Viettekö vauvaikäisiä lapsianne hautajaisiin vai järjestättekö vauvallenne kaitsijan?

Teit aivan oikein.

Mustiin pukeutuneet ihmiset ympärillä ja vakavat naaman ilmeet sekä joidenkin itkuiset, vuotavat silmät niiskuttavineen nenineen ja nenäliinoineen eivät mielestäni ole vauvaikäiselle millään muotoa mikään niin tärkeä tilaisuus nähdä sukulaisiaan, koska vauvat eivät vaan ymmärrä, että mikähän skeissi tämäkin oikein on.

Mulla on ollut lapset aina mukana. Ei ikinä mitään ongelmaa. Ajattelen, että lapset otetaan elämään mukaan. Kaikki ei tarvitse olla tyyliin huvipuistoa. Kun pienestä kasvaa mukaan kaikkeen, niin oppii käytöstavat vähitellen. 

Vauvaikäistä en ottanut mukaan vaarinsa hautajaisiin, mutta miltei kolmen ikäisen lapsemme otettiin mukaan hautajaistilaisuuteen, ja jälkeen päin aikuisen ikään ehtinyt lapsemme ei edes muista mitään koko hautajaisista. 

Monet seikat vaikuttaisi itsellä, vauvan ikä, pääsisikö lapselle tuttu hoitaja yms. 

Tilanteessasi oli ihan oikein ja ymmärrettävää. Toki jos lastenhoitajaa ei olisi löytynyt, niin olisi myös ollut ymmärrettävää ottaa vauva mukaan.

Pääsääntöisesti voisi sanoa, ettei vauvojen ja taaperoiden paikka ole hautajaisissa, mutta aina ei mene asiat niin kuin toivoisi. Miksi muuten kysyt asiasta? Toivottavasti kukaan ei sinua ahdistele surusi keskellä, että mikset ottanut vauvaa hautajaisiin..

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut lapset aina mukana. Ei ikinä mitään ongelmaa. Ajattelen, että lapset otetaan elämään mukaan. Kaikki ei tarvitse olla tyyliin huvipuistoa. Kun pienestä kasvaa mukaan kaikkeen, niin oppii käytöstavat vähitellen. 

Juu, aloittajana kuittaan, että muissa hautajaisissa ovat sylivauvaikäistä isommat olleetkin mukana, mutta en näe mitään järkeä viedä sylivauvaa hautajaistilaisuuteen, jos ja kun se on mahdollista olla viemättä sinne. 

Kuvitteletko, että vauvaikäinen saa jo oppimiskokemukset hautajaisista? Hohhoijakkaa, ja ei taatusti saa minkäänlaista oppia vielä siinä iässä moisesta tilaisuudesta, mutta vanhemmat kylläkin saavat ylimääräistä stressiä, ja eivät voi keskittyä siunaustilaisuudessa itse asiaan, eli vainajan kunnioittamiseen ja hiljentymiseen, kun joutuisivat keskittymään vauvan hoivaamiseen.

Olen ottanut aina. Varsinkin vanhemmat ihmiset ovat tykänneet, sanoneet että mukava nähdä että elämä jatkuu vaikka yksi on poissa.

Vauvani oli mukana isoisänsä hautajaisissa. Ikää tuolloin 7 kk. Ei itkenyt kirkossa ja valokuvassa "laittoi" ruusun papan hautaan.

Lapsettomat hautajaiset seuraavaksi... myös vammaset ja liian vanhat pois. Rupusakilla vaikka oma muistotilaisuus.

Olen ottanut kaiken ikäiset.

