Miten rankaisette lapsia jos tilanne sitä vaatii?
Erilaisista kasvatustavoista puhutaan paljon ja suurin osa vanhemmista käyttää varmasti jotain rangaistuksia jos lapsi tekee jotain kiellettyä tai ei noudata perheen sääntöjä. Mitä kokemuksia palstalaisilla on aiheesta?
Meiltä löytyy yksi kiltti ja tottelevainen poika sekä kovapäinen ja ikiuhmaava 8v tyttö ja juuri tytön kanssa alkavat keinot lähestyä loppuaan. Tyttö saa tarpeeksi positiivista huomiota, hänen kanssaan tehdään asioita yhdessä, häntä kuunnellaan ja hänestä ollaan kiinnostuneita, mutta ihan tavallinen rajojen vetäminen on edelleen jokapäiväinen haaste. Emme vaadi tytöltä liikoja vaan tavallista toisten ihmisten kunnioittamista ja perusasioiden hoitamista. Esimerkkeinä lyöminen, läpsiminen ja potkiminen, jotka ovat tietenkin kiellettyjä kuten kaikki muukin toisten kiusaaminen. Läksyt on tehtävä päivittäin ja pesut, pukemiset ja ruokapöytään ilmestymiset tulee hoitaa niin kuin normaali ihminen. Ja jos sanominen ei auta, seuraa lopulta rangaistus. Yritämme tietenkin mahdollisuuksien mukaan välttää tilanteet joissa rangaistuksia täytyy alkaa jakelemaan, eli autamme kun pyydetään, kehumme hyvästä käytöksestä ja koitamme pysyä itse rauhallisina kun tyttöä uhkaa raivari.
Tällä hetkellä tytöltä on jäähyllä kännykkä ja telkkarinkatseluoikeus, ollut jo jonkin aikaa. Nurkkakaappi on täynnä leluja, jotka on takavarikoitu jos niillä on lyöty isoveljeä tai kun lapsi on jalkaa polkien kieltäytynyt korjaamasta niitä päivän päätteeksi paikoilleen. Kun harrastukset ensi viikolla alkavat, tiedän jo odottaa että moni harrastuskerroista jää väliin kun lapsi kieltäytyy pukemasta tai lähtemästä ja minä tai isänsä kertoo lopulta että nyt jäädään kotiin. Tyttö itkee sitten katkerana ja vihaisena kun olisi halunnut kuitenkin mennä, mutta rangaistukset eivät vaikuta hänen käytökseensä pidemmällä tähtäimellä. Tämä rangaistusten, takavarikkojen ja kivojen juttujen perumisen tie alkaa siis olla kuljettu ja pelkään että olemme yrittäneet kasvattaa tyttöä täysin väärin. Toisaalta teoilla on oltava myös seurauksia. Minkälaisia seurauksia hölmöilyistä seuraa muissa perheissä?
Kommentit (5)
Osassa lapsia kaikki rangaistukset vaan lisää uhmaa ja siten ongelmakäytöstä. Muistan kun itse jossain vaiheessa lapsena ihan haudanvakavissani ajattelin, että ennemmin kuolen kuin alistun noiden rangaistusten myötä. Ja ihan kiusallanikin toistin saman käytöksen josta sain rangaistuksia, osoittaakseni että te ette minua muuten alista.
Onneksi mun vanhemmat ajoissa ymmärsivät että ei auta tuohon lapseen nämä jutut, ja antoivat olla. Iän myötä itsestään helpotti sitten.
Vierailija kirjoitti:
Osassa lapsia kaikki rangaistukset vaan lisää uhmaa ja siten ongelmakäytöstä. Muistan kun itse jossain vaiheessa lapsena ihan haudanvakavissani ajattelin, että ennemmin kuolen kuin alistun noiden rangaistusten myötä. Ja ihan kiusallanikin toistin saman käytöksen josta sain rangaistuksia, osoittaakseni että te ette minua muuten alista.
Onneksi mun vanhemmat ajoissa ymmärsivät että ei auta tuohon lapseen nämä jutut, ja antoivat olla. Iän myötä itsestään helpotti sitten.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Mietin kuitenkin että eihän lapsen voi vain antaa olla kokonaan. Pesemättä hampaita, vaihtamatta vaatteita, peseytymättä, käymättä koulussa jne. Se mitä tytöltä odotamme on tässä tilanteessa vain ehdottoman pakolliset asiat, ei sen enempää. Monissa tuttavaperheissä pienetkin lapset osallistuvat kotitöihin omalla panoksellaan, ja isommat tienaavat taskurahoja pikkuhommilla, mutta emme voi alkaa vaatimaan tytöltä mitään sellaista kun perusarki on jo itsessään pelkkää komentamista ja rangaistuksia. Ymmärrän myös hyvin sen että tämä lapsi on luonteeltaan hyvin itsenäinen eikä pidä komentelusta, mutta tietyt asiat kuten lyöminen ovat silti ehdottomasti kiellettyjä perheessämme.
Meillä toiminut aresti ja netin katkaiseminen ja pleikkarikielto.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on keskitytty kasvattamaan, ei rankaisemaan. Teilläkin olisi kannattanut miettiä, mitä ollaan tekemässä eikä nyt havaita, että kas, lisää rangaistuksia ei enää keksitä, ellei mennä itsekin laittoman puolelle.
Mikä on sinun syysi sille, että pidät kasvattamista vaikeana?
En pidä kasvattamista vaikeana, sehän on loppujen lopuksi aika yksinkertaista. Vanhempi näyttää omalla esimerkillään miten ihmisenä ollaan, on johdonmukainen, antaa rakkautta mutta muistaa myös rajat jne. Esikoinen on kasvanut normaaliksi tällä tyylillä ja vaikka hänelläkin oli uhmakautensa, kasvatuksella tuntui olevan enemmän "tehoa" jos näin saa sanoa. Jos esikoinen innostui taaperona esimerkiksi heittelemään haarukoita ja lusikoita lattialle ruokapöydästä tai yleisesti riehumaan, ensin kiellettiin, sitten nostettiin kokonaan pois pöydästä, eikä siihen tarvittu montaa toistoa että pojalle syntyi ymmärrys siitä mitä ruokapöydässä on tarkoitus tehdä. Tai kun jätskioskin jonossa kiukutti niin että jonottamisesta ei tullut mitään ja huuto häiritsi muita asiakkaita, jäätelö jäi sillä kerralla saamatta. Toista kertaa ei tarvinnut tätäkään tehdä.
Eikä tyttö tyhmä ole, monessa asiassa jopa isoveljeään välkympi, mutta joku älykkyyden alalaji on hänelle aivoja jaettaessa unohdettu annostella kun mikään ei mene perille.
Meillä on keskitytty kasvattamaan, ei rankaisemaan. Teilläkin olisi kannattanut miettiä, mitä ollaan tekemässä eikä nyt havaita, että kas, lisää rangaistuksia ei enää keksitä, ellei mennä itsekin laittoman puolelle.
Mikä on sinun syysi sille, että pidät kasvattamista vaikeana?