kerran, tai ne tapahtuu sen jälkeen. Toista kertaa en sano. Olen elämäni aikana tavannut paljon lapsiperheitä, joissa lapsille sanotaan uudestaan ja uudestaan samasta asiasta eikä mitään tapahdu. Kun yhdelle eskari-ikäiselle kerran asiasta sanoin, poika katsoi mua ihmeissään ja vastasi, että eihän äiti ole vielä edes huutanut. Lapset siis ovat oppineet, että äiti nyt natisee ensin ainakin viisi kertaa ja vasta sitten, kun äiti alkaa huutamaan, lapsen pitää ylipäätään kuunnella, mitä äiti sanoo. Ei näin!
Näinpä. Huoh, jaksettava se vaan edelleen on. Mutta kyllä kieltämättä olisin toivonut että juuri esim. hammaspesu alkaisi jossain vaiheessa sujumaan kun lapsi huomaa että siitä ei pysty luistamaan. (Ja voisi kai korostaa vielä että se on tuo 2v joka huutaa, en minä..).
Minäkin toimin noin että kerran annan mahdollisuuden korjata käytöstä sanallisella komennolla, ja jos ei tottele, menen puuttumaan tilanteeseen konkreettisesti. En huuda ja rähise lapselle, enkä nalkuta ja uhriudu, sillä uskon siihen että edes yhden pitää pysyä tilanteessa vakaana. Mutta joo, näillä mennään kun ei oikein muutakaan voi. PAKKOHAN tässä on näkyä jotain tulosta neli-viisivuotiaana...onhan?
Aika kuvaavaa että tällainen aloitus jää ilman vastausta. Kukaan ei tiedä miten tämä oikeasti ratkaistaan fiksusti.