Puolivuotias oli mukana miehen isoisän hautajaisissa. Silloin kun kyseessä on ns. luonnollinen vanhan ihmisen kuolema, jota on jo osattu odottaa, tilaisuus on usein sellainen, jossa pieni lapsi voi olla mukana. Ihmiset eivät ole niin järkyttyneitä ja itkuisia, kun surutyötä on tehty jo pitkään ennen kuolemaa, joten lapsi ei niin hämmenny itkevistä ihmisistä. Toisaalta taas pieni vauva voi tuoda vähän iloa muuten surulliseen tunnelmaan, muistetaan, että elämä jatkuu kyllä. Jos kyseessä olisi raskaampi, yllättäen kuolleen nuoremman ihmisen hautaus, en ehkä ottaisi lasta mukaan. Sekä lapsen, että muiden vieraiden takia.

VIEN VAUVOJA HAUTAJAISIIN HALAAMAAN HAISEVIA RAATOJA.

LOPUKSI HEITÄN LAPSEN KUOPPAAN.

Syli-ikäisen vauvan ottamiseen hautajaistilaisuuteen vaikuttaa myös matkan pituus eli automatkan pituus, sekä jos joutuu jo aamuyöstä heräämään kotona, että ehtii automatkan suorittaa hautajaispaikkakunnalle taukoineen ja syöttämisineen.

Tietysti voisi mennä jo edellisenä päivänä, jos mahdollista hautajaispaikkakunnalle, mutta sen toteuttaminenkaan ei ole aivan yksinkertaista autottomalta perheeltäkään, eli kustannuksia kylläkin tulee reissusta junamatkoineen+taksimatkoineen, jos joutuu hotelliin menemään yöpymään; ja kaikissa takahikikylissä ei ole edes sopivaa majoittumismahdollisuutta, johon viitsii edes pienen vauvan kanssa mennä yöksi.

Mukaan vaan. Vauva ainakin osaa vilpittömästi surra, tosin ei välttämättä poisnukkunutta.

Mulla oli 4kk vanha vauva joka oli vielä täysimetyksellä, kun eteen tuli hautajaiset, ei sukulainen vaan ystävä. Kysyin leskeltä, onko OK, että tuon vauvan sinne ja hänelle se sopi. Istuin takarivissä koko toimituksen ajan, vauva nukkui koko seremonian rattaissa ihan oven vieressä (eli jos olisi ruvennut huutamaan, olisin ollut noin 5s ulkona ovesta vauvan kanssa). Vauva heräsi samalla hetkellä kun pappi sanoin viimeisen aamen, eikä huutaen vaan ihan vaan jokellellen, eli kukat laskin arkulle vauva sylissä. Muistotilaisuudessa pappi tuli kysymään, että missä ko vauva oli toimituksen ajan, kun ei mitään kuulunut koko aikana, vissiin epäili, että olin jättänyt penskan yksin johonkin ulos... 

Vierailija kirjoitti:

Vauvaikäistä en ottanut mukaan vaarinsa hautajaisiin, mutta miltei kolmen ikäisen lapsemme otettiin mukaan hautajaistilaisuuteen, ja jälkeen päin aikuisen ikään ehtinyt lapsemme ei edes muista mitään koko hautajaisista. 

En muista minäkään yhtäkään papin sanaa, kun piti lapsemme isän kanssa vahtia vilkasta noin kolme vuotiasta tenavaamme isäni/vaarinsa hautajaisissa.

Meillä myös vauvan isomummon hautajaiset jonne mentiin alle puolivuotiaan kanssa.

Isomummo oli siis puolisoni mummo, itseä vähän huoletti koko homma, mutta puolison sukulaiset toivottivat meidät oikein lämpimästi tervetulleiksi ja sanoivat vauvan ääntelyistä että hän oli laulanut isomummolle. Ihania ihmisiä.

Riippuu todella paljon siitä kuka on kuollut ja millaista saattoväki on, ihan kaikkiin hautajaisiin en minäkään menisi lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut lapset aina mukana. Ei ikinä mitään ongelmaa. Ajattelen, että lapset otetaan elämään mukaan. Kaikki ei tarvitse olla tyyliin huvipuistoa. Kun pienestä kasvaa mukaan kaikkeen, niin oppii käytöstavat vähitellen. 

Ap. Niin sitten kyllä lapset ovat ihan jees vanhempiensa mukana hautajaisissa, kun ovat jo käveleviä ja puhetta ymmärtäviä ikäkategoriansa mukaisesti, mutta sen verran ymmärtäväisiä, että tottelevat olemaan jo hiljaakin kappelissakin, että kuulee papin puheen ja arkulle kukkavihkonsa laskevien jäähyväisvärssyt jne.   Itkevä vauva ei ole kovin mukavaa muille vainajan siunaamista kunniottamaan tulleita omaisia ja sukulaisia sekä vainajan ystäviä ajatellen.

Kai tuo hieman riippuu myös siitä, että ketä ollaan hautaamassa ja missä. - Lähteä toiselle puolelle maata mihin tahansa pienen saati vasta vajaan vuoden ikäisen kanssa on aina enemoi vähempi haastavaa, saati hautajaisiin tai muihin erityisiin tilaisuuksiin. (Emme siis asu samalla paikkakunnalla vanhempien kanssa)

Mutta jos kyse olisi juurikin oman isäni hautajaisiin lähdöstä, niin varmasti oltaisiin paikalla koko perhe. Tulisi muuton ikävä tunne siitä,, että en nyt osaa sanoa, mutta voiko sanoa, että  puuttuisi jotain.  ihmis eloon nyt vain kuuluu kuolema ja hautajaiset vaikka raskaita tilaisuuksia ne usein ovat. - Vaan ompahan jotain sitten mitä muistella.

Mutta, jos kyse olisi jonkin etäisemmän henkilön hautajaisista, kuten isotädin, niin saattaisi hyvinkin olla että lapset jäisivät kotiin. Toki myös haluaisin varmaan tiedustella "tapahtuman järjestäjältä", että millaisia toiveita hänellä (tai mahd. vainajalla) on ollut siitä että ketkä olisivat hautajaisissa paikalla.

Omien vanhempieni kohdalla tiedän, että heistä kumpikin olisi todennäköisesti ihmeissään, jolleivat myös kaikki lapsen lapset olisi paikalla.          

Vierailija kirjoitti:

Puolivuotias oli mukana miehen isoisän hautajaisissa. Silloin kun kyseessä on ns. luonnollinen vanhan ihmisen kuolema, jota on jo osattu odottaa, tilaisuus on usein sellainen, jossa pieni lapsi voi olla mukana. Ihmiset eivät ole niin järkyttyneitä ja itkuisia, kun surutyötä on tehty jo pitkään ennen kuolemaa, joten lapsi ei niin hämmenny itkevistä ihmisistä. Toisaalta taas pieni vauva voi tuoda vähän iloa muuten surulliseen tunnelmaan, muistetaan, että elämä jatkuu kyllä. Jos kyseessä olisi raskaampi, yllättäen kuolleen nuoremman ihmisen hautaus, en ehkä ottaisi lasta mukaan. Sekä lapsen, että muiden vieraiden takia.

 Olen tähän ikääni mennessä melkoisen monissa hautajaissa ollut, ja on ollut vainajina siskoa, veljeä, isää, mummoja, enoja, tätiä, appiukkoa, lankomiestä jne. ja kaikki ovat olleet kuoltuaan eri ikäisiä, on joukossa suhtkoht nuorenakin kuolleita, mutta yhdetkään siunaamistilaisuudet eivät ole olleet tietenkään suruttomat!  Myönnän kuitenkin, että ikivanhan mummon hautajaisissa on ehkä himpun verran erilainen tunnelma, ja suru poismenehtyneen puolesta siinä mielessä hyväksyttävämpää, koska jo ikivanhan ja toivottomasti sairaan, kivuliaan ihmisen kuoleminen on luonnollisempaa.

Lapset kylläkin hämmästelevät joka tapauksessa itkeviä ja surullisia ihmisiä ympärillään mustissa vaatteissa ja ihmettelevät arkun hautaan laskemista aivan varmasti, ja lapsen iästä riippuen esim. arkun laskeminen voi olla traumaattinen kokemus  ihan pienelle lapselle.