Lue keskustelun säännöt.
Viettekö vauvaikäisiä lapsianne hautajaisiin vai järjestättekö vauvallenne kaitsijan?
10.08.2017 |
Isäni hautajaisiin en halunnut ottaa mukaan tilaisuuteen 9 kuukauden ikäistä vauvaamme, vaan hommasin lapsellemme päiväksi luotettavan sukulaistädin hoitamaan vauvaamme hautajaisten ajaksi. Mielestäni tein aivan oikean valinnan kaikkien osapuolien kannalta.
Ajattelin, että etenkin tuon ikäinen vauvamme ei olisi hautajaisista ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, ja itse olisin rasittunut ja vaivautunut, koska en olisi voinut tietää, miten vauvamme olisi saattanut alkaa itkemään tilaisuudessa jne. Toisaalta vauvaa olisi pitänyt pitää koko ajan sylissä ja eikä häntä olisi voinut laittaa lattialle pöytien alle konttailemaan ja kiipeilemään vasten tuoleja ja vetelemään pöytäliinoja alas, ja tuon kaiken estämiseksi olisi mennyt jomman kumman aika vahtiessa ja valvoessa vauvaamme.
Kommentit (25)
Jos tahtoo, ettei muista mitään muuta esim. isoäidin hautajaisistaan kuin oman sylivauvan hyssyttämisen tilaisuuden aikana tai pienoisen vahtimisen, niin ottakoon vaan lapsensa mukaan tilaisuuteen - sehän on vaan niin ihanaa hupia, kun pikkuvauva kitisee kappelissa ja huutaa kilpaa papin kanssa; ja sitten kun pitää vanhemmista jomman kumman poistua pihalle kiljuvan vauvan kanssa, niin joo onhan se mukavata. Mutta kukin vanhemmista päättää itse, miten haluaa toimia tämänkin asian kanssa. Matkustaminenkin voi olla jo rasittavaa pienelle lapselle hautajaisiin toiselle puolelle Suomea satojen kilometrien päähän muutamaksi tunniksi, ja sitten takaisin samat sadat kilometrit, ja kaikilla ei ole välttämättä omaa autoa käytössään, vaan joutuu jonkun muun kyytiin turvautumaan, ja sitten tuleekin jo vastaan vastuukysymykset, jos jotain sattuu matkalla.
Junalla tai lentokoneella voi tietty matkustaa ja mennä hotelliin tai jollekin hautajaispaikkakunnalla asuvalle sukulaiselle yöksi, jos sellainen on mahdollista. Kaikille ei vaan ole mahdollista kaikki vaihtoehdotkaan, ja rahan menoa hautajaisetkin tietävät, eli adressikin on ihan hyväksyttävä tapa muistaa vainajan lähiomaisia, jos vainaja nyt ei satu olemaan ihan perhepiirin läheisimpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minun jo aikuiset lapset olleet pikkulapsena kuin yksissä, äitini, hautajaisissa. Ketään läheistä ei vain kuollut vuosiin, eli ei ollut hautajaisia. Silloin mulla oli lapset mukana kirkossa, mutta muistotilaisuuteen hommasin hoitajan. Halusin kuitenkin lapsille muiston hautajaisistaä, koska muistoja mummosta jäi aika vähän. He ovat tyytyväisiä, että sellainen kuva, jossa he ovat mukana laskemassa kukkia, on. Esikoinen muistaa hämärästi mummon ja kuopus ei luonnollisesti ollenkaan. Lapset olivat tuolloin 2 ja 3.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolivuotias oli mukana miehen isoisän hautajaisissa. Silloin kun kyseessä on ns. luonnollinen vanhan ihmisen kuolema, jota on jo osattu odottaa, tilaisuus on usein sellainen, jossa pieni lapsi voi olla mukana. Ihmiset eivät ole niin järkyttyneitä ja itkuisia, kun surutyötä on tehty jo pitkään ennen kuolemaa, joten lapsi ei niin hämmenny itkevistä ihmisistä. Toisaalta taas pieni vauva voi tuoda vähän iloa muuten surulliseen tunnelmaan, muistetaan, että elämä jatkuu kyllä. Jos kyseessä olisi raskaampi, yllättäen kuolleen nuoremman ihmisen hautaus, en ehkä ottaisi lasta mukaan. Sekä lapsen, että muiden vieraiden takia.
Olen tähän ikääni mennessä melkoisen monissa hautajaissa ollut, ja on ollut vainajina siskoa, veljeä, isää, mummoja, enoja, tätiä, appiukkoa, lankomiestä jne. ja kaikki ovat olleet kuoltuaan eri ikäisiä, on joukossa suhtkoht nuorenakin kuolleita, mutta yhdetkään siunaamistilaisuudet eivät ole olleet tietenkään suruttomat! Myönnän kuitenkin, että ikivanhan mummon hautajaisissa on ehkä himpun verran erilainen tunnelma, ja suru poismenehtyneen puolesta siinä mielessä hyväksyttävämpää, koska jo ikivanhan ja toivottomasti sairaan, kivuliaan ihmisen kuoleminen on luonnollisempaa.
Lapset kylläkin hämmästelevät joka tapauksessa itkeviä ja surullisia ihmisiä ympärillään mustissa vaatteissa ja ihmettelevät arkun hautaan laskemista aivan varmasti, ja lapsen iästä riippuen esim. arkun laskeminen voi olla traumaattinen kokemus ihan pienelle lapselle.
Tavallaan ymmärrän, että totta kai voi olla traumaattinen kokemus. Sellaista elämä on. Nykyään puhutaan niin paljon pienille ja vähän isommillekin lapsille mahdollisesti syntyvistä traumoista, että joskus on käynyt pienessä ja ahtaassa mielessä, että onko enää lainkaan "trauma vapaata" aluetta. Tai oikeammin elää niin, ettei lainkaan joutuisi mahdollisesti tilanteeseen, josta voisi saada trauman(?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli 4kk vanha vauva joka oli vielä täysimetyksellä, kun eteen tuli hautajaiset, ei sukulainen vaan ystävä. Kysyin leskeltä, onko OK, että tuon vauvan sinne ja hänelle se sopi. Istuin takarivissä koko toimituksen ajan, vauva nukkui koko seremonian rattaissa ihan oven vieressä (eli jos olisi ruvennut huutamaan, olisin ollut noin 5s ulkona ovesta vauvan kanssa). Vauva heräsi samalla hetkellä kun pappi sanoin viimeisen aamen, eikä huutaen vaan ihan vaan jokellellen, eli kukat laskin arkulle vauva sylissä. Muistotilaisuudessa pappi tuli kysymään, että missä ko vauva oli toimituksen ajan, kun ei mitään kuulunut koko aikana, vissiin epäili, että olin jättänyt penskan yksin johonkin ulos...
Et sentään imettämään joutunut kirkon takapenkillä;):)?
En:) Muistotilaisuudessa poistuin toiseen huoneeseen hetkeksi.
Et sentään imettämään joutunut kirkon takapenkillä;):)